PUHALLINSOITTAJAN HENGITYS (–>päivitys 17.01.2018)

Tapa hengittää vaikuttaa puhallinsoittajan soundiin, kehon rentouteen, vibratoon, hengitysvälien pituuteen ja soiton dynamiikkaan. Ja koska se vaikuttaa kehon rentouteen, on sillä vaikutus myös soittotekniikkaan. On huomioitavaa, että hengityksen merkitys soiton sujuvuuteen on olennaista muillakin kuin pelkästään puhallinsoittajilla (esim. jousisoittajat).

Kun hengitystekniikka on jo luonnostaan kunnossa, ei sitä ole tarpeellista ruveta yksityiskohtaisemmin harjoittamaan. Mielestäni esimerkiksi nuoremmilla soitto-oppilailla tämä voi vain sotkea jo olemassaolevaa luonnollista ja oikeaa hengitystekniikkaa.

Soittotilanteessa puhallinsoittajan hengitys eroaa tavallisesta arkielämän hengitystavasta. Sisäänhengitetyllä ilmalla tullaan toimeen tavallista kauemmin, ja puhalluksen voimakkuutta osataan säädellä tarkasti musiikin dynamiikan ja fraasien pituuksien mukaan. Ulospäin virtaavan ilman nopeutta muuttamalla saadaan aikaan äänenvoimakkuuden erot. Hyvän ilmavirtauksen muodostaminen on puhallinsoittajalle prioriteetti numero yksi.

Kurkunpään tahaton sulkeutuminen

Puhallinsoittajan huono hengitystekniikka voi aiheuttaa esimerkiksi kurkunpään tahatonta sulkeutumista, joka haittaa äänen muodostumista ja sulavaa artikulaatiota. Kurkunpään tahattoman sulkeutumisen voi tunnistaa soittamisen yhteydessä kuuluvasta “ynkyttävästä” äänestä. Ruokolehtisoittajilla tämä tarkoittaa sitä, että kurkunpää ottaa tehtäväkseen äänen aksentoinnin, vaikka se kuuluu kielelle.

kuuma peruna kurkussa

Ruokolehtisoittajilla, avoin suu- ja kurkkuontelo takaavat paremman soinnin. Resonanssin ja soinnin parantamiseksi kitalaen takaosa nostetaan ikäänkuin ylös ja taakse. Tähän voi auttaa mielikuva kuumasta perunasta kurkussa.

Huilu ja ruokolehtisoittajien välillä suuontelon muoto ja sointikäsitykset poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi avoin suuontelo voi olla lähinnä poikkeus tai hetkellinen vaihtoehto huilistien kohdalla. (Lisää intonaatioon ja sointiin liittyvää asiaa löytyy niitä käsittelevistä artikkeleista.)

Oikeanlainen hengitystekniikka tekee puhallettavasta ilmavirrasta voimakkaan ja keskittyneen. Se takaa, että soittimeen muodostuu riittävä resonoiva ilmapatsas sävelestä riippumatta. Huilistien on tämän lisäksi otettava huomioon, että huulet ohjaavat kaiken ilman puhallusaukosta putkeen.

Mielikuvia

Mielikuvat toimivat työkaluina oikeanlaisen hengityksen löytämiseksi. Tuntuma hengitykseen osallistuviin lihaksiin voidaan usein löytää eirlaisista arkielämän tilanteista. Oikeanlaista hengitystekniikkaa vahvistavia mielikuvia voi hyvin itsekin kehittää ja kirjata muistiin.

Tässä muutamia mielikuvia avuksesi:

“Puhalla kuin puhaltaisit kakun kynttilät sammuksiin”, tai kuvittele puhallettavan ilmanvirran lähtevän maapallon ytimestä ja kiertävän jalkojesi ja kehosi kautta tiiviinä ilmamassana ulos suustasi, soittimesi kautta kauas kohti horisonttia, vaikkapa johonkin visuaaliseen pisteeseen. (Esim. treenihuoneesi ikkunasta kaukana näkyvään savupiippuun)

Aksentin kohdalla tuntuma hengitykseen osallistuviin lihaksiin on samankaltainen kuin yskäistessä. Tuntuman lisäksi, puhallettavan ilman määrää ja nopeutta voidaan hakea mielikuvilla kylmän ja nopean, tai toisenlaisissa sointiväreissä hitaan ja lämpimän ilmavirran puhalluksella. Mielikuva pakkasessa paleltuneiden sormien lämmittämisestä lämpimällä puhalluksella voi auttaa esimerkiksi alarekisterin äänissä ja subtone:ssa.

Ruokolehtisoittajalla huuliotteen eli ansatsin lisäksi, itse soitin, suukappale ja ruokolehti yhdessä muodostavat ilmanvastuksen, eräänlaisen puhalluksen vastavoiman, joka auttaa sopivan lihaspuristuksen ja tuen muodostamista. Huilisteilla kyseinen vastus jää huomattavasti pienemmäksi vapaamman ilmavirtauksen vuoksi.

Ilmanvastuksesta saatava tuntuma auttaa puhallinsoittajaa pitämään ilmavirtauksen paineen sopivana, sekä virtauksen riittävän nopeana, äänen voimakkuus ja sävelkorkeus huomioon ottaen. Mitä matalampi ääni, sitä suurempi resonoiva ilmapatsas soittimeen muodostuu. Matalampia ääniä soittaessa ilmaa puhalletaan soittimeen käytännössä enemmän. (Tästä ilmiöstä kiinnostuneita kehotan tutustumaan lähemmin äänenfysiikkaa käsittelevään aineistoon.)

Pallea

Pallea on tahdosta riippumaton kupolimainen lihas, ikään kuin poikittainen kansi keuhkojen alapuolella. Sen refleksimäinen supistuminen ja laskeutuminen saa aikaan keuhkoihin alipaineen, joka puolestaan saa aikaan niiden täyttymisen ilmalla. Pallean rentoutuminen ja palautuminen yläasentoonsa on myös luonnollinen refleksi, joka puolestaan painaa ilman ulos keuhkoista. Palleaa itsessään ei voida suoranaisesti kontrolloida, sillä siinä ei ole hermopäätteitä. Tämän vuoksi sitä on myös mahdoton tuntea tai aistia. Puhalluksen voimakkuutta ja ulospäin virtaavan ilman nopeutta voidaan kuitenkin säädellä kontrolloimalla palleaa ympäröiviä lihaksia.

Rintakehän avoimena ja laajentuneena pitäminen samanaikaisesti ulospuhalluksen aikana vähentää ulosvirtaavan ilman määrää ja nopeutta. Tähän tapaan palleaa pidätellään tietoisesti ala-asennossa muiden, eli sitä ympäröivien lihaksien avulla.

Hyvä soittoasento ja oikeanlainen hengitystekniikka yhdessä mahdollistavat vapaamman ja dynaamisemman ilmaisun. Soittamisen annetaan tapahtua itsestään, eikä pyritä tai pakottauduta mihinkään asentoon.

Hyvässä soittoasennossa hengitykseen osallistuvat lihakset aktivoituvat oikeassa järjestyksessä, jolloin ne toimivat luonnollisesti ja elastisesti. Riittävän rennot, mutta samaanaikaan aktiiviset vatsalihakset tukevat hengitystä. Lukuisat vatsa, selkä, kylki ja rintalihakset toimivat kaikki aktiivisesti yhdessä. Edellisten lihasryhmien lisäksi uloshengityksen tukemiseen osallistuvat myös alavatsan ja lantionpohjan lihakset, sekä syvä poikittainen vatsalihas. Kaikilla näillä lihaksilla ja lihasryhmillä on oma tärkeä tehtävänsä hyvin toimivassa ja dynaamisessa hengityksessä.

Soitettaisiinpa pianossa tai fortessa, hiljaa tai kovaa, aktiiviset hengitykseen osallistuvat tukilihakset takaavat paremman soinnin.
Hengitysharjoituksia on olemassa lukuisia. Tässä yksi harjoitus, joka auttaa pitkän ja voimakkaan puhalluksen vahvistamisessa:
  1. Ota sätkäpaperi tai puupuhaltimien tyynyjen ja ääniaukon reunojen puhdistukseen tarkoitettu ohut puuteripaperi ja puhalla sitä tasaisesti ja pitkään seinää vasten.
  2. Ota aikaa ja yritä pitää paperi  seinällä mahdollisimman kauan.
  3. Tee harjoitusta säännöllisesti usean viikon ajan.
”Jos kykenet pitämään rintakehäsi avoinna ja laajentuneena ulos puhaltaessasi kontrolloit näin muiden lihasten, eli palleaa ympäröivien lihaksien avulla itse pallean liikettä, sekä ulos virtaavan ilman määrää ja nopeutta. Tähän tapaan pidättelet palleaa ikään kuin tietoisesti ala-asennossa.”

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *