KIELITYS

Kielen kärki koskettaa kevyesti ruokolehden kärkeä

Ruokolehtisoittimen kielitys tarkoittaa äänen aloittamista siten, että soittajan kieli koskettaa ruokolehden kärkeä. Kielitystapoja on useita, ja kaikilla niillä saavutetaan äänenaluke, joka vaihtelee legatomaisen kevyestä taa-tavasta raskaaseen, paukahtavaan ”släppikieleen”. Mitä suurempi osa kielestä osuu lehteen, sitä raskaampaa kielitys on: ruokolehti voi suorastaan paukahtaa soimaan! Jazzsoiton yksi erikoisuus on niin sanottu puolikieli, jolloin ruokolehti puolittain vaimennetaan kevyellä kielen kosketuksella – tapoja on monia.

Kielityksen keveyteen sisältyy monia etuja, kuten mahdollisuus nopeaan artikulaatioon ja tätä kautta aiempaa nopeampi soittotekniikka, legatomaisempi ja kauniimpi artikulaatio sekä parempi fraseerauksen kontrolli. Kun kieli osuu vain vähän lehteen, äänenaluke eli atakki on nopeampi ja itse soiva sävel syttyy nopeammin.

Oikeaoppisessa kielityksessä soittajan kielen kärki osuu aivan ruokolehden kärkeen tai sen alapuolelle ja kielen takaosan reunat koskettavat ylähampaita kuten lausuttaessa yy, ee tai ii. Kielitystä voi aluksi harjoitella dyy-tavulla ja sen jälkeen puhaltaa kirkkaammin soivia vokaaleja käyttäen sekä kielen asentoa vaihtaen. Näin itse kielityksestä aiheutuvat äänet minimoidaan ja sävelen legatomaisempi sointi maksimoidaan. (ks. kuva1)

Kielitystä voi harjoitella laittamalla kielen kärki ruokolehteä vasten samalla puhaltaen ilmanpaine valmiiksi ja päästämällä kieli lehdeltä. Seuraavaksi annetaan ilman suhista kielityksen jälkeen ilman, että ruokolehti varsinaisesti soi.

Tämän harjoituksen avulla pyrimme saamaan atakin eli äänen syttymisen mahdollisimman nopeaksi, niin hiljaisilla kuin kovillakin voimakkuuksilla. Aloittelijoilla niin äänen syttyminen kuin intonaatiokin ovat vasta työn alla, ja vaatii viikkojen ja kuukausienkin harjoittelua saada nämä asiat kuntoon.

Hyvä harjoitus kielityksen keveyden ja ”puolikielen” harjoitteluun on ensin puhaltaa pelkkää ilmaa, siis tuottaa pelkkää suhinaa, ja samanaikaisesti asettaa kieli kevyesti ruokolehdelle kielityksen tapaan. Seuraavaksi voi soittaa pitkän sävelen ja samanaikaisesti hyvin kevyesti asettaa kieli värähtelevälle ruokolehdelle; jotkut asettavat sen kärkeen, toiset hiukan sivuun – tapoja on monia. Kielen kärki voi osua lehden keskelle tai hieman keskikohdan toiselle puolelle. Sävelen on tarkoitus soida yhtäjaksoisesti, mutta kielen kevyt kosketus vain vaimentaa sointia.

Puolikielitystekniikka liittyy olennaisena osana jazzfraseeraukseen, ja sen avulla soitettavien fraasien dynamiikka paranee.

Puhallinsoittimissa ilmanpaine ja virtaus on jatkuva ja vain kielityksen avulla artikuloimme ja aksentoimme säveliä halutulla tavalla mahdollisimman monipuolisesti. Ilman jatkuvaa ilmavirtausta fraasin sävelet jäävät irtonaiseksi eikä musikaalinen kaari pääse syntymään.

Nopeampaan staccatomaiseen artikulointiin käytetään niin sanottua tuplakielitystä, jossa ka-tavun luoma kielityksen kaltainen atakki ja tavanomainen kielitys vuorottelevat.

Kielen takaosa koskettaa kitalakea samaan tapaan kuin lausuttaessa “ka”. Ilmanpaine tässä tapauksessa saa aikaan lähes normaalin kielityksen kaltaisen äänenalukkeen, vaikkei kieli varsinaisesti ruokolehteä kosketakaan.

Saksofonin Sormitukset

Tässä piirtämäni sormitukset kaikille saksofoneille. Baritonisaksofonin alinta a-säveltä ja altissimo-rekisterin korkeiden sävelten sormituksia lukuunottamatta, kaikki on mukana. Muistakaa hyvä sointi ja intonaatio kaikissa sävelissä, sekä hiljaa tai kovaa soittaessa.

vain yksityiseen käyttöön – kopioiminen opetuskäyttöön vain tekijän luvalla
vain yksityiseen käyttöön – kopioiminen opetuskäyttöön vain tekijän luvalla
vain yksityiseen käyttöön – kopioiminen opetuskäyttöön vain tekijän luvalla

Printtaa sormitukset tästä.

Harjoittelu ja tavoitteiden asettaminen

Soitonharjoittelu kuuluu jokaisen soittajan päivärutiineihin. Bändiharjoittelu on ensiarvoisen tärkeää, mutta tässä yhteydessä käsitellään omaa henkilökohtaista harjoittelua.

Mielessäsi on nyt halu kehittyä soittajana ja päätät syventyä harjoitteluun enemmän. Opiskelun alussa ei lopullinen tavoiteesi ole välttämättä selkiytynyt, eikä sen sitä tarvitse vielä ollakkaan. Kuva tavoitteestasi kirkastuu kyllä matkanvarrella.

Kun tavoitteesta tulee selkeämpi, se voidaan kartoittaa osa-alueittain, jolloin tehokkaampi harjoittelu ja heikkouksien parantaminen tulee mahdolliseksi. Soittoharrastuksen alkuvaiheessa ovat opettajan neuvot ja opastus tietysti tarpeen.

Tämän kirjan tavoitteena on olla apuna tavoitteisiin johtavien portaiden luomisessa. Yksi tavoitteista voisi esimerkiksi olla improvisoinnin hallitseminen kolmen soinnun bluesissa. Tämä tavoite voi toisaalta olla yksi, mutta ehkä hieman suurempi porras kohti uutta ja selkeämpää tavoitetta. Tämän hetkinen tavoiteesi voi siis myöhemmin osoittautuakin ”portaaksi” tai ”välietapiksi” matkalla kohti korkeampana siintävää suurempaa ja haasteellisempaa uutta määränpäätä.

Tässä sinulle neuvoja, jotka on hyvä pitää mielessä:
  • Harjoittele soittimen hallintaa ja soiton teknisiä osa-alueita ajatuksen kanssa ja keskittyneesti. Älä toista harjoituksia mekaanisesti ilman että ajatus on mukana.
  • ”Keskity kuuntelemaan, mitä sanot”.
  • Kun ajatus on harjoittelussa mukana ja melodialinjat hahmotetaan, sanavaraston kartuttaminen ja syvempi oppiminen on tehokkaampaa.
  • Muusikon tärkein ”työkalu”, sävelkorva kehittyy myös harjoittelun yhteydessä.
    Tehokkaan harjoittelun myötä opit erottamaan muun muassa intervalleja, asteikoita, sointuja ja kadensseja kuulemastasi musiikista paremmin.

Rytmiikka ja rytminen tarkkuus eli ”time” ovat rytmimusiikin ja yhtyesoiton tärkeimpiä elementtejä, ja tämän vuoksi ne onkin hallittava ja pystyttävä toteuttamaan selkeästi myös soittotilanteessa. Tämän vuoksi harjoittelun yhteydessä on hyvä käyttää metronomia, jonka avulla vahvistetaan sisäistä pulssia ja yhteissoiton vaatimaa muiden soittajien kuuntelutaitoa. Ilman näitä ominaisuuksia soittaminen on sekavaa, eikä yhdessä muiden soittajien kanssa musisoiminen luonnistu. Toki tämäkin taito kehittyy tekemällä, mutta on reilua soittokavereitakin kohtaan harjoitella myös itsenäisesti metronomin ja komppitaustojen kanssa. Metronomin kanssa harjoittelusta kerron erillisessä artikkelissa.

Keskity rytmiseen puoleen aina mitä tahansa muutakin osa-aluetta harjoitellessasi. Luo soittoosi rytminen jäntevyys ja syke jo harjoitellessasi. Ajattele soitintasi perkussiiviselta kantilta.

Haluamme ilmaista musiikin avulla erilaisia tunnetiloja ja tyylillisiä vivahteita. Tyylitajun kehittäminen ja se miltä soittomme ja improvisaatiomme lopulta kuulostaa – yhdessä bändin kanssa tai ilman sitä – on pantava kehitystyön alle. Käy läpi erilaisia tyylisuuntia ja kuuntele niiden keskeisimpiä artisteja. Poimi itsellesi mieluisia soittajia, kuuntele niitä analyyttisesti ja listaa itsellesi kappaleita harjoiteltavaan ohjelmistoosi.

Tarvitset tavoitteisiin tähtäävän treenisuunnitelman, jonka avulla kehityt soittajana haluamaasi suuntaan.

Laatimasi treenisuunnitelman avulla opit hallitsemaan musiikin eri osa-alueita ja ilmaisemaan vivahteita eloisan kauniista, kuulakkaan selkeästä soitosta haluttaessa jopa rumaan ja aggressiiviseen. Kartutat repertuaaria ja ”sanavarastoa”. Harjoittelet intonaatiosta ja rytmisestä ilmaisustasi parempia.
Taitavat ja tyylitietoiset soittajat ovat upottaneet tuntikausia omien musiikillisten työkalujen ja soittotaidon kehittämiseen. He ovat omistautuneet asialle ja työskennelleet sen eteen pitkäjänteisesti, usein jopa vuosikausia.

Säännölliset julkiset esiintymiset toimivat harjoittelun motivaattoreina. Niistä saadaan lisää potkua omien heikkouksien parantamiseen ja esimerkiksi uusien kappaleiden ulkoa opetteluun. On hyvä muistaa, ettei ilman virheiden tekemistä tapahdu kehitystäkään.

Välillä tulee kausia, jolloin harjoittelet keskimääräistä enemmän, kun taas joskus sinusta saattaa tuntua siltä, ettet ehdi harjoittelemaan kuin muutaman kerran viikossa. Tämä on täysin normaalia, mutta kehittymisen kannalta tällöinkin olisi suotavampaa harjoitella vaikka 30 minuuttia päivittäin.

Jotta harjoittelu tulisi tehtyä mahdollisimman tehokkaasti, on oltava selkeitä tavoitteita ja pitkäjännitteisyyttä mennä niitä kohden. Tällöin treenisuunnitelmankin laatiminen on helpompaa. Parasta on kehittää päivittäinen treeni ja metodi jonka pitkäaikainen rutiininomainen toistaminen tuottaa halututtuja tuloksia.

Kauas, ehkä puolen vuoden, tai vuoden päähän asetettu tavoite saavutetaan etenemällä tavoitteeseen ikään kuin portaittaisesti, askel kerrallaan. Suunnitelmassa on määriteltävä ja kuvattava nämä portaat, joita pitkin vähitellen tavoitteeseen edetään. Nämä ”portaat” voivat sisältää myös pienempiä välitavotteita, joita saavutettuasi tiedät eteneväsi suurempaa tavoitetta kohden. Tietysti on niin, että mitä korkeammalla tavoitteet ovat, sitä enemmän harjoitustunteja ja omistautumista vaaditaan.

On tutkittua tietoa siitä, ettei ihminen pysty toimimaan keskittyneesti enempää kuin noin 45 minuutin ajan – tai jopa vähemmänkin. Tämän jälkeen keskittymiskyky herpaantuu ja kehon fyysinen rasituskin kasvaa. Olisikin hyvä pitää pieniä, vaikka vartin, taukoja treenirupeamien välissä ja tehdä jotain aivan muuta tai vaikka juoda kupponen kuumaa kahvia. Tauotuksella ehkäisemme myös kehon fyysisten rasitusvammojen syntyä.

Treenaamisen avuksi

  • Tauota harjoitteluasi. (esim. 45min välein 15min tauko)
  • Muista kehon rentous myös harjoitellessa. Harjoittelutilassa olisi hyvä olla peili, josta ryhtiä ja ansatsia voidaan tarvittaessa tarkkailla.
  • On hyödyllisempää treenata säännöllisesti vaikka puoli tuntia päivittäin kuin viisi tuntia vain kerran viikossa.
  • Jos harjoittelu ei ole keskittynyttä, saattaa siitä olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Maltti on siis valttia tässäkin asiassa.
  • Lämmittele aluksi esimerkiksi skaaloja soittamalla. (n.5-15min)
  • Haastavammat, eniten keskittymistä vaativat ja jopa vastenmieliset asiat kannattaa sijoittaa harjoittelun alkuun. Jos esimerkiksi nuotinluku tuntuu sinusta vaikealta, voit tehdä 15 minuutin prima vista –harjoittelun heti lämmittelyn jälkeen.
  • Älä ”rohmua” ja hukuttaudu informaatio tulvaan, vaan kehitä soiton eri osa-alueita yksi kerrallaan, rauhallisesti ja aluksi hitaissa tempoissa.
  • On tärkeää soittaa harjoitukset aluksi hitaasti mutta oikein, eikä liian nopeissa tempoissa ”vähän sinne päin”.
  • Toista laatimaasi treeniä sinnikkäästi ja vain yhteen asiaan kerrallaan keskittyen. Pitkäjänteisyys tuottaa tuloksia!

Tavoitteiden asettelussa voidaan käyttää apuna soitonopettajaa ja/tai mahdollisia kurssitutkintovaatimuksia. On kuitenkin suotavaa luoda vahva ja kauaskantoinen mielikuva siitä minkälaisena soittajana itsesi näet portaat ylös asti ja tavoitteeseen asteltuasi. Tämä mielikuva toimii harjoittelun tehostajana ja tukee itse tekemisen ”flow”-tilaa.

Tärkeää

  • Johdonmukaisuus
  • Toisto
  • Keskittyminen
  • Määrätietoisuus
  • Järjestelmällisyys
  • Yksi asia kerrallaan

Kehitys ei tietenkään tapahdu hetkessä ja notkahduksiakin tapahtuu. Joskus saattaa tuntua siltä ettei soitto suju ollenkaan ja ettei kehitystäkään tapahdu. Soiton sujuvuuteen vaikuttaa yleinen mieliala ja sen hetkinen keskittymiskyky. Hyvin nukutun yön jälkeen olo tuntuu virkeältä, mieli on rauhallinen ja keskittyminen soittoonkin on parempi.

  • Pidä treenipäiväkirjaa. Se tekee harjoittelusta johdonmukaisempaa!

Harjoittelun ja edistymisen seuraamisen mahdollistamiseksi on hyödyllistä kirjata tehdyt harjoitukset treenipäiväkirjaan. Siihen voidaan kirjata halutessa myös yleisiä ajatuksia siitä, kuinka harjoittelu on ”tänään” sujunut. Päiväkirjan pito antaa mahdollisuuden harjoittelun analysointiin, ja sen johdonmukaisuuden tarkasteluun kirkkaammassa valossa. Treenipäiväkirjassa on muistissa asiat mitkä olet jo treenannut. Voit kirjata siihen esimerkiksi sävellajit jotka olet soittanut murtosoinnuin. Treenipäiväkirja tekee harjoittelusta johdonmukaisempaa!

  • Nauhoita ja videoi soittoasi.

Oman soiton nauhoittaminen ja videointi määräajoin antaa realistisemman kuvan kehityksestä. Nauhoituksesta kuullaan aito palaute ja tullaan tietoiseksi todellisesta tasosta soittajana. Aluksi oman soiton kuuleminen nauhalta saattaa tuntua karulta ja jopa lamauttavalta, -et ehkä kuulostakkaan niin hyvälle kuin kuvittelit. Heikkouksiesi kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä oman kehityksesi kannalta, eikä siitä kannata lannistua. Voit kirjata nauhoituksesta kuuluvia heikkouksia ja laatia niiden varalle päivittäisiä harjoituksia treenisuunnitelmaasi. Eihän ilman virheitä ja tervettä itsekritiikkiä kehitystäkään pääsisi tapahtumaan. Määrätietoisesti ja järjestelmällisesti astellaan portaita ylös kohti parempaa soittotaitoa.

  • Keskity erityisesti heikkouksiesi parantamiseen ja aseta ne treenisuunnitelman kärkeen.

Täytä tähän kolme omaa tavoitettasi ja portaat joiden avulla ylös tavoitteisiin kohoaminen on mahdollista. Voit päivittää suunnitelmaasi ja asettaa välietappeja matkan varrelle myöhemminkin.

 

Tallenna

Tallenna

Artikulaatioharjoitukset Huilulle

Soitetaan harjoitukset aluksi metronomin kanssa ja kuten kaikessa harjoittelussa, asetetaan lähtötempo sopivan hitaaksi. Ei sorruta liian nopeaan lähtötempoon ja uuden materiaalin rohmuamiseen. * Opitaan mieluummin se yksi asia heti alkuun oikein, kuin monta asiaa hutaisemalla.

  • Hyvä vinkki harjoitustempon nostamiseen: Kolmen onnistuneen soittosuorituksen jälkeen on lupa tempon lisäämiseen.
  • Toinen tempon asettamisen vinkki: Mikä olisi tämän päivän temposi? Kuunnellaan sisäistä pulssia ja asetetaan se metronomiin. Onnistuisiko harjoituksen soittaminen tähän tempoon?

Kuunnellaan miltä artikulaatio esimerkki-äänitteillä kuulostaa. Äänitteiden mukana soittaminen melodialinjanjaa tuplaamalla onnistuu mukavasti metronomin kanssa harjoittelun jälkeen. Harjoittelun apuna voidaan käyttää sovellusta tai soitinta, jolla silmukoiden luonti, transponointi ja tempon hidastaminen ilman sävelkorkeuden muuttumista äänitteiltä onnistuu. (esim.Transcribe ja Tempo SlowMo)

* Samojen virheiden toistaminen turhan nopeassa tempossa teettää vain tuplasti enemmän töitä. Virheiden pois oppiminen on käytännössä uuden oppimista haastavampaa ja vaatii enemmän toistoja.

Printtaa nuotit täältä!

Artikulaatioharjoituksia puhallinsoittajille

Harjoitellaan glissandoja, lähestytään säveliä joko kromaattisesti tai sävellajin nuotteja pitkin, bendataan, taivutellaan, lisätään slurreja ja painotetaan nuotteja eritavoin. Tämä on kolmas artikulaatioharjoitus, johon kuuluu neljä soittotehtävää.

Big band ja yhtyesoitossa erilaiset artikulointitavat tulevat tutuksi. Jotta puhallinsektio toimii hyvin yhdessä on kaikilla sen soittajilla oltava samanlainen käsitys artikulaatiosta ja fraseerauksesta. Sektio toimii yhdessä tavallaan kuin yksi soitin.

Torvi- tai puhallinsektion olisi suotavaa kokoontua pitämään stemmiksiä mahdollisimman usein, näin yhteissoitto muodostuu yhtenemäisemmäksi ja tiukemman kuuloiseksi. Itsenäinen soittimen harjoittelu on tietysti asia erikseen, jota jokainen toteuttaa säännöllisesti.

 

Kerro hieman itsestäsi..

Kerro hieman itsestäsi.
Pieni kysely kiinnostuksistasi.
Valitse soittimesi tai lähimpänä oleva vaihtoehto.
Mikä on lähimpänä kuvaamaan mielimusiikkiasi.
Mikä näistä vaihtoehdoista on lähimpänä suhteestasi soittamiseen tai laulamiseen.
Meneekö prima vistana?
Mikä kuvastaa itseäsi parhaiten? Valitse lähimpänä oleva vaihtoehto.
Valitse sopivin vaihtoehto.
Anna palaute halutessasi.
Laita ulkomaan suunta tarvittaessa.

Subtone

Kokonaisen, ytimekkään ja täysin soivan sävelen lisäksi käytetään pehmeää ja “tuhisevaa” soundia, jota kutsutaan subtone:ksi. Äänessä kuulostaa olevan enemmän ilmaa sen suhisevan sointinsa vuoksi. Säveltä puhallettaessa ansatsi pidetään mahdollisimman kevyenä ja alahuuli koskettaa värähtelevää ruokolehteä hieman pidemmältä matkalta. Alahuuli voi koskettaa jopa aivan lehden kärkeäkin, etenkin pienillä äänenvoimakkuuksilla soitettaessa. Tapoja lopullisen tuloksen saavuttamiseen on tässäkin tapauksessa monia, jokainen löytäköön sen itselleen sopivimman ja mielekkäimmän tavan tuottaa tämä pehmeäsävyinen subtone.

 

David Liebman puhuu osuvasti huulen rullausliikkeestä (rolling motion) korkeiden ja matalien äänien välillä. Ansatsi sijoittuu enemmän eteenpäin korkeita säveliä soitettaessa, kun puolestaan matalia ääniä puhallettaessa huuli rullautuu ulospäin, ansatsin liikkuessa kohti ruokolehden kärkeä. Subtonen pehmeitä säveliä soitettaessa alahuuli on rullautunut samaan tapaan kuin alimpia säveliä soitettaessa. Kevyen puristuksen lisäksi alahuulen pehmeämpi sisäpuoli voi koskettaa värähtälevää ruokolehteä ja jopa osittain aivan sen kärkeäkin. On mahdollista soittaa hienon kuuloinen subtone-sävel myös alahuuli sisäänpäinkin käännettynä.

Huom ! Tapoja on monia.

  • Subtone on käyttökelpoinen työkalu luomaan rauhallista tunnelmaa
  • Subtone-äänenväriä käytetään usein balladeja soitettaessa

Pidä mielessä:

  • Tulos syntyy usein yrityksen ja erehdyksen kautta
    Kokeile ja varioi
  • Luo mielikuvia: Lämmintä ilmaa kylmiin “pakkassormiin”, jne.
  • Kuuntele torven läpi kulkevan ilman liikettä, tuhinaa ja lämmintä hönkäilyä
  • Alahuulen tuntuma ja asento löytyy v:een ja f:än väliltä
  • Kokeile kääntää alahuulen sisäpuoli ruokolehden kärkeä vasten.
  • Kuuntele äänitteitä subtonea käyttävistä puhaltajista: Esim. Ben Webster, Coleman Hawkins, Lester Young, jne.
  • Kuunteleminen on yhtä tärkeää kuin soittotekniikan treenaaminenkin. Selkeän ja vahvan kuulokuvan ansiosta saavutetaan tulokset tehokkaammin
  • Muodosta itsellesi selkeä käsitys soundista, jota tavoittelet

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

 

Palaute Puupuhallin.fi:lle

Hankin alusta loppuun asti huoltamanne King:in C-Melodyn 40-luvulta.
Työn jälki on moitteeton, koneisto on säädetty tikkiin,
saksofoni soi hienosti, sormio ja soittaminen tuntuu kevyeltä.
Intonaatio on soittimessa hyvä ja äänet syttyvät vaivattomasti.

Suosittelen Puupuhallin.fi:n huolto ja korjauspalveluja kaikille puupuhaltajille tasosta riippumatta.

Pepa Päivinen
Saksofonisti, UMO Big Band
Helsingissä 21.2.2018