Avainsana-arkisto: Ylirasitus

Soittoasento

Oikeanlaiset soittoasennot mahdollistavat vaivattoman ja helpomman musisoinnin. Turhan voimankäytön jäädessä pois, koko keho pystyy toimimaan elastisemmin. Kehon on tarkoitus toimia luonnollisella ja riittävän pienellä voimankäytöllä, paitsi musiikin eduksi, niin myös rasitusvammojenkin välttämiseksi. Turhien lihasjännitysten jäädessä pois, liikkeiden kontrolloinnista ja soittotekniikasta tulee helpompaa.

Kehon keskiasennoksi kutsutaan asentoa, jossa rangan ja lantion asento on luonnollinen ja kehoa tukevat lihakset toimivat parhaiten. Rennon tuntoisesta asennosta huolimatta niin ryhtiä tukevat kuin hengitykseenkin osallistuvat lihakset tekevät aktiivisesti töitä. Perusasentoa kannattelevia lihaksia ovat lukuisat syvät selkälihakset. Käden perusasentoa tukevat puolestaan selkärangan ja lapaluun väliset lihakset.

Soittamiseen osallistuvat lihakset joutuvat usein pitkäkestoisen ja staattisen rasituksen kohteeksi. On hyödyllistä olla tietoinen rasituksen kohteena olevista lihaksista ja osata ennaltaehkäistä mahdollisia rasitusvammoja. Oikeiden soittoasentojen lisäksi, myös koko kehoa aktivoiva liikunta ja venyttely pitävät rasitusvammat loitolla.

Huonoja soittoasentoja on mahdollista lähteä korjaamaan heikkoja lihasryhmiä vahvistamalla ja oikeita lihasryhmiä venyttelemällä. Esimerkiksi kumaraa soittoasentoa lähdetään korjaamaan lavanlähentäjälihaksia vahvistamalla ja niiden vastalihaksia, rintalihaksia venyttelemällä. Tässä yhteydessä lihaskunnolla tarkoitetaan kestovoimaa, eikä niin sanottua maksimivoimaa. Kestovoimaharjoitukset tehdään pienillä painoilla ja useilla (yli 60) toistoilla.

Lantion väärä asento johtuu usein selkä- ja vatsalihasten huonosta kunnosta. Sen virheasennon vuoksi koko selkärangan asento vääristyy ja ryhti joutuu epätasapainoon. Virheasentoa korostavat kireät etureisilihakset, jotka vääntävät lannerankaa entisestään notkolle. Tämän seurauksena perusasentoa ylläpitävät lihakset joutuvat ponnistelemaan suotta.

Puhallinsoittajan näkökulmasta ajatellen on muistettava että soittoasennolla on merkittävä osuus hengityksen toimivuuteen. Ryhdin on oltava luonnollinen ja elastinen. Se ei saa olla kokoonpainunut, muttei myöskään yliojentunut. Hyvällä soittoasennolla varmistetaan keuhkojen täyttymiseen tarvitsema tila ja hengitykseen käytettävien lihasten oikea aktivointijärjestys.

Seisaaltaan soitettaessa painon pitää jakautua tasaisesti molemmille jaloille, jotta hengitys toimii luonnollisesti ja vapaasti. Istualtaan soitettaessa kehon on oltava yhtälailla tasapainossa ja painon jakauduttava molemmille istuinluille. Tarkemmin ajateltuna myös pään paino jakautuu selkärangan kautta lantion läpi aina jalkoihin ja jalkateriin saakka.

Lisäksi:

  1. Niska ja hartiaseutu on oltava rento ja käsien roikuttava vapaina.
  2. Ranteet ja sormet ja koko käden alue on tunnuttava rennolta.
  3. Sormien tulisi säilyttää kaareva muotonsa soiton aikana. (yliojentuvat tai liikaa koukistuvat nivelet lisäävät rasitusta)
  4. Pää on kuin kepin nokassa oleva pallo, liikkuva, mutta tasapainossa.
Mielikuvat voivat auttaa:
  • Mielikuva pään ylöspäin nousevasta liikkeestä voi auttaa. Kuvittele, että päätäsi nostetaan ylös hiuksista ja kaula venyy pitkäksi.
  • Seinää vasten seisten voit saada paremman mielikuvan kaulan ja pään muodostamasta suorasta linjasta.
  • Oikean sormien asennon löytämiseen voi auttaa. –> Kuvittele tennispallot kämmeniesi sisään.

Erilaiset käsiin liittyvät ylirasitustilat ovat varsin yleisiä puhallinsoittajien vaivoja. Syitä pitkittyneisiin rasitustiloihin ovat muun muassa lapaluun tukilihasten huono toiminta ja ranteen, kämmenen ja sormien virheasennot. Ylirasituksesta johtuvat kiputilat johtavat hoitamattomina pahimmillaan jopa soittokyvyttömyyteen.

Oikeaa soittoasentoa lähdetään rakentamaan lantion ja selkärangan asennosta käsin. Myös rasitusvamman syytä etsitään käänteisessä järjestyksessä kipualuetta kohden lähestyen. Esimerkiksi kädenalueen rasitusvamman aiheuttajaa etsitään ensin rangan ja lantion asennoista. Tämän jälkeen varmistetaan lapaluun oikea asento, liikeradat ja toiminta, ja vasta sitten siirrytään varsinaiselle kipualueelle.

Rangan, lantion ja lapaluun oikean ja vapaan toiminnan varmistuttua voidaan rasitusvamman aiheuttajaa siirtyä etsimään kyynärvarren, ranteen, kämmenen ja sormien asennoista ja liikeradoista.

Muistettavaa:
  • Kevyempi tuntoinen soitto mahdollistuu, kun keho on rento ja elastinen.
  • Lihasharjoitteluun liittyvää tietoutta löytyy alan kirjallisuudesta ja mediasta.
  • Tavoitteena: Soittoon osallistuvien lihasten taloudellinen ja vapaa toiminta.
  • Löydä: Luonnollinen, kehoa vähiten kuormittava perusasento.
  • Soittoasentojen hallinta ja hengitystekniikka on yhteydessä soittotekniikkaan.
  • Huono ryhti huonontaa rintakehän liikkuvuutta ja hengitykseen osallistuvien lihasten toimintaa.
  • Syvä poikittainen vatsalihas, lukuisat vinot vatsalihakset ja selkälihakset osallistuvat ryhdin ylläpitoon.
  • Rintarangan ollessa keskiasennossa on helppo hengittää ja ryhtiä ylläpitävät lihakset ovat sopivan rennot, mutta aktiiviset.
  • Kaularangan ja pään ollessa keskiasennossa kaula ja niskalihakset ovat rennot.
  • Selvitä soittoasentoon liittyviä ongelmia syvemmin muusikoiden ohjaukseen erikoistuneen fysioterapeutin ja soitonopettajan kanssa.
  • Keskiasennossa lantion liikkuvuus ja syvien vatsalihaksien hallinta on parhaimmillaan.
  • Lantion keskiasento mahdollistaa myös rintarangan ja rintakehän keskiasennon hyvän hallinnan, jolloin hengitys on vapaata ja hengityksen tuki löytyy parhaiten.
  • Puhallinsoittajalle tyypillisessä virheasennossa alaselkä menee notkolle, rintaranka pyöristyy ja pää ja lantio työntyvät eteenpäin.
  •  Ranteissa tulisi säilyä pieni ojennuskulma, n. 15 astetta (ylöspäin) sekä 15 asteen kallistus pikkusormeen päin, silloin kämmentä tukevat syvät lihakset toimivat parhaiten ja sormien liikuttaminen on vapaata.(Porander Katariina : Siba.fi)
  • Puhallinsoittajalla peukalon virheasento vaikeuttaa erityisesti nimettömän ja pikkusormen toimintaa.
  • Käden asentomuutokset vaativat yleensä myös käsiharjoitteita tuekseen.
  • Tärkein kehoa kannattelevista osista on luonnostaan kimmoisa selkäranka, jonka kannattelutyötä auttavat syvät selkälihakset.
  • Käden asentomuutokset vaativat yleensä myös käsiharjoitteita tuekseen.
  • Tasapainon tunteen voi kokea jalkaholveissa, polvissa, lannenivelissä, istumaluissa, lannerangassa, päässä ja selkärangassa ja sen löytää luotettavimmin kehotietoisuuden avulla, koska se tuntuu «oikealta» samalla tavoin kuin puhdas intonaatio. (Conable 2000, 36; Pearson 2006, 17- 18.)
  • Polvet lukossa seisovat muusikot myös usein istuvat epätasapainossa hyläten lantionseudun lihasten tarjoaman tuen. Tasapainon 12 palauttaminen ylävartaloon ja polviin seisoma-asennossa korjaa usein myös istumaasennon. (Conable 2000, 31; Pearson 2006, 26; Porander 2013.)
  • Jalat voi vapauttaa vapauttamalla niskan ja tasapainottamalla pään ja ylävartalon sekä lantion, sillä ylävartalolla on yhteys alaraajoihin. On myös tärkeää, ettei mielikuva jalkojen eri osien anatomiasta ole virheellinen. (Pearson 2006, 24; Conable 2000, 34; Porander 2013.)
  • Alexander-tekniikka on kehollista vapautta, vaivatonta liikettä ja koordinaatiota edistävä menetelmä.
  • Body Mapping taas käsittelee sitä, miten käsityksemme omasta kehostamme vaikuttavat kokemuksiimme ja liikkeeseen.
Lähteitä:
Porander Katariina : Siba.fi 

Pearson Lea : Body Mapping Masterclass (+video) 

Riihinen Markku : Luennot - Muusikon Ergonomia

David Liebman: Developing a personal saxophone sound (Dorn Pub. 1989, 56 p.)

Lea Pearson: Body mapping for flutists: What every flutist needs to know about the body (GIA Publications, Inc. 2006, 109 p.)

Barbara Conable: What every musician needs to know about the body (Andover Press 1998, 2000)

Richard Miller: Training tenor voices (Schirmer Books 1993)

Marjatta Teirilä: Physiology of Wind-instrument Playing and the Implications for Pedagogy (Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1998
videoita: