Kakkosvitosia Olkaahyvät

II – V – I – Perusteita

Mitä, missä, hä?

Aloittakaamme perusteista FUNKtionaalisessa musiikissa

Tässä video, jossa esittelen yhden tärkeimmistä sointukuluista rytmimusiikissa. Huilua videolla soittaa Iava Oseniece.

Tarkasta tämä!

* sointukulkua kutsutaan usein myös kadenssiksi

Soundi ja Intonaatio

Soundi on hyvän “timen”, eli rytmisesti tarkan soiton kanssa yksi tärkeimmistä asioista kaikille soittajille.

Soundin muodostavat äänenväri, sointi, nyanssit, artikulaatio ja dynamiikka, kaikki yhdessä. Voidaan puhua että “soittajalla on hyvä soundi”, ja tällöin viittaamme äänenvärin ja artikulaation lisäksi myös soittajan tyyliin. Soundi kattaa siis muutakin kuin instrumentin soinnin ja äänenvärin.

Ihmiset kuuntelevat mielellään muusikoita, joilla on heidän oma persoonallinen soundinsa. Tyylillisesti kehittyneen ja oman persoonallisen soundin eteen on tietysti tehtävä kova työ, johon soittimen harjoittelun lisäksi lukeutuu muun muassa soolojen nuotintaminen ja analyyttinen kuuntelu.

Tässä luvussa tarkastelemme puupuhallinten soundia äänenvärin ja intonaation kannalta:

Puhallinsoittimissa äänen synnyttämiseen tarvitaan ilmavirta, jonka alkusysäys lähtee syvältä palleasta. Ruokolehtisoittimissa, kuten saksofonissa ja klarinetissa, äänen syntymiseen vaikuttaa ruokolehti, joka värähtelee suukappaleen läpi puhallettavan ilmavirran avulla. Värähtelevä ruokolehti saa ilmapatsaat sen molemmin puolin värähtelemään, kun se vuoroin sulkee ja vuoroin avaa suukappaleesta virtaavan ilman reitin. Tämä ilmanpainevaihtelu ruokolehden molemmin puolin synnyttää ilmapatsaassa ja soittimessa resonanssin, jonka kuulemme soivana äänenä.

Huilun ääni puolestaan syntyy, kun ilmavirta jakautuu suukappaleen puhallusaukossa ja vaihtaa jatkuvasti reittiään särmän puolelta toiselle. Tämä tapahtuma saa huilussa olevan ilmapatsaan värähtelemään.

Puhallinsoittimessa olevan ilmapatsaan pituutta muuttamalla muutetaan soivan sävelen korkeutta. Mitä pidempi ilmapatsas tai “soiva putki” on, sitä matalampi ääni vastaavasti syntyy. Puupuhaltimissa ilmapatsaan pituutta voi säädellä avaamalla ja sulkemalla soittimessa olevia reikiä sormilla tai läppämekanismien avulla.

Mielikuva “soundi lähtee palleasta” on osittain totta, sillä hengitystekniikan toimiessa ilmapatsas ulottuu sitä kontrolloivasta palleasta soittimeen saakka ja ruokolehti värähtelee ilmapatsaiden keskiössä. Kun harjoittelee oikean hengitystekniikan, on muu soundiharjoittelu tällöin tukevalla perustalla. Oikeastaan ilman oikeaa hengitystekniikkaa hyvän soundin saavuttaminen on miltei mahdotonta, äänen jäädessä ohueksi ja puhalluksen pinnalliseksi.

On hyvä olla selkeä mielikuva siitä, miltä haluaa kuulostaa ja millainen on omasta mielestä hyvä soundi. Kuuntele esikuviasi rakentaaksesi itsellesi vahvempaa käsitystä hyvästä soundista ja siitä, miltä haluat itse kuulostaa.

Puhallinsoittajille soundia ja intonaatiota parantavia harjoituksia ovat yläsävel-, vire- ja pitkien sävelten dynamiikkaharjoitukset (cresc./dim.). Soittajan ambituksen eli soitettavissa olevan sävelalueen kasvattaminen ja altissimo-rekisterin, hengitystekniikan ja intonaation harjoittelun ohella soundikin paranee. Kaikki nämä osa-alueet tukevat luonnollisestikin toisiaan.

Jokaisen soittajan oma fysiologia vaikuttaa soundiin: soittajalla on eri muotoinen kitalaki, suuontelo ja kurkunpää. Kielen asennollakin on suuri merkitys soundiin. Sitä voi vaikka kokeilla soittamalla pitkiä ääniä ja kuvittelemalla laulavansa samalla eri vokaaleja muuttaen kielen asentoa: a, e, i, u, y, ä ja ö. Kuuntele, miten kukin vokaali värittää soundiasi, ja poimi niistä mieleisesi. Yy, ee, ja ii soivat kirkkaimmin.

Soittajalla mieleinen soundi voi syntyä esimerkiksi jostain iin ja een välimaastosta. Harjoittele vokaalien eri yhdistelmiä myös laulamalla. Eri puhekielistä löytyy vokaaleja, jotka ääntyvät kahden vokaalin väliltä, esimerkiksi Tanskan kielessä ään ja öön väli ja viron kielessä yyn ja uun väli. Tarpeen tullen voit käyttää eri vokaaleja myös efektin omaisesti lisäämään sointikirjoasi. Mahdollisuus melodioiden viheltämiseen kertoo myös kielen asennon merkityksestä, lisäksi se on hyvää harjoitusta intonaatiollesi.

Suukappaleen osuus lopulliseen soundiin on merkittävämpi kuin itse “torviosalla”, olettaen tietysti, että soitin on muuten kunnossa ja vireessä eikä siinä ole haitallisia ääneen vaikuttavia vuotoja. Puhallinsoittajan fyysinen kuntokin vaikuttaa hengitystekniikan kautta soundiin. Soittajan on itsekin oltava “vireessä”, jotta soitto soi. Parempi vireystila mahdollistaa myös tarkemman rytmisen ilmaisun. Kun yleiskunto on hyvä, myös keskittyminen on parempi.

Hyvä intonaatio tarkoittaa vireistä soittoa. Oma soittimen vireinen soitto vaatii jokaisen yksittäisen äänen harjoittelua toisen äänilähteen kanssa. 

Unisonon eli kahden saman sävelen ja puhtaiden intervallien vireen kuulee parhaiten äänten huojuntaa tarkkailemalla. Kitaran virityksessä tähän huojuntaan törmää käytännössä useimmin. Kun vire kahden kielen välillä on lähes sama, taajuuseroista johtuva huojunta on kuultavissa. Mitä lähemmäksi samaa virettä äänen tulevat, sen harvemmaksi huojunta muuttuu ja kun vireet ovat samat, huojunta katoaa käytännössä kokonaan. Tässä tilanteessa on vain kaksi samalla taajuudella soivaa kieltä.

Puhallinsoittimissa on aina säveliä, jotka ovat joko ala- tai ylävireisiä. Säännöllisten intonaatioharjoitusten avulla opit virittämään myös soittimesi ongelmaäänet vireeseen. Yleisimpiä vireongelmia syntyy etenkin ylärekisterissä. Korkeampi sävel on vaikeampi soittaa puhtaasti. Saksofonin soitossa on yleistä puristaa yläsävelet ylävireisiksi liian tiukan ansatsin vuoksi. Tämä korostuu yleensä vielä kovaa soitettaessa. Alimmat sävelet saattavat puolestaan jäädä roikkumaan alavireisiksi.

Äärirekisterien vireongelmiin voi vaikuttaa ansatsilla. Joustamalla alaleukaa kevyesti eteenpäin annamme ruokolehdelle enemmän pituutta ja tilaa värähdellä ja ylärekisterin sävelien vire ei pääse nousemaan ylävireiseksi. Sama voidaan tehdä päinvastaisella liikkeellä alaäänissä, jos ne ovat alavireisiä. Kielen asennolla on tässäkin tilanteessa suuri merkitys. Ei ole olemassa täysin vireisiä puhallinsoittimia, vaan niitä pitää opetella soittamaan vireisesti.

Viritystason hallinta äärinyansseissa, eli soitettaessa erittäin hiljaa tai kovaa, on kaikilla puhallinsoittimilla vaativaa. Klarinetti soi helposti ylävireisesti, kun soitetaan hiljaa, kun taas lujaa soitettaessa vire roikkuu. Saksofonilla ja huilulla tämä ilmiö on yleensä päinvastainen. Soittimen lämpenemisestä johtuva virityksen nousu on varsinkin klarinetilla huomattava sen lieriömäisestä muodosta johtuen. Soittimen, tai oikeastaan ilmavirran lämpötilan muutos (yleensä nouseminen), voi vaikuttaa jopa puoli sävelaskelta puhaltimen sävelkorkeuteen.

Olisi suotavaa harjoitella intonaatiota jo soittoharrastuksen alkumetreiltä asti, jottei korva tottuisi epävireisiin asteikkoihin. On olemassa väärä käsitys siitä, että kun yksi puhaltimen ääni viritetään mittarilla vireeseen, kaikki muutkin äänet olisivat silloin vireessä. Luonnollisen yläsävelsarjan muodostuksen vuoksi on hyvä harjoitella intonaatiota myös pianon ja muiden akustisten soittimien kanssa.

Parhaiten harjoitus toimii Unisonon ja puhtaiden intervallien kanssa, kuten edellä mainittiin. On kuitenkin hyvä muistaa, että akustiset soittimet kuten piano tai kitara on viritetty tasavireisesti, joten intervallit itse soittimessa eivät ole “puhtaita” vaan pyöristettyjä. Intonaatioharjoittelua on kuitenkin parempi tehdä akustisten soittimien ja yksittäisten sävelien kanssa, koska digitaalinen soitin ei muodosta luonnollista yläsävelsarjaa.

Viritysmittari toimii parhaiten ”puhalla ensin ja katso vasta sitten” -periaatteella. On tärkeämpää oppia soittamaan vireisesti korvan kuin mittarin avulla. Soita sävel siis ensin reilusti ja tarkasta vire mittarista vasta sen jälkeen.

Kuinka Harjoittelen

Soittajan oma sisäinen halu kehittyä muusikkona ja oman instrumenttinsa parissa motivoi keskittyneeseen soitonharjoitteluun. Motivaatio vahvistaa harjoittelun tehokkuutta ja rutiiniksi muodostunut jokapäiväinen harjoittelu tuntuu luontevalle, eikä vaadi erityisiä ponnisteluja.

  • Tarvitaan tavoitteisiin tähtäävä treenisuunnitelma, jonka avulla kehittyminen haluamaamme suuntaan tulee mahdolliseksi.

Omistaudu asialle

Taitavat ja tyylitietoiset soittajat ovat upottaneet tuntikausia omien musiikillisten työkalujen ja soittotaidon kehittämiseen. He ovat omistautuneet asialle ja työskennelleet sen eteen pitkäjänteisesti, usein jopa vuosikausia.

Opiskelun alussa ei lopullinen tavoiteesi ole välttämättä selkiytynyt, eikä sen sitä tarvitse vielä ollakkaan. Kuva tavoitteestasi kirkastuu kyllä matkanvarrella.

Kun tavoite on selkeä, se voidaan kartoittaa osa-alueittain, jolloin tehokkaampi harjoittelu ja heikkouksien parantaminen tulee mahdolliseksi. Soittoharrastuksen alkuvaiheessa oman soitonopettajan neuvot ja opastus ovat ensiarvoisen tärkeäitä. Parhainkaan kirja tai sovellus ei voi korvata ammattitaitoista soitonopettajaa.

Pidä Mielessä

  • Harjoittele soittimen hallintaa ja soiton teknisiä osa-alueita aina ajatuksen kanssa ja keskittyneesti. Näin melodialinjojen hahmottaminen, sanavaraston kartuttaminen, soittotekninen kehittyminen ja syvempi oppiminen on tehokkaampaa.
  • ”Keskity kuuntelemaan, mitä sanot”. Lisää oppimisen tehokkuutta säveltapailun keinoin. Muusikon tärkein ”työkalu”, sävelkorva kehittyy myös harjoittelun yhteydessä. Tehokkaan harjoittelun myötä opit erottamaan muun muassa intervalleja, asteikoita, