Puhallinsoittajan hengitys

Hengitystekniikka vaikuttaa puhallinsoittajan soundiin, kehon rentouteen, vibratoon, hengitysvälien pituuteen ja soiton dynamiikkaan. Ja koska se vaikuttaa kehon rentouteen, on sillä vaikutus tietysti soittotekniikkaan. On huomioitavaa, että hengitystekniikan merkitys soiton sujuvuuteen on olennaista muillakin kuin pelkästään puhallinsoittajilla(esim. jousisoittajat).

Suurimmalla osalla puhallinsoittajista hengitystekniikka on luonnostaan kunnossa, eikä sitä tällöin ole tarpeellistakaan ruveta yksityiskohtaisemmin harjoittamaan. Esimerkiksi nuoremmilla soitto-oppilailla tämä voi vain sotkea jo olemassaolevaa luonnollista ja oikeaa hengitystekniikkaa.

Soittotilanteessa puhallinsoittajan hengitystekniikka eroaa tavallisesta arkielämän hengitystavasta. Sisäänhengitetyllä ilmalla tullaan toimeen tavallista kauemmin, ja puhalluksen voimakkuutta osataan säädellä tarkasti musiikin dynamiikan ja fraasien pituuksien mukaan. Ulospäin virtaavan ilman nopeutta muuttamalla saadaan aikaan äänenvoimakkuuden erot. Hyvän ilmavirtauksen muodostaminen on puhallinsoittajalle prioriteetti numero yksi.

Kurkunpään tahaton sulkeutuminen

Puhallinsoittajan huono hengitystekniikka voi aiheuttaa esimerkiksi kurkunpään tahatonta sulkeutumista, joka haittaa äänen muodostumista ja sulavaa artikulaatiota. Kurkunpään tahattoman sulkeutumisen voi tunnistaa soittamisen yhteydessä kuuluvasta “ynkyttävästä” äänestä. Ruokolehtisoittajilla tämä tarkoittaa sitä, että kurkunpää ottaa tehtäväkseen äänen aksentoinnin, vaikka se kuuluu kielelle.

Kuuma peruna kurkussa

Ruokolehtisoittajilla, avoin suu- ja kurkkuontelo takaavat paremman soinnin. Resonanssin ja soinnin parantamiseksi kitalaen takaosa nostetaan ikäänkuin ylös ja taakse. Tähän voi auttaa mielikuva kuumasta perunasta kurkussa.

Huilu ja ruokolehtisoittajien välillä suuontelon muoto ja sointikäsitykset poikkeavat toisistaan, kuten esimerkiksi avoin suuontelo voi olla lähinnä poikkeus tai hetkellinen vaihtoehto huilistien kohdalla. (Lisää intonaatioon ja sointiin liittyvää asiaa löytyy niitä käsittelevistä artikkeleista.)

Oikeanlainen hengitystekniikka tekee puhallettavasta ilmavirrasta voimakkaan ja keskittyneen. Se takaa, että soittimeen muodostuu riittävä resonoiva ilmapatsas sävelestä riippumatta. Huilistien on otettava huomioon, että huulet ohjaavat kaiken ilman puhallusaukosta putkeen, ei muihin suuntiin.

Mielikuvia

Mielikuvat auttavat löytämään oikeanlaisen hengitystekniikan ja tuntuman hengitykseen osallistuviin lihaksiin. Tässä muutamia mielikuvia avuksesi:

“Puhalla kuin puhaltaisit kakun kynttilät sammuksiin”, tai kuvittele puhallettavan ilmanvirran lähtevän maapallon ytimestä ja kiertävän jalkojesi ja kehosi kautta tiiviinä ilmamassana ulos suustasi, soittimesi kautta kauas kohti horisonttia, ja vaikka johonkin visuaaliseen pisteeseen. (Esim. treenihuoneesi ikkunasta kaukana näkyvään savupiippuun)

Aksentin kohdalla tuntuma hengitykseen osallistuviin lihaksiin on samankaltainen kuin yskäistessä. Tuntuman lisäksi, puhallettavan ilman määrää ja nopeutta voi hakea mielikuvilla kylmän ja nopean tai toisenlaisissa sointiväreissä hitaan ja lämpimän ilmavirran puhalluksella. Mielikuva pakkasessa paleltuneiden sormien lämmittämisestä lämpimällä puhalluksella voi auttaa esimerkiksi alarekisterin äänissä ja subtone:ssa.

Ruokolehtisoittajalla huuliotteen eli ansatsin lisäksi, itse soitin, suukappale ja ruokolehti yhdessä muodostavat ilmanvastuksen, eräänlaisen puhalluksen vastavoiman, joka mahdollistaa sopivan lihaspuristuksen ja tuen muodostamisen. Huilisteilla kyseinen vastus jää huomattavasti pienemmäksi vapaamman ilmavirtauksen vuoksi. Vastuksesta saatava tuntuma auttaa puhallinsoittajaa pitämään ilmavirtauksen paineen sopivana, sekä virtauksen riittävän nopeana, äänen voimakkuus ja sävelkorkeus huomioon ottaen. Mitä matalampi ääni, sitä suurempi resonoiva ilmapatsas soittimeen muodostuu. Matalampia ääniä soittaessa ilmaa puhalletaan soittimeen käytännössä enemmän. (Tästä ilmiöstä kiinnostuneita kehotan tutustumaan lähemmin äänenfysiikkaa käsittelevään aineistoon.)

 


Pallea

Pallea on tahdosta riippumaton kupolimainen lihas, ikään kuin poikittainen kansi keuhkojen alapuolella. Sen refleksimäinen supistuminen ja laskeutuminen saa aikaan keuhkoihin alipaineen, joka puolestaan saa aikaan niiden täyttymisen ilmalla. Pallean rentoutuminen ja palautuminen yläasentoonsa on myös luonnollinen refleksi, joka puolestaan painaa ilman ulos keuhkoista. Palleaa itsessään ei voida suoranaisesti kontrolloida, sillä siinä ei ole hermopäätteitä. Tämän vuoksi sitä on myös mahdoton tuntea tai aistia. Puhalluksen voimakkuutta ja ulospäin virtaavan ilman nopeutta voidaan kuitenkin säädellä kontrolloimalla palleaa ympäröiviä lihaksia.

”Jos kykenet pitämään rintakehäsi avoinna ja laajentuneena ulos puhaltaessasi kontrolloit näin muiden lihasten avulla pallean liikettä ja ulos virtaavan ilman määrää ja nopeutta. Eli pidättelet tähän tapaan palleaa ala-asennossa sitä ympäröivien lihasten avulla.”

Hyvä soittoasento ja oikeanlainen hengitystekniikka yhdessä mahdollistavat vapaamman ja dynaamisemman ilmaisun. Soittamisen annetaan ikään kuin tapahtua itsestään, eikä pyritä tai pakottauduta mihinkään asentoon.

Hyvässä soittoasennossa hengitykseen osallistuvat lihakset aktivoituvat oikeassa järjestyksessä, jolloin ne toimivat luonnollisesti ja elastisesti. Riittävän rento vatsa antaa aktiivisen tuen hengitykselle. Lukuisat vatsa, selkä, kylki ja rintalihakset toimivat kaikki aktiivisesti yhdessä. Edellisten lihasryhmien lisäksi uloshengityksen tukemiseen osallistuvat myös alavatsan ja lantionpohjan lihakset, sekä syvä poikittainen vatsalihas. Kaikilla näillä lihaksilla ja lihasryhmillä on vaikutus hengityksen toimivuuteen.

Hyvän soinnin takaamiseksi puhallukseen osallistuvien tukilihaksien on oltava aktiivisia, soitettaisiinpa pianossa taikka fortessa.

Seuraavat harjoitteet voivat auttaa: 

Kuvitte että joku nostaa päätäsi ylös hiuksista ja kaula venyy pitkäksi. 

Seinää vasten seisten voit saada paremman mielikuvan kaulan ja pään muodostamasta suorasta linjasta.

Huono soittoasento ja ryhti sotkevat lihasten oikean aktivointijärjestyksen. Vatsan pitäisi olla riittävän rento, mutta antaa kuitenkin aktiivinen tuki hengitykselle. Vatsa-, selkä- ja rintalihakset toimivat kaikki aktiivisesti yhdessä ja toimiessaan antavat hengitykselle sen rentouden ja luonnollisuuden. Alavatsan- ja lantionpohjan lihakset, sekä syvä poikittainen vatsalihas ja pallea osallistuvat edellisten lihasryhmien lisäksi uloshengityksen tukemiseen.

 Haitallisia hengitystyyppejä ovat oikeastaan kaikki, joissa tietty lihasryhmä (esim. selkä, vatsa tai rinta) aktivoituu liiaksi ja vääristää oikean lihasbalanssin. Tämä sotkee lisäksi lihasryhmien oikean aktivointijärjestyksen.

Väärän hengitystekniikan voi huomata myös sisäänhengityksen aikana kohoavista hartioista. Tätä kutsutaan kuvaavasti solisluuhengitykseksi. Hartioiden ja käsien on oltava siis rennot.

Myös liiallinen rintaan hengittäminen estää keuhkojen laajenemisen alas asti alavatsan ja lantion seudun lihasten ja poikittaisen syvän vatsalihaksen ulottuville. Tällöin juuri tärkeimmät hengityksen tukilihakset eivät pääse toteuttamaan niille kuuluvia tehtäviänsä. Puhalluksen painettakaan ei päästä tällä tavalla hengitettäessä kontrolloimaan hyvin. Ilman määräkin jää pienemmäksi ja rentouden sijaan niska-hartia seutu, kyljet ja rintakehä ovat jännittyneessä tilassa. Rintahengityksen tunnistaa eteenpäin työntyvästä rintakehästä, taakse vetäytyvistä hartioista ja samanaikaisesti sisään vetäytyvästä vatsasta.

Kumara ryhti puolestaan estää rintakehän tarvittavan laajentumisen, eikä täyttä hengityskapasiteettia päästä näin hyödyntämään. Selkähengitys korostuu kumarasa asennossa liikaa, rintakehän jäädessä kasaan painuneeksi.

Hyvän soinnin takaamiseksi puhallukseen osallistuvien tukilihaksien on oltava aktiivisia, soitettaisiimpa pianossa tai fortessa.

Hengitysharjoituksia on olemassa lukuisia. Mainitsen tässä yhden, joka auttaa pitkän ja voimakkaan puhalluksen vahvistamisessa:

-        Ota sätkäpaperi tai puupuhaltimien tyynyjen ja ääniaukon reunojen puhdistukseen tarkoitettu ohut puuteripaperi ja puhalla sitä tasaisesti ja pitkään seinää vasten.

-        Ota aikaa ja yritä pitää paperi  seinällä mahdollisimman kauan.

-        Tee harjoitusta säännöllisesti usean viikon ajan.


Muista:

Kaikenlainen urheilu on hyväksi keholle ja mielelle, mutta myös avuksi hengityskapasiteetin kasvattamisessa ja hengitykseen osallistuvien lihasten kunnon ylläpitämisessä. Pilates, jooga ja taiji ovat lajeja, joissa keskitytään erityisesti hengitystekniikkaan. 

Jotkut puhallinsoittajat ovat opetelleet kiertoilmahengityksen, jota käytetään erityisesti didgeridoon soitossa. Idea tässä hengitystavassa on ilman varastoiminen poskiin ja sen ulospuhaltaminen samanaikaisesti sisäänhengityksen aikana. Kiertoilmahengitystä voi harjoitella aluksi pillin ja vesilasin kanssa.

Hengityksen Liike:
  • Vatsa ja selkä liikuvat ulospäin. Selkärangan vuoksi selän liike    on vähäisempi. (kokeile selän liikettä käsilläsi)
  • Vatsaa ei kuitenkaan tarvitse työntää ulospäin, vaan sen liike ulospäin on seurausta pallean laskevasta liikkeestä.
  • Pallea työntää sisäelimiä alaspäin, jonka seurauksena myös lantionpohjan lihakset joustavat trampoliinin tavoin alaspäin. (kokeile yskimistä, liike tuntuu jopa jaloissa)
  • Jos jännität lantiopohjan lihaksia „kuin pidättelisit pissaa“, huomaat ettet pysty hengittämään vapaasti.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *