Ruokolehtisoittimen kielitys

– tarkoittaa äänen aloittamista siten, että soittajan kieli koskettaa ruokolehden kärkeä. Kielitystapoja on useita, ja kaikilla niillä saavutetaan äänenaluke, joka vaihtelee legatomaisen kevyestä ”taa”-tavasta aina raskaaseen, paukahtavaan ”släppikieleen”. Mitä suurempi osa kielestä osuu lehteen, sitä raskaampaa kielitys on: ruokolehti voi suorastaan paukahtaa soimaan! Jazzsoiton yksi erikoisuus on ns. ”puolikieli”, jolloin ruokolehti puolittain vaimennetaan kevyellä kielen kosketuksella – tapoja on monia.

Kielityksen keveyteen sisältyy monia etuja, kuten mahdollisuus nopeaan artikulaatioon ja tätä kautta aiempaa nopeampi soittotekniikka, legatomaisempi ja kauniimpi artikulaatio ja parempi fraseerauksen kontrolli. Kun kieli osuu vain vähän lehteen, äänenaluke eli atakki” on nopeampi ja itse soiva sävel syttyy nopeammin.

Oikeaoppisessa kielityksessä soittajan kielen kärki osuu aivan ruokolehden kärkeen tai sen alapuolelle ja kielen takaosan reunat koskettavat ylähampaita kuten ”yy”, ”ee” tai ”ii” lausuttaessa. Kielitystä voi aluksi harjoitella ”dy”-tavulla ja sen jälkeen harjoitella kirkkaammin soivia vokaaleja kielen asennolle. Tällä tavalla kielitettäessä itse kielityksestä aiheutuvat äänet minimoidaan ja sävelen legatomaisempi sointi maksimoidaan.

Kielitystä voi harjoitella laittamalla kielen kärki ruokolehteä vasten samalla puhaltaen ilman paine valmiiksi ja päästämällä kieli lehdeltä. Seuraavaksi annat ilman suhista kielityksen jälkeen ilman että ruokolehti varsinaisesti soi.

Tämän harjoituksen avulla pyrimme saamaan atakin eli äänen syttymisen mahdollisimman nopeaksi, niin hiljaisilla kuin kovillakin voimakkuuksilla. Aloittelijoilla niin äänen syttyminen kuin intonaatiokin ovat vasta työn alla, ja vaatii viikkojen ja kuukausienkin harjoittelua saada nämä asiat kuntoon.

Hyvä harjoitus kielityksen keveyden ja ”puolikelen” harjoitteluun on ensin puhaltaa pelkkää ilmaa, siis tuottaa pelkkää suhinaa, ja samanaikaisesti asettaa kieli kevyesti ruokolehdelle kielityksen tapaan. Seuraavaksi voit soittaa pitkän sävelen ja samanaikaisesti taas asettaa kielesi hyvin kevyesti värähtelevälle ruokolehdelle; jotkut asettavat sen kärkeen, toiset hiukan sivuun – tapoja on monia. Kielen kärki voi osua lehden keskelle tai hieman keskikohdan toiselle puolelle. Sävelen on tarkoitus soida yhtäjaksoisesti, mutta kielen kevyt kosketus vain vaimentaa sointia.

”Puolikielitys”-tekniikka liittyy olennaisena osana jazzfraseeraukseen, ja sen avulla soitettavien fraasien dynamiikka paranee.

Puhallinsoittimissa ilmanpaine ja virtaus on jatkuva ja vain kielityksen avulla artikuloimme ja aksentoimme säveliä halutulla tavalla mahdollisimman monipuolisesti. Ilman jatkuvaa ilmavirtausta fraasin sävelet jäävät irtonaiseksi eikä musikaalinen kaari pääse syntymään.

Nopeampaan staccatomaiseen artikulointiin käytetään ns.”tuplakielitystä”, jossa ka-tavun luoma kielityksen kaltainen atakki ja tavanomainen kielitys vuorottelevat.

Kielen takaosa koskettaa kitalakea samaantapaan kuin ”ka” lausuttaessa. Ilmanpaine tässä tapauksessa saa aikaan lähes normaalin kielityksen kaltaisen äänenalukkeen, vaikkei kieli varsinaisesti ruokolehteä kosketakaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *