Harjoittelu ja tavoitteiden asettaminen

Soittajan oma sisäinen halu kehittyä muusikkona ja oman instrumenttinsa parissa motivoi keskittyneeseen soitonharjoitteluun. Motivaatio vahvistaa harjoittelun tehokkuutta ja rutiiniksi muodostunut jokapäiväinen harjoittelu tuntuu luontevalle, eikä vaadi erityisiä ponnisteluja.

  • Tavoitteisiin tähtäävä treenisuunnitelma auttaa kehittymään haluamaan suuntaan

 

Omistaudu asialle

Taitavat ja tyylitietoiset soittajat ovat upottaneet tuntikausia omien musiikillisten työkalujen ja soittotaidon kehittämiseen. He ovat omistautuneet asialle ja työskennelleet sen eteen pitkäjänteisesti vuosia.

Soitonopiskelijan lopullinen tavoite ei alussa ole välttämättä selkiytynyt, eikä sen sitä tarvitse vielä ollakaan. Kuva tavoitteesta kirkastuu kyllä matkan varrella.

Selkeä tavoite voidaan jakaa osa-alueisiin, jolloin tehokkaampi harjoittelu ja heikkouksien parantaminen tulee mahdolliseksi. Soittoharrastuksen alkuvaiheessa oman soitonopettajan neuvot ja opastus ovat ensiarvoisen tärkeitä. Parhainkaan kirja tai sovellus ei korvaa ammattitaitoista soitonopettajaa.

 

Pidä mielessä:

  • Harjoittele soittimen hallintaa ja soiton teknisiä osa-alueita aina ajatuksen kanssa ja keskittyneesti. Näin melodialinjojen hahmottaminen, sanavaraston kartuttaminen, soittotekninen kehittyminen ja syvempi oppiminen on tehokkaampaa.
  • ”Keskity kuuntelemaan, mitä sanot”. Lisää oppimisen tehokkuutta säveltapailun keinoin. Muusikon tärkein työkalu, sävelkorva, kehittyy harjoittelun yhteydessä. Tehokkaan harjoittelun myötä opit erottamaan muun muassa intervalleja, asteikkoja, sointuja ja kadensseja kuulemastasi musiikista paremmin. Hyräile, laula tai vihellä ja pyri kuulemaan melodia mielessäsi jo ennen sen soittamista.

 

Rytmiikka ja rytminen tarkkuus eli ”time” (taimi) ovat rytmimusiikin ja yhtyesoiton tärkeimpiä elementtejä. Tämän vuoksi ne on hallittava ja pystyttävä toteuttamaan selkeästi itse soittotilanteessa. Harjoittelun yhteydessä on hyvä käyttää metronomia, jonka avulla sisäinen pulssi ja yhteissoiton vaatima muiden soittajien kuuntelutaito vahvistuvat. Ilman näitä ominaisuuksia soittaminen on sekavaa, eikä yhdessä muiden soittajien kanssa musisoiminen luonnistu. Toki tämäkin taito kehittyy tekemällä, mutta on reilua soittokavereitakin kohtaan harjoitella myös itsenäisesti metronomin ja komppitaustojen kanssa. Metronomin kanssa harjoittelusta kerron erityisesti sitä käsittelevässä artikkelissa.

 

  • Keskity rytmiseen puoleen aina mitä tahansa muutakin osa-aluetta harjoitellessasi. Luo soittoosi rytminen jäntevyys ja syke jo harjoitellessasi. Ajattele soitintasi perkussiivisena soittimena. Soita sitä ikään kuin rumpua.

 

Musiikin avulla pyritään ilmaisemaan erilaisia tunnetiloja ja tyylillisiä vivahteita. Tyylitajua, soittoa ja improvisaatiota on kehitettävä alusta alkaen sekä bändin kanssa että itsenäisesti. Erilaisten tyylisuuntien ja niiden keskeisimpien artistien analyyttinen kuunteleminen kehittää tyylituntemusta.

Listaa itsellesi mieluisia soittajia ja kuuntele niitä analyyttisesti. Valitse harjoiteltavaan ohjelmistoon sopivia ja mielekkäitä kappaleita. Kannattaa valita kappaleita, jotka ovat soittotaitoosi nähden toteutettavissa.

Laatimasi treenisuunnitelman avulla opit hallitsemaan musiikin eri osa-alueita ja ilmaisemaan vivahteita eloisan kauniista, kuulakkaan selkeästä soitosta haluttaessasi jopa rumaan ja aggressiiviseen. Kartutat repertuaaria ja ”sanavarastoa” Harjoittelemalla saat intonaatiosta ja rytmisestä ilmaisustasi parempia.

Säännölliset julkiset esiintymiset toimivat harjoittelun kannusteina. Niistä saa lisää potkua omien heikkouksien parantamiseen ja esimerkiksi uusien kappaleiden ulkoa opetteluun. On hyvä muistaa, ettei ilman virheiden tekemistä pääse kehitystäkään tapahtumaan.

 

Tee harjoittelusta säännöllinen rutiini

Välillä harjoittelet keskimääräistä enemmän, kun taas joskus ehdt harjoittelemaan vain muutaman kerran viikossa. Tämä on täysin normaalia, mutta kehittymisen kannalta tällöinkin olisi suotavampaa harjoitella vaikka 30 minuuttia päivittäin.

Jotta harjoittelu tulisi tehtyä mahdollisimman tehokkaasti, on oltava selkeät tavoitteet ja pitkäjänteisyyttä mennä niitä kohti. Tällöin treenisuunnitelman laatiminen on helpompaa. Parasta on kehittää päivittäisen harjoittelun metodi, jonka pitkäaikainen rutiininomainen toistaminen tuottaa ajan myötä haluttuja tuloksia.

Kauas, ehkä puolen vuoden tai vuoden päähän, asetettu tavoite saavutetaan etenemällä sitä kohti ikään kuin portaittaisesti, askel kerrallaan. Suunnitelmassa on määriteltävä ja kuvattava nämä portaat, joita pitkin tavoitteeseen edetään. Portaat voivat sisältää myös pienempiä välitavoitteita, joita saavutettuasi tiedät eteneväsi suurempaa tavoitetta kohden. Mitä korkeammalla tavoitteet ovat, sitä enemmän harjoitustunteja ja omistautumista vaaditaan.

On tutkittua tietoa siitä, ettei ihminen pysty toimimaan keskittyneesti enempää kuin noin 45 minuutin ajan – tai jopa vähemmänkin. Tämän jälkeen keskittymiskyky herpaantuu ja kehon fyysinen rasituskin kasvaa. Olisikin hyvä pitää pieniä taukoja treenirupeamien välissä ja tehdä jotain aivan muuta, juoda vaikka kupponen kuumaa kahvia. Harjoittelun tauotuksella ehkäistään myös kehon fyysisten rasitusvammojen syntyä.

 

Treenaamisen avuksi

  • Tauota harjoitteluasi (esimerkiksi 45 min välein 15 min tauko)
  •  Muista kehon rentous myös harjoitellessa. Harjoittelutilassa olisi hyvä olla peili, josta muun muassa ryhtiä ja ansatsia voidaan tarvittaessa tarkkailla.
  •  On hyödyllisempää treenata säännöllisesti vaikka puoli tuntia päivittäin kuin viisi tuntia vain kerran viikossa.
  •  Jos harjoittelu ei ole keskittynyttä, saattaa siitä olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Maltti on siis valttia tässäkin asiassa.
  •  Lämmittele aluksi esimerkiksi skaaloja soittamalla (noin 515 minuuttia)
  •  Haastavammat, eniten keskittymistä vaativat, ja jopa vastenmieliset asiat kannattaa sijoittaa harjoittelun alkupäähän. Jos esimerkiksi nuotinluku tuntuu vaikealta, voidaan päivittäinen 15 minuutin prima vista -harjoittelu tehdä heti lämmittelyn jälkeen.
  • Älä rohmua ja hukuttaudu informaatiotulvaan, vaan kehitä soiton eri osa-alueita yksi kerrallaan.
  • On tärkeää soittaa harjoitukset aluksi riittävän hitaasti, jotta ne menevät oikein. Ei siis liian nopeissa tempoissa ”vähän sinne päin”.
  • Toista laatimaasi harjoitussuunnitelmaa sinnikkäästi ja vain yhteen asiaan kerrallaan keskittyen. Pitkäjänteisyys tuottaa tuloksia!

 

Tavoitteiden asettelussa voidaan käyttää apuna soitonopettajaa tai mahdollisia kurssitutkintovaatimuksia. On suotavaa luoda vahva ja kauaskantoinen mielikuva siitä, minkälaisena soittajana itsensä näkee tavoitteen saavutettuaan. Tämä mielikuva toimii harjoittelun tehostajana, motivaattorina ja tukee tekemisen flow-tilaa.

 

Harjoittelussa tärkeää:

  •  Johdonmukaisuus
  • Toisto
  • Keskittyminen
  • Määrätietoisuus
  • Järjestelmällisyys
  • Yhteen asiaan kerrallaan keskittyminen

 

Kehitys ei tietenkään tapahdu hetkessä ja notkahduksia tapahtuu. Joskus saattaa tuntua siltä, ettei soitto suju ollenkaan ja ettei kehitystäkään tapahdu. Soiton sujuvuuteen vaikuttaa yleinen mieliala ja sen hetkinen keskittymiskyky. Hyvin nukutun yön jälkeen olo tuntuu virkeältä, mieli on rauhallinen ja keskittyminen soittoon on parempi.

 

Treenipäiväkirja tekee harjoittelusta johdonmukaisempaa!

Harjoittelun ja edistymisen seuraamisen mahdollistamiseksi on hyödyllistä kirjata tehdyt harjoitukset treenipäiväkirjaan. Siihen voidaan kirjata halutessa myös yleisiä ajatuksia siitä, kuinka harjoittelu on sinä päivänä sujunut. Päiväkirjan pito mahdollistaa harjoittelun analysoinnin, ja sen johdonmukaisuuden tarkastelun kirkkaammassa valossa. Treenipäiväkirjassa on muistissa asiat mitkä olet jo treenannut. Voit kirjata siihen esimerkiksi murtosoinnuin soittamasi sävellajit. Treenipäiväkirja tekee harjoittelusta johdonmukaisempaa!

 

Nauhoita ja videoi soittoasi

Oman soiton nauhoittaminen ja videointi määräajoin antaa realistisemman kuvan kehityksestä. Nauhoituksesta kuuluu aina aito palaute, jolloin tullaan tietoiseksi todellisesta tasosta soittajana. Aluksi oman soiton kuuleminen nauhalta saattaa tuntua karulta ja jopa lamauttavalta et ehkä kuulostakaan niin hyvältä kuin kuvittelit. Kehityksen kannalta heikkouksien kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä, eikä siitä ole syytä lannistua.

Nauhoituksesta kuuluvien heikkouksien varalle kannattaa laatia päivittäisiä harjoitteita treenisuunnitelmaan. Määrätietoisen ja järjestelmällisen harjoittelun keinoin edetään kohti parempaa soittotaitoa.

Keskity erityisesti olennaisten heikkouksien (esimerkiksi intonaatio, time, sointi, fraseeraus, artikulaatio, jne.) parantamiseen ja aseta ne treenisuunnitelman kärkeen.

– Kun harjoittelet itsenäisesti, keskity siihen äläkä käytä aikaasi jammailuun tai jo opittujen asioiden toistoon! Jamit ovat täysin eri asia.

Täytä portaiden oikealle puolelle kolme omaa tavoitettasi. Askelmat eli pienemmät välietapit mahdollistavat tavoitteiden saavuttamisen.

Voit päivittää suunnitelmaasi ja asettaa välietappeja matkan varrelle myöhemminkin.

 

 

Tallenna

Tallenna

Harjoittelu ja tavotteiden asettelu

Duuriasteikon Moodit

Duuriasteikkoon rakentuvien moodien eli kirkkosävellajien nimet ovat peräisin muinaisen Kreikan maakuntien nimistä.

Nämä moodit tai toiselta nimeltään kirkkosävellajit voidaan jakaa duuri- ja mollisävyisiin moodeihin:

Duurisävyisiä moodeja ovat jooninen eli duuriasteikko, sekä lyydinen ja miksolyydinen.

Mollisävyisiä moodeja ovat doorinen, fryyginen ja aiolinen.

Duuriasteikon seitsemännelle sävelelle rakentuvaa “riitasointista” lokrista moodia ei juurikaan käytetä modaalisessa musiikissa.

  • Yksittäisen kadenssissa esiintyvän vähennetyn kolmisoinnun(dimisointu), sekä laajemman m7b5-nelisoinnun(puolidimisointu) “päälle” soitettava lokrinen moodi toki sopii.

Moodit voidaan luokitella kirkkausjärjestykseen sointinsa perusteella

1. lyydinen Kirkkain
2. jooninen  
3. miksolyydinen  
4. doorinen   
5. aiolinen   
6. fryyginen   
7. lokrinen Tummin

C-duuriasteikosta syntyvät moodit ja niiden sävelet intervallein moodin perussäveleen nähden

Myös muilla asteikoilla, kuten melodisella- ja harmonisella mollilla, pentatonisilla- ja blues-asteikolla on omat moodinsa.

Moodeja rakentuu aina jokaiselle asteikon sävelelle. Esimerkiksi pentatoniselle asteikolle moodeja muodostuu yhteensä viisi kappaletta, koska asteikossakin on viisi säveltä. Myöhemmin esittelen melodisen mollin moodit, joita käytetään erityisesti jazz-musiikissa.

Kutakin moodia värittävät sävelet (engl.color tones) voidaan myös laittaa tärkeysjärjestykseen. Karaktäärisäveliksi kutsutaan säveliä jotka luovat kullekkin moodille ominaisen soinnin (ns.”klangin”). Karaktäärisävelet on alleviivattu alla näkyvään taulukkoon ja ovat ensimmäisessä sarakkeessa.

123456
¨     lyydinen#11S7S3S695
¨     jooninen(1)S74S3S695
¨     jooninen(2)S7S39S65(ei4)
¨     miksolyydinen(1)p74S3S695
¨     miksolyydinen(2)p7S39S65(ei4)
¨     doorinenS6p3p7954
¨     aiolinenp695p3p74
¨     fryyginenp954p7p3p6
¨     lokrinenvä5p9p7p6p34

Moodin soinnin merkkaaminen improvisoinnissa tai modaalisen sävellyksen melodiassa edellyttää karaktäärisävelen käyttöä. Tärkeimmät värittävät äänet antavat sävelmälle nimensäkin mukaan lisää väriä. Modaalisissa sävellyksissä ei koskaan pureta musiikin jännitettä “perusduuriin” tai moodin “juurisävellajiin”, kuten tonaalisessa musiikissa tehdään.

Kaikille puhallinsoittajille ja muillekkin solistisille soittajille, rumpaleille ja laulajille olisi suotavaa istahtaa pianon ääreen ja soittaa moodeja yhdessä harmonian säestyksellä. kuunnella erilaisia sointuhajoituksia (voicings) ja eritoten karaktäärisävelten sointia yhdessä moodiin kuuluvien kolmi- ja nelisointujen kanssa. Hyödyllistä olisi tehdä myös omaa analyysiä siitä minkälaisen tunteen, värin, tuoksun tai asian kukin moodi tuo mieleen. Kirjan lopussa esittelen suositeltavaa opiskelumateriaalia mistä löytyy aineistoa modaalisesta harmoniasta enemmän kiinnostuneille.

Harmoniasoitin mahdollistaa nimensäkin mukaan useamman yhtäaikaisen äänen eli harmonian soittamisen, mitä ei omalla soittimella voida toteuttaa. Akustinen piano on parhaasta päästä tähän tarkoitukseen. Se mahdollistaa harmonian ja melodian yhtäaikaisen soittamisen ja on lisäksi visuaalisesti helppo hahmottaa. Akustiset soittimet antavat realistisemman kuvan sointujen “klangista”, koska jokainen ääni muodostaa luonnollisen yläsävelsarjan. Digitaalinen äänitekniikka on kehittynyt huimasti muttei voi korvata aitoa akustista soitinta ja sen luonnollista resonanssia.

Tässä oma listani duurin moodien tuomista mielikuvista

  1. Lyydinen – kuulas, kirkas, kylmä, urbaani, kevyt, turkoosi/vaalean sininen
  2. Jooninen – vakaa, rauhallinen, koulumainen, toiveikas, keltainen
  3. Miksolyydinen – etsiskelevä, staattinen, kelluva, rokahtava, oranssi/punainen
  4. Doorinen – epävarma, boheemi, The Doors(bändi),  mietteliäs, vihreä
  5. Aiolinen – surullinen, synkkä, romanttinen, virsimäinen,  violetti/valkoinen
  6. Fryyginen – juutalainen, itämainen, salaperäinen,  savuinen, eksoottinen, mausteinen,  samenttinen, tummanpunainen
  7. Lokrinen – ilkeä, kireä, kitkerä, ruma, rauhaton, samea, harmaa