PUHALLINSOITTAJAN HENGITYS (–>päivitys 17.01.2018)

Tapa hengittää vaikuttaa puhallinsoittajan soundiin, kehon rentouteen, vibratoon, hengitysvälien pituuteen ja soiton dynamiikkaan. Ja koska se vaikuttaa kehon rentouteen, on sillä vaikutus myös soittotekniikkaan. On huomioitavaa, että hengityksen merkitys soiton sujuvuuteen on olennaista muillakin kuin pelkästään puhallinsoittajilla (esim. jousisoittajat).

Kun hengitystekniikka on jo luonnostaan kunnossa, ei sitä ole tarpeellista ruveta yksityiskohtaisemmin harjoittamaan. Mielestäni esimerkiksi nuoremmilla soitto-oppilailla tämä voi vain sotkea jo olemassaolevaa luonnollista ja oikeaa hengitystekniikkaa.

Soittotilanteessa puhallinsoittajan hengitys eroaa tavallisesta arkielämän hengitystavasta. Sisäänhengitetyllä ilmalla tullaan toimeen tavallista kauemmin, ja puhalluksen voimakkuutta osataan säädellä tarkasti musiikin dynamiikan ja fraasien pituuksien mukaan. Ulospäin virtaavan ilman nopeutta muuttamalla saadaan aikaan äänenvoimakkuuden erot. Hyvän ilmavirtauksen muodostaminen on puhallinsoittajalle prioriteetti numero yksi.

Kurkunpään tahaton sulkeutuminen

Puhallinsoittajan huono hengitystekniikka voi aiheuttaa esimerkiksi kurkunpään tahatonta sulkeutumista, joka haittaa äänen muodostumista ja sulavaa artikulaatiota. Kurkunpään tahattoman sulkeutumisen voi tunnistaa soittamisen yhteydessä kuuluvasta “ynkyttävästä” äänestä. Ruokolehtisoittajilla tämä tarkoittaa sitä, että kurkunpää ottaa tehtäväkseen äänen aksentoinnin, vaikka se kuuluu kielelle.

kuuma peruna kurkussa

Ruokolehtisoittajilla, avoin suu- ja kurkkuontelo takaavat paremman soinnin. Resonanssin ja soinnin parantamiseksi kitalaen takaosa nostetaan ikäänkuin ylös ja taakse. Tähän voi auttaa mielikuva kuumasta perunasta kurkussa.

Huilu ja ruokolehtisoittajien välillä suuontelon muoto ja sointikäsitykset poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi avoin suuontelo voi olla lähinnä poikkeus tai hetkellinen vaihtoehto huilistien kohdalla. (Lisää intonaatioon ja sointiin liittyvää asiaa löytyy niitä käsittelevistä artikkeleista.)

Oikeanlainen hengitystekniikka tekee puhallettavasta ilmavirrasta voimakkaan ja keskittyneen. Se takaa, että soittimeen muodostuu riittävä resonoiva ilmapatsas sävelestä riippumatta. Huilistien on tämän lisäksi otettava huomioon, että huulet ohjaavat kaiken ilman puhallusaukosta putkeen.

Mielikuvia

Mielikuvat toimivat työkaluina oikeanlaisen hengityksen löytämiseksi. Tuntuma hengitykseen osallistuviin lihaksiin voidaan usein löytää eirlaisista arkielämän tilanteista. Oikeanlaista hengitystekniikkaa vahvistavia mielikuvia voi hyvin itsekin kehittää ja kirjata muistiin.

Tässä muutamia mielikuvia avuksesi:

“Puhalla kuin puhaltaisit kakun kynttilät sammuksiin”, tai kuvittele puhallettavan ilmanvirran lähtevän maapallon ytimestä ja kiertävän jalkojesi ja kehosi kautta tiiviinä ilmamassana ulos suustasi, soittimesi kautta kauas kohti horisonttia, vaikkapa johonkin visuaaliseen pisteeseen. (Esim. treenihuoneesi ikkunasta kaukana näkyvään savupiippuun)

Aksentin kohdalla tuntuma hengitykseen osallistuviin lihaksiin on samankaltainen kuin yskäistessä. Tuntuman lisäksi, puhallettavan ilman määrää ja nopeutta voidaan hakea mielikuvilla kylmän ja nopean, tai toisenlaisissa sointiväreissä hitaan ja lämpimän ilmavirran puhalluksella. Mielikuva pakkasessa paleltuneiden sormien lämmittämisestä lämpimällä puhalluksella voi auttaa esimerkiksi alarekisterin äänissä ja subtone:ssa.

Ruokolehtisoittajalla huuliotteen eli ansatsin lisäksi, itse soitin, suukappale ja ruokolehti yhdessä muodostavat ilmanvastuksen, eräänlaisen puhalluksen vastavoiman, joka auttaa sopivan lihaspuristuksen ja tuen muodostamista. Huilisteilla kyseinen vastus jää huomattavasti pienemmäksi vapaamman ilmavirtauksen vuoksi.

Ilmanvastuksesta saatava tuntuma auttaa puhallinsoittajaa pitämään ilmavirtauksen paineen sopivana, sekä virtauksen riittävän nopeana, äänen voimakkuus ja sävelkorkeus huomioon ottaen. Mitä matalampi ääni, sitä suurempi resonoiva ilmapatsas soittimeen muodostuu. Matalampia ääniä soittaessa ilmaa puhalletaan soittimeen käytännössä enemmän. (Tästä ilmiöstä kiinnostuneita kehotan tutustumaan lähemmin äänenfysiikkaa käsittelevään aineistoon.)

Pallea

Pallea on tahdosta riippumaton kupolimainen lihas, ikään kuin poikittainen kansi keuhkojen alapuolella. Sen refleksimäinen supistuminen ja laskeutuminen saa aikaan keuhkoihin alipaineen, joka puolestaan saa aikaan niiden täyttymisen ilmalla. Pallean rentoutuminen ja palautuminen yläasentoonsa on myös luonnollinen refleksi, joka puolestaan painaa ilman ulos keuhkoista. Palleaa itsessään ei voida suoranaisesti kontrolloida, sillä siinä ei ole hermopäätteitä. Tämän vuoksi sitä on myös mahdoton tuntea tai aistia. Puhalluksen voimakkuutta ja ulospäin virtaavan ilman nopeutta voidaan kuitenkin säädellä kontrolloimalla palleaa ympäröiviä lihaksia.

Rintakehän avoimena ja laajentuneena pitäminen samanaikaisesti ulospuhalluksen aikana vähentää ulosvirtaavan ilman määrää ja nopeutta. Tähän tapaan palleaa pidätellään tietoisesti ala-asennossa muiden, eli sitä ympäröivien lihaksien avulla.

Hyvä soittoasento ja oikeanlainen hengitystekniikka yhdessä mahdollistavat vapaamman ja dynaamisemman ilmaisun. Soittamisen annetaan tapahtua itsestään, eikä pyritä tai pakottauduta mihinkään asentoon.

Hyvässä soittoasennossa hengitykseen osallistuvat lihakset aktivoituvat oikeassa järjestyksessä, jolloin ne toimivat luonnollisesti ja elastisesti. Riittävän rennot, mutta samaanaikaan aktiiviset vatsalihakset tukevat hengitystä. Lukuisat vatsa, selkä, kylki ja rintalihakset toimivat kaikki aktiivisesti yhdessä. Edellisten lihasryhmien lisäksi uloshengityksen tukemiseen osallistuvat myös alavatsan ja lantionpohjan lihakset, sekä syvä poikittainen vatsalihas. Kaikilla näillä lihaksilla ja lihasryhmillä on oma tärkeä tehtävänsä hyvin toimivassa ja dynaamisessa hengityksessä.

Soitettaisiinpa pianossa tai fortessa, hiljaa tai kovaa, aktiiviset hengitykseen osallistuvat tukilihakset takaavat paremman soinnin.
Hengitysharjoituksia on olemassa lukuisia. Tässä yksi harjoitus, joka auttaa pitkän ja voimakkaan puhalluksen vahvistamisessa:
  1. Ota sätkäpaperi tai puupuhaltimien tyynyjen ja ääniaukon reunojen puhdistukseen tarkoitettu ohut puuteripaperi ja puhalla sitä tasaisesti ja pitkään seinää vasten.
  2. Ota aikaa ja yritä pitää paperi  seinällä mahdollisimman kauan.
  3. Tee harjoitusta säännöllisesti usean viikon ajan.
”Jos kykenet pitämään rintakehäsi avoinna ja laajentuneena ulos puhaltaessasi kontrolloit näin muiden lihasten, eli palleaa ympäröivien lihaksien avulla itse pallean liikettä, sekä ulos virtaavan ilman määrää ja nopeutta. Tähän tapaan pidättelet palleaa ikään kuin tietoisesti ala-asennossa.”

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hinnasto

Huollan ja korjaan saksofonit, huilut ja klarinetit.

 

Perushuollot

Saksofonin perushuolto 250€ +tarvikkeet

Huilun perushuolto 130€ +tarvikkeet

Klarinetin perushuolto 150€ +tarvikkeet

 

Täyshuollot

Saksofonin täyshuolto alk.350€ +tarvikkeet

Huilun täyshuolto alk.200€ +tarvikkeet

Klarinetin täyshuolto alk.200€ +tarvikkeet

 

Jokainen puupuhallinsoitin on yksilö. Kaikki huollot, korjaukset ja muutostyöt eroavat aina toisistaan, joten annan lopullisen hinnan jokaiselle huollolle vasta soittimen nähtyäni. Teen heti aluksi oman soitinkohtaisen huolto ja korjausarvioni.
Otan arviossani huomioon mm.

– Mahdolliset rungon ja kaulan oikaisu ja juotostyöt

– Ääniaukkojen tasaukseen käytettävän ajan soitinkohtaisesti

– Mahdolliset muutostyöt

esim. vasemman käden pikkurillin sormion uudelleensijoittaminen hitsaamalla

 

Fanbach – Kolmelle Puhaltimelle

Tässä säveltämäni Fanbach Trio kolmelle puupuhaltimelle. Videossa kuultavan version soitin kahdella tenorilla ja baritonisaksofonilla. Muusikko-kollegani Kristjan Jõemägi soittaa afrikkalaista djembe-rumpua säestävänä elementtinä.

Nuotit saa printattua ilmaiseksi täältä.

Sävellyksen voi hyvin sovittaa muullekin kokoonpanolle tai transponoida useammallekin soittajalle. Melodiastemman voi tuplata oktaavia korkeampaa esimerkiksi klarinetilla.

Lead-melodiaa voi käyttää etydinä ja harjoitella metronomin kanssa niin kaksi kuin kolmijakoisessakin tahtilajissa. Klikki siis 3/4-osille tai vastaavasti pisteellisille neljäsosille, jolloin syke on kaksijakoinen. Tässä pieni ”rytminen treenivinkki” valssimelodioita harjoitteleville muusikoille.

Soiton iloa!

 

Soittoasento

Oikeanlaiset soittoasennot mahdollistavat vaivattoman ja helpomman musisoinnin. Turhan voimankäytön jäädessä pois, koko keho pystyy toimimaan elastisemmin. Kehon on tarkoitus toimia luonnollisella ja riittävän pienellä voimankäytöllä, paitsi musiikin eduksi, niin myös rasitusvammojenkin välttämiseksi. Turhien lihasjännitysten jäädessä pois, liikkeiden kontrolloinnista ja soittotekniikasta tulee helpompaa.

Kehon keskiasennoksi kutsutaan asentoa, jossa rangan ja lantion asento on luonnollinen ja kehoa tukevat lihakset toimivat parhaiten. Rennon tuntoisesta asennosta huolimatta niin ryhtiä tukevat kuin hengitykseenkin osallistuvat lihakset tekevät aktiivisesti töitä. Perusasentoa kannattelevia lihaksia ovat lukuisat syvät selkälihakset. Käden perusasentoa tukevat puolestaan selkärangan ja lapaluun väliset lihakset.

Soittamiseen osallistuvat lihakset joutuvat usein pitkäkestoisen ja staattisen rasituksen kohteeksi. On hyödyllistä olla tietoinen rasituksen kohteena olevista lihaksista ja osata ennaltaehkäistä mahdollisia rasitusvammoja. Oikeiden soittoasentojen lisäksi, myös koko kehoa aktivoiva liikunta ja venyttely pitävät rasitusvammat loitolla.

Huonoja soittoasentoja on mahdollista lähteä korjaamaan heikkoja lihasryhmiä vahvistamalla ja oikeita lihasryhmiä venyttelemällä. Esimerkiksi kumaraa soittoasentoa lähdetään korjaamaan lavanlähentäjälihaksia vahvistamalla ja niiden vastalihaksia, rintalihaksia venyttelemällä. Tässä yhteydessä lihaskunnolla tarkoitetaan kestovoimaa, eikä niin sanottua maksimivoimaa. Kestovoimaharjoitukset tehdään pienillä painoilla ja useilla (yli 60) toistoilla.

Lantion väärä asento johtuu usein selkä- ja vatsalihasten huonosta kunnosta. Sen virheasennon vuoksi koko selkärangan asento vääristyy ja ryhti joutuu epätasapainoon. Virheasentoa korostavat kireät etureisilihakset, jotka vääntävät lannerankaa entisestään notkolle. Tämän seurauksena perusasentoa ylläpitävät lihakset joutuvat ponnistelemaan suotta.

Puhallinsoittajan näkökulmasta ajatellen on muistettava että soittoasennolla on merkittävä osuus hengityksen toimivuuteen. Ryhdin on oltava luonnollinen ja elastinen. Se ei saa olla kokoonpainunut, muttei myöskään yliojentunut. Hyvällä soittoasennolla varmistetaan keuhkojen täyttymiseen tarvitsema tila ja hengitykseen käytettävien lihasten oikea aktivointijärjestys.

Seisaaltaan soitettaessa painon pitää jakautua tasaisesti molemmille jaloille, jotta hengitys toimii luonnollisesti ja vapaasti. Istualtaan soitettaessa kehon on oltava yhtälailla tasapainossa ja painon jakauduttava molemmille istuinluille. Tarkemmin ajateltuna myös pään paino jakautuu selkärangan kautta lantion läpi aina jalkoihin ja jalkateriin saakka.

Lisäksi:

  1. Niska ja hartiaseutu on oltava rento ja käsien roikuttava vapaina.
  2. Ranteet ja sormet ja koko käden alue on tunnuttava rennolta.
  3. Sormien tulisi säilyttää kaareva muotonsa soiton aikana. (yliojentuvat tai liikaa koukistuvat nivelet lisäävät rasitusta)
  4. Pää on kuin kepin nokassa oleva pallo, liikkuva, mutta tasapainossa.
Mielikuvat voivat auttaa:
  • Mielikuva pään ylöspäin nousevasta liikkeestä voi auttaa. Kuvittele, että päätäsi nostetaan ylös hiuksista ja kaula venyy pitkäksi.
  • Seinää vasten seisten voit saada paremman mielikuvan kaulan ja pään muodostamasta suorasta linjasta.
  • Oikean sormien asennon löytämiseen voi auttaa. –> Kuvittele tennispallot kämmeniesi sisään.

Erilaiset käsiin liittyvät ylirasitustilat ovat varsin yleisiä puhallinsoittajien vaivoja. Syitä pitkittyneisiin rasitustiloihin ovat muun muassa lapaluun tukilihasten huono toiminta ja ranteen, kämmenen ja sormien virheasennot. Ylirasituksesta johtuvat kiputilat johtavat hoitamattomina pahimmillaan jopa soittokyvyttömyyteen.

Oikeaa soittoasentoa lähdetään rakentamaan lantion ja selkärangan asennosta käsin. Myös rasitusvamman syytä etsitään käänteisessä järjestyksessä kipualuetta kohden lähestyen. Esimerkiksi kädenalueen rasitusvamman aiheuttajaa etsitään ensin rangan ja lantion asennoista. Tämän jälkeen varmistetaan lapaluun oikea asento, liikeradat ja toiminta, ja vasta sitten siirrytään varsinaiselle kipualueelle.

Rangan, lantion ja lapaluun oikean ja vapaan toiminnan varmistuttua voidaan rasitusvamman aiheuttajaa siirtyä etsimään kyynärvarren, ranteen, kämmenen ja sormien asennoista ja liikeradoista.

Muistettavaa:
  • Kevyempi tuntoinen soitto mahdollistuu, kun keho on rento ja elastinen.
  • Lihasharjoitteluun liittyvää tietoutta löytyy alan kirjallisuudesta ja mediasta.
  • Tavoitteena: Soittoon osallistuvien lihasten taloudellinen ja vapaa toiminta.
  • Löydä: Luonnollinen, kehoa vähiten kuormittava perusasento.
  • Soittoasentojen hallinta ja hengitystekniikka on yhteydessä soittotekniikkaan.
  • Huono ryhti huonontaa rintakehän liikkuvuutta ja hengitykseen osallistuvien lihasten toimintaa.
  • Syvä poikittainen vatsalihas, lukuisat vinot vatsalihakset ja selkälihakset osallistuvat ryhdin ylläpitoon.
  • Rintarangan ollessa keskiasennossa on helppo hengittää ja ryhtiä ylläpitävät lihakset ovat sopivan rennot, mutta aktiiviset.
  • Kaularangan ja pään ollessa keskiasennossa kaula ja niskalihakset ovat rennot.
  • Selvitä soittoasentoon liittyviä ongelmia syvemmin muusikoiden ohjaukseen erikoistuneen fysioterapeutin ja soitonopettajan kanssa.
  • Keskiasennossa lantion liikkuvuus ja syvien vatsalihaksien hallinta on parhaimmillaan.
  • Lantion keskiasento mahdollistaa myös rintarangan ja rintakehän keskiasennon hyvän hallinnan, jolloin hengitys on vapaata ja hengityksen tuki löytyy parhaiten.
  • Puhallinsoittajalle tyypillisessä virheasennossa alaselkä menee notkolle, rintaranka pyöristyy ja pää ja lantio työntyvät eteenpäin.
  •  Ranteissa tulisi säilyä pieni ojennuskulma, n. 15 astetta (ylöspäin) sekä 15 asteen kallistus pikkusormeen päin, silloin kämmentä tukevat syvät lihakset toimivat parhaiten ja sormien liikuttaminen on vapaata.(Porander Katariina : Siba.fi)
  • Puhallinsoittajalla peukalon virheasento vaikeuttaa erityisesti nimettömän ja pikkusormen toimintaa.
  • Käden asentomuutokset vaativat yleensä myös käsiharjoitteita tuekseen.
  • Tärkein kehoa kannattelevista osista on luonnostaan kimmoisa selkäranka, jonka kannattelutyötä auttavat syvät selkälihakset.
  • Käden asentomuutokset vaativat yleensä myös käsiharjoitteita tuekseen.
  • Tasapainon tunteen voi kokea jalkaholveissa, polvissa, lannenivelissä, istumaluissa, lannerangassa, päässä ja selkärangassa ja sen löytää luotettavimmin kehotietoisuuden avulla, koska se tuntuu «oikealta» samalla tavoin kuin puhdas intonaatio. (Conable 2000, 36; Pearson 2006, 17- 18.)
  • Polvet lukossa seisovat muusikot myös usein istuvat epätasapainossa hyläten lantionseudun lihasten tarjoaman tuen. Tasapainon 12 palauttaminen ylävartaloon ja polviin seisoma-asennossa korjaa usein myös istumaasennon. (Conable 2000, 31; Pearson 2006, 26; Porander 2013.)
  • Jalat voi vapauttaa vapauttamalla niskan ja tasapainottamalla pään ja ylävartalon sekä lantion, sillä ylävartalolla on yhteys alaraajoihin. On myös tärkeää, ettei mielikuva jalkojen eri osien anatomiasta ole virheellinen. (Pearson 2006, 24; Conable 2000, 34; Porander 2013.)
  • Alexander-tekniikka on kehollista vapautta, vaivatonta liikettä ja koordinaatiota edistävä menetelmä.
  • Body Mapping taas käsittelee sitä, miten käsityksemme omasta kehostamme vaikuttavat kokemuksiimme ja liikkeeseen.
Lähteitä:
Porander Katariina : Siba.fi 

Pearson Lea : Body Mapping Masterclass (+video) 

Riihinen Markku : Luennot - Muusikon Ergonomia

David Liebman: Developing a personal saxophone sound (Dorn Pub. 1989, 56 p.)

Lea Pearson: Body mapping for flutists: What every flutist needs to know about the body (GIA Publications, Inc. 2006, 109 p.)

Barbara Conable: What every musician needs to know about the body (Andover Press 1998, 2000)

Richard Miller: Training tenor voices (Schirmer Books 1993)

Marjatta Teirilä: Physiology of Wind-instrument Playing and the Implications for Pedagogy (Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1998
videoita:

Rytmiset Kerrokset

Videoissa kuultava harjoitus sisältää kaksi vasten kolme tai toisin sanoen kolme vasten kaksi polyrytmisen ilmiön. Tämä tarkoittaa sitä että sekä kahteen, että kolmeen menevät pulssit ovat yhtäaikaisia. Kahteen menevä peruspulssi on pisteellisen neljäsosanuotin mittainen ja kolmeen menevä peruspulssi nakuttaa neljäsosanuotteja. Näille jaoille löytyy lisäksi alijakoja pienemmistä aika-arvoista.

Harjoitus voidaan ajatella niin kaksi, kuin kolmijakoiseksikin. On hyödyllistä harjoitella se molemmilla tavoilla. Päämääränähän on pystyä hahmottamaan molemmat kerrokset yhtäaikaa erityisemmin niitä ajattelematta.

Vastaavanlaisten harjoitusten myötä  rytmikäsitys ja polyrytmisten kerrosten hahmotus paranee. Kyky ilmentää sekä kahteen että kolmeen meneviä pulsseja improvisoinnissa antaa soittajalle käyttökelpoisen työkalun kommonikoida muiden soittajien ja etenkin rytmisektion kanssa. Rytmisen jännitteen luominen tietoisesti on korvaamaton taito rytmimuusikolle ja etenkin solistille.

Tässä videossa harjoitus on esitetty hitaammassa harjoitustempossa: 

Tässä videossa harjoitus on esitetty nopeammassa tempossa:

Edellisten asioiden vuoksi voidaankin todeta, että harjoitus sisältää kolmimuunteista rytmiikkaa (esim.shuffle, swing, jne.).

Harjoitus on suunnattu vaikeustasonsa puolesta perustason (n.3/3) puhallinsoittajille,  jotka hallitsevat jo intonaation ja kielityksen riittävän hyvin. Videossa kuultavasta etydistä on ladattavissa myös hitaampi harjoitus-versio, jonka lisäksi metronomin säestyksellä harjoittelu on kehittävää. (Huom! -Harjoittele metronomin kanssa niin kahteen kuin kolmeenkin)

  • Kaikki nuotit ja audio-raidat on ladattavissa puupuhallin.fi -sivustolta. Harjoitukset on transponoitu C, Bb ja Eb -vireisille soittimille.
  • Harjoittelun apuna suosittelen käyttämään äänitiedoston kontrollointiin tarkoitettua sovellusta(esim.Transcribe), jolla voit luoda silmukoita (loops) pienemmistä etydin jaksoista(esim. neljä tahtia) ja muun muassa hidastaa harjoituksen tempoa, transponoida, jne.
  • Tahtilajiksi on nuottiin tarkoituksella merkitty 3/4, mutta se olisi yhtä hyvin voitu kirjoittaa 6/8-tahtilajiinkin.

”Musiikki puhuu puolestaan.”

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Puhallinsoittajan hengitys

Hengitystekniikka vaikuttaa puhallinsoittajan soundiin, kehon rentouteen, vibratoon, hengitysvälien pituuteen ja soiton dynamiikkaan. Ja koska se vaikuttaa kehon rentouteen, on sillä vaikutus tietysti soittotekniikkaan. On huomioitavaa, että hengitystekniikan merkitys soiton sujuvuuteen on olennaista muillakin kuin pelkästään puhallinsoittajilla(esim. jousisoittajat).

Suurimmalla osalla puhallinsoittajista hengitystekniikka on luonnostaan kunnossa, eikä sitä tällöin ole tarpeellistakaan ruveta yksityiskohtaisemmin harjoittamaan. Esimerkiksi nuoremmilla soitto-oppilailla tämä voi vain sotkea jo olemassaolevaa luonnollista ja oikeaa hengitystekniikkaa.

Soittotilanteessa puhallinsoittajan hengitystekniikka eroaa tavallisesta arkielämän hengitystavasta. Sisäänhengitetyllä ilmalla tullaan toimeen tavallista kauemmin, ja puhalluksen voimakkuutta osataan säädellä tarkasti musiikin dynamiikan ja fraasien pituuksien mukaan. Ulospäin virtaavan ilman nopeutta muuttamalla saadaan aikaan äänenvoimakkuuden erot. Hyvän ilmavirtauksen muodostaminen on puhallinsoittajalle prioriteetti numero yksi.

Kurkunpään tahaton sulkeutuminen

Puhallinsoittajan huono hengitystekniikka voi aiheuttaa esimerkiksi kurkunpään tahatonta sulkeutumista, joka haittaa äänen muodostumista ja sulavaa artikulaatiota. Kurkunpään tahattoman sulkeutumisen voi tunnistaa soittamisen yhteydessä kuuluvasta “ynkyttävästä” äänestä. Ruokolehtisoittajilla tämä tarkoittaa sitä, että kurkunpää ottaa tehtäväkseen äänen aksentoinnin, vaikka se kuuluu kielelle.

Kuuma peruna kurkussa

Ruokolehtisoittajilla, avoin suu- ja kurkkuontelo takaavat paremman soinnin. Resonanssin ja soinnin parantamiseksi kitalaen takaosa nostetaan ikäänkuin ylös ja taakse. Tähän voi auttaa mielikuva kuumasta perunasta kurkussa.

Huilu ja ruokolehtisoittajien välillä suuontelon muoto ja sointikäsitykset poikkeavat toisistaan, kuten esimerkiksi avoin suuontelo voi olla lähinnä poikkeus tai hetkellinen vaihtoehto huilistien kohdalla. (Lisää intonaatioon ja sointiin liittyvää asiaa löytyy niitä käsittelevistä artikkeleista.)

Oikeanlainen hengitystekniikka tekee puhallettavasta ilmavirrasta voimakkaan ja keskittyneen. Se takaa, että soittimeen muodostuu riittävä resonoiva ilmapatsas sävelestä riippumatta. Huilistien on otettava huomioon, että huulet ohjaavat kaiken ilman puhallusaukosta putkeen, ei muihin suuntiin.

Mielikuvia

Mielikuvat auttavat löytämään oikeanlaisen hengitystekniikan ja tuntuman hengitykseen osallistuviin lihaksiin. Tässä muutamia mielikuvia avuksesi:

“Puhalla kuin puhaltaisit kakun kynttilät sammuksiin”, tai kuvittele puhallettavan ilmanvirran lähtevän maapallon ytimestä ja kiertävän jalkojesi ja kehosi kautta tiiviinä ilmamassana ulos suustasi, soittimesi kautta kauas kohti horisonttia, ja vaikka johonkin visuaaliseen pisteeseen. (Esim. treenihuoneesi ikkunasta kaukana näkyvään savupiippuun)

Aksentin kohdalla tuntuma hengitykseen osallistuviin lihaksiin on samankaltainen kuin yskäistessä. Tuntuman lisäksi, puhallettavan ilman määrää ja nopeutta voi hakea mielikuvilla kylmän ja nopean tai toisenlaisissa sointiväreissä hitaan ja lämpimän ilmavirran puhalluksella. Mielikuva pakkasessa paleltuneiden sormien lämmittämisestä lämpimällä puhalluksella voi auttaa esimerkiksi alarekisterin äänissä ja subtone:ssa.

Ruokolehtisoittajalla huuliotteen eli ansatsin lisäksi, itse soitin, suukappale ja ruokolehti yhdessä muodostavat ilmanvastuksen, eräänlaisen puhalluksen vastavoiman, joka mahdollistaa sopivan lihaspuristuksen ja tuen muodostamisen. Huilisteilla kyseinen vastus jää huomattavasti pienemmäksi vapaamman ilmavirtauksen vuoksi. Vastuksesta saatava tuntuma auttaa puhallinsoittajaa pitämään ilmavirtauksen paineen sopivana, sekä virtauksen riittävän nopeana, äänen voimakkuus ja sävelkorkeus huomioon ottaen. Mitä matalampi ääni, sitä suurempi resonoiva ilmapatsas soittimeen muodostuu. Matalampia ääniä soittaessa ilmaa puhalletaan soittimeen käytännössä enemmän. (Tästä ilmiöstä kiinnostuneita kehotan tutustumaan lähemmin äänenfysiikkaa käsittelevään aineistoon.)

 


Pallea

Pallea on tahdosta riippumaton kupolimainen lihas, ikään kuin poikittainen kansi keuhkojen alapuolella. Sen refleksimäinen supistuminen ja laskeutuminen saa aikaan keuhkoihin alipaineen, joka puolestaan saa aikaan niiden täyttymisen ilmalla. Pallean rentoutuminen ja palautuminen yläasentoonsa on myös luonnollinen refleksi, joka puolestaan painaa ilman ulos keuhkoista. Palleaa itsessään ei voida suoranaisesti kontrolloida, sillä siinä ei ole hermopäätteitä. Tämän vuoksi sitä on myös mahdoton tuntea tai aistia. Puhalluksen voimakkuutta ja ulospäin virtaavan ilman nopeutta voidaan kuitenkin säädellä kontrolloimalla palleaa ympäröiviä lihaksia.

”Jos kykenet pitämään rintakehäsi avoinna ja laajentuneena ulos puhaltaessasi kontrolloit näin muiden lihasten avulla pallean liikettä ja ulos virtaavan ilman määrää ja nopeutta. Eli pidättelet tähän tapaan palleaa ala-asennossa sitä ympäröivien lihasten avulla.”

Hyvä soittoasento ja oikeanlainen hengitystekniikka yhdessä mahdollistavat vapaamman ja dynaamisemman ilmaisun. Soittamisen annetaan ikään kuin tapahtua itsestään, eikä pyritä tai pakottauduta mihinkään asentoon.

Hyvässä soittoasennossa hengitykseen osallistuvat lihakset aktivoituvat oikeassa järjestyksessä, jolloin ne toimivat luonnollisesti ja elastisesti. Riittävän rento vatsa antaa aktiivisen tuen hengitykselle. Lukuisat vatsa, selkä, kylki ja rintalihakset toimivat kaikki aktiivisesti yhdessä. Edellisten lihasryhmien lisäksi uloshengityksen tukemiseen osallistuvat myös alavatsan ja lantionpohjan lihakset, sekä syvä poikittainen vatsalihas. Kaikilla näillä lihaksilla ja lihasryhmillä on vaikutus hengityksen toimivuuteen.

Hyvän soinnin takaamiseksi puhallukseen osallistuvien tukilihaksien on oltava aktiivisia, soitettaisiinpa pianossa taikka fortessa.

Seuraavat harjoitteet voivat auttaa: 

Kuvitte että joku nostaa päätäsi ylös hiuksista ja kaula venyy pitkäksi. 

Seinää vasten seisten voit saada paremman mielikuvan kaulan ja pään muodostamasta suorasta linjasta.

Huono soittoasento ja ryhti sotkevat lihasten oikean aktivointijärjestyksen. Vatsan pitäisi olla riittävän rento, mutta antaa kuitenkin aktiivinen tuki hengitykselle. Vatsa-, selkä- ja rintalihakset toimivat kaikki aktiivisesti yhdessä ja toimiessaan antavat hengitykselle sen rentouden ja luonnollisuuden. Alavatsan- ja lantionpohjan lihakset, sekä syvä poikittainen vatsalihas ja pallea osallistuvat edellisten lihasryhmien lisäksi uloshengityksen tukemiseen.

 Haitallisia hengitystyyppejä ovat oikeastaan kaikki, joissa tietty lihasryhmä (esim. selkä, vatsa tai rinta) aktivoituu liiaksi ja vääristää oikean lihasbalanssin. Tämä sotkee lisäksi lihasryhmien oikean aktivointijärjestyksen.

Väärän hengitystekniikan voi huomata myös sisäänhengityksen aikana kohoavista hartioista. Tätä kutsutaan kuvaavasti solisluuhengitykseksi. Hartioiden ja käsien on oltava siis rennot.

Myös liiallinen rintaan hengittäminen estää keuhkojen laajenemisen alas asti alavatsan ja lantion seudun lihasten ja poikittaisen syvän vatsalihaksen ulottuville. Tällöin juuri tärkeimmät hengityksen tukilihakset eivät pääse toteuttamaan niille kuuluvia tehtäviänsä. Puhalluksen painettakaan ei päästä tällä tavalla hengitettäessä kontrolloimaan hyvin. Ilman määräkin jää pienemmäksi ja rentouden sijaan niska-hartia seutu, kyljet ja rintakehä ovat jännittyneessä tilassa. Rintahengityksen tunnistaa eteenpäin työntyvästä rintakehästä, taakse vetäytyvistä hartioista ja samanaikaisesti sisään vetäytyvästä vatsasta.

Kumara ryhti puolestaan estää rintakehän tarvittavan laajentumisen, eikä täyttä hengityskapasiteettia päästä näin hyödyntämään. Selkähengitys korostuu kumarasa asennossa liikaa, rintakehän jäädessä kasaan painuneeksi.

Hyvän soinnin takaamiseksi puhallukseen osallistuvien tukilihaksien on oltava aktiivisia, soitettaisiimpa pianossa tai fortessa.

Hengitysharjoituksia on olemassa lukuisia. Mainitsen tässä yhden, joka auttaa pitkän ja voimakkaan puhalluksen vahvistamisessa:

-        Ota sätkäpaperi tai puupuhaltimien tyynyjen ja ääniaukon reunojen puhdistukseen tarkoitettu ohut puuteripaperi ja puhalla sitä tasaisesti ja pitkään seinää vasten.

-        Ota aikaa ja yritä pitää paperi  seinällä mahdollisimman kauan.

-        Tee harjoitusta säännöllisesti usean viikon ajan.


Muista:

Kaikenlainen urheilu on hyväksi keholle ja mielelle, mutta myös avuksi hengityskapasiteetin kasvattamisessa ja hengitykseen osallistuvien lihasten kunnon ylläpitämisessä. Pilates, jooga ja taiji ovat lajeja, joissa keskitytään erityisesti hengitystekniikkaan. 

Jotkut puhallinsoittajat ovat opetelleet kiertoilmahengityksen, jota käytetään erityisesti didgeridoon soitossa. Idea tässä hengitystavassa on ilman varastoiminen poskiin ja sen ulospuhaltaminen samanaikaisesti sisäänhengityksen aikana. Kiertoilmahengitystä voi harjoitella aluksi pillin ja vesilasin kanssa.

Hengityksen Liike:
  • Vatsa ja selkä liikuvat ulospäin. Selkärangan vuoksi selän liike    on vähäisempi. (kokeile selän liikettä käsilläsi)
  • Vatsaa ei kuitenkaan tarvitse työntää ulospäin, vaan sen liike ulospäin on seurausta pallean laskevasta liikkeestä.
  • Pallea työntää sisäelimiä alaspäin, jonka seurauksena myös lantionpohjan lihakset joustavat trampoliinin tavoin alaspäin. (kokeile yskimistä, liike tuntuu jopa jaloissa)
  • Jos jännität lantiopohjan lihaksia „kuin pidättelisit pissaa“, huomaat ettet pysty hengittämään vapaasti.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Subtone

Kokonaisen, ytimekkään ja täysin soivan sävelen lisäksi käytetään pehmeää ja “tuhisevaa” soundia, jota kutsutaan subtone:ksi. Äänessä kuulostaa olevan enemmän ilmaa sen suhisevan sointinsa vuoksi. Säveltä puhallettaessa ansatsi pidetään mahdollisimman kevyenä ja alahuuli koskettaa värähtelevää ruokolehteä hieman pidemmältä matkalta. Alahuuli voi koskettaa jopa aivan lehden kärkeäkin, etenkin pienillä äänenvoimakkuuksilla soitettaessa. Tapoja lopullisen tuloksen saavuttamiseen on tässäkin tapauksessa monia, jokainen löytäköön sen itselleen sopivimman ja mielekkäimmän tavan tuottaa tämä pehmeäsävyinen subtone.

Saksofonisti-pedagogi David Liebman puhuu osuvasti alahuulen rullausliikkeestä (rolling motion) korkeiden ja matalien äänien välillä. Ansatsi sijoittuu enemmän eteenpäin ja huuli on hieman sisäänpäin rullautunut korkeita säveliä soitettaessa. Matalia ääniä puhallettaessa huuli on puolestaan enemmän ulospäin rullautunut ja ansatsi on  lähempänä ruokolehden kärkeä. Subtone:n pehmeitä säveliä soitettaessa alahuuli on siis rullautunut ulospäin ja samaan tapaan kuin alimpia säveliäkin soitettaessa.

Kevyen puristuksen lisäksi alahuulen pehmeämpi sisäpuoli voi koskettaa värähtälevää ruokolehteä ja jopa osittain aivan sen kärkeäkin. On kuitenkin mahdollista soittaa hienon kuuloinen subtone-sävel myöskin alahuuli enemmän sisäänpäin käännettynä. Huom! Tapoja on monia.

Subtone-äänenväriä käytetään usein balladeja soitettaessa. Se onkin yksi parhaista työkaluista puupuhaltajan työkalupakissa luomaan rauhallista tunnelmaa.

Pidä mielessä:

– Tulos syntyy usein yrityksen ja erehdyksen kautta.
– Kokeile, sovella ja varioi.
– Luo mielikuvia: Esim. Lämmintä ilmaa kylmiin “pakkassormiin”, jne.


– Alahuulen ja ruokolehden välistä tuntumaa voidaan verrata v:een ja f:än lausumiseen.
– Kokeile alahuulen pehmeän sisäpuolen kääntämistä ruokolehden kärkeä vasten.
– Kuuntele äänitteitä subtonea käyttäviltä soittajilta: Esim. Ben Webster, Coleman Hawkins, Lester Young, jne.
– Analyyttinen kuunteleminen on yhtä tärkeää kuin soittotekniikankin treenaaminen. Selkeän ja vahvan kuulokuvan ansiosta saavutat tuloksia tehokkaammin. Toisin sanoen on oltava mahdollisimman selkeä käsitys soundista, jota tavoittelee(jo ennen sen soittamista).

Vinkkejä metronomin käyttöön

Metronomia olisi suotavaa käyttää aina harjoittelun yhteydessä. Tämä treenikumppani tulee aina ja myöhästelemättä paikalle. Se on lisäksi kaveri, joka pysyy aina time:ssa, eikä kiilaa tai nojaa taakse. Eräs kollega kertoikin metronomin olevan hänen paras kaverinsa.

Kun kehityt soittajana niin rytmisesti, kuin teknisestikin, voit kokeilla seuraavia metronomin käyttöön liittyviä variaatioita 4/4 -tahtilajissa:

  1. Sijoita “klikki” ykkölle ja kolmoselle (humppa,marssi,polkka,beat,ym).
  2. Sijoita “klikki” kakkoselle ja neloselle (swing,shuffle,boogaloo,ym). Tämä on hyvä tapa treenata kolmimuunteista ohjelmistoa.
  3. Sijoita “klikki” pelkästään neloselle(bebop, up tempo jazz, nopeat kappaleet, ym.). Tämä toimii hyvin nopeammissa tempoissa.

metronomeHaastavammat:

  1. Sijoita “klikki” kakkosen ja nelosen jälkimmäiselle kahdeksasosalle ja treenaa niin suoralla kuin kolmimuunteisellakin fraseerauksella.
  2. Sijoita “klikki” pelkästään nelosiskun jälkimmäiselle Tämä on jo ammattitasoisillekin soittajille haasteellista.

Voit treenata lähes mitä tahansa kappaletta tai teknistä harjoitusta näillä tavoilla. Aluksi voit ottaa hitaan tempon ja soittaa esimerkiksi duuriskaalaa. Hyvän tuntuman “klikin” paikasta saa parhaiten hitaammissa tempoissa. Kuuntele sisäistä pulssiasi. Mikä olisi “tämän päivän tempo”? Ajattele mielessäsi jotain tempoa ja säädä tai naputa se metronomiin.

Tempoa on syytä lisätä harkiten: -On tärkeämpää soittaa harjoitus virheettömästi, niin rytmisesti kuin melodisestikin.

Toisin sanoen: Harjoituksen tempoa ei ole syytä nostaa ennen kuin sen pystyy soittamaan virheettömästi useita kertoja ensin hitaammassa tempossa. (esim.kolme kertaa)

 

Ruokolehtisoittimen kielitys

– tarkoittaa äänen aloittamista siten, että soittajan kieli koskettaa ruokolehden kärkeä. Kielitystapoja on useita, ja kaikilla niillä saavutetaan äänenaluke, joka vaihtelee legatomaisen kevyestä ”taa”-tavasta aina raskaaseen, paukahtavaan ”släppikieleen”. Mitä suurempi osa kielestä osuu lehteen, sitä raskaampaa kielitys on: ruokolehti voi suorastaan paukahtaa soimaan! Jazzsoiton yksi erikoisuus on ns. ”puolikieli”, jolloin ruokolehti puolittain vaimennetaan kevyellä kielen kosketuksella – tapoja on monia.

Kielityksen keveyteen sisältyy monia etuja, kuten mahdollisuus nopeaan artikulaatioon ja tätä kautta aiempaa nopeampi soittotekniikka, legatomaisempi ja kauniimpi artikulaatio ja parempi fraseerauksen kontrolli. Kun kieli osuu vain vähän lehteen, äänenaluke eli atakki” on nopeampi ja itse soiva sävel syttyy nopeammin.

Oikeaoppisessa kielityksessä soittajan kielen kärki osuu aivan ruokolehden kärkeen tai sen alapuolelle ja kielen takaosan reunat koskettavat ylähampaita kuten ”yy”, ”ee” tai ”ii” lausuttaessa. Kielitystä voi aluksi harjoitella ”dy”-tavulla ja sen jälkeen harjoitella kirkkaammin soivia vokaaleja kielen asennolle. Tällä tavalla kielitettäessä itse kielityksestä aiheutuvat äänet minimoidaan ja sävelen legatomaisempi sointi maksimoidaan.

Kielitystä voi harjoitella laittamalla kielen kärki ruokolehteä vasten samalla puhaltaen ilman paine valmiiksi ja päästämällä kieli lehdeltä. Seuraavaksi annat ilman suhista kielityksen jälkeen ilman että ruokolehti varsinaisesti soi.

Tämän harjoituksen avulla pyrimme saamaan atakin eli äänen syttymisen mahdollisimman nopeaksi, niin hiljaisilla kuin kovillakin voimakkuuksilla. Aloittelijoilla niin äänen syttyminen kuin intonaatiokin ovat vasta työn alla, ja vaatii viikkojen ja kuukausienkin harjoittelua saada nämä asiat kuntoon.

Hyvä harjoitus kielityksen keveyden ja ”puolikelen” harjoitteluun on ensin puhaltaa pelkkää ilmaa, siis tuottaa pelkkää suhinaa, ja samanaikaisesti asettaa kieli kevyesti ruokolehdelle kielityksen tapaan. Seuraavaksi voit soittaa pitkän sävelen ja samanaikaisesti taas asettaa kielesi hyvin kevyesti värähtelevälle ruokolehdelle; jotkut asettavat sen kärkeen, toiset hiukan sivuun – tapoja on monia. Kielen kärki voi osua lehden keskelle tai hieman keskikohdan toiselle puolelle. Sävelen on tarkoitus soida yhtäjaksoisesti, mutta kielen kevyt kosketus vain vaimentaa sointia.

”Puolikielitys”-tekniikka liittyy olennaisena osana jazzfraseeraukseen, ja sen avulla soitettavien fraasien dynamiikka paranee.

Puhallinsoittimissa ilmanpaine ja virtaus on jatkuva ja vain kielityksen avulla artikuloimme ja aksentoimme säveliä halutulla tavalla mahdollisimman monipuolisesti. Ilman jatkuvaa ilmavirtausta fraasin sävelet jäävät irtonaiseksi eikä musikaalinen kaari pääse syntymään.

Nopeampaan staccatomaiseen artikulointiin käytetään ns.”tuplakielitystä”, jossa ka-tavun luoma kielityksen kaltainen atakki ja tavanomainen kielitys vuorottelevat.

Kielen takaosa koskettaa kitalakea samaantapaan kuin ”ka” lausuttaessa. Ilmanpaine tässä tapauksessa saa aikaan lähes normaalin kielityksen kaltaisen äänenalukkeen, vaikkei kieli varsinaisesti ruokolehteä kosketakaan.

Nosteessa Mukana

Sain väsättyä hakemukseni Bassonoste-kilpailuun.
Takaraja kilpailussa on tänään, joten äänestämässäkin kerkeää vielä käydä. 😀
Käykäähän tykkäämässä, jos vain kerkeätte tai jos mun proggis kuulostaa yhtään järkevältä.
#bassonoste #parempimyöhäänkuineimilloinkaan #tääolishuippujuttu #sounditkuntoon #mikit
#äänitystäpetraamaan #afrorytmit #afro #rytmit

Mr. Moart & Co

Tallenna

Tallenna

Ilolla ja taidolla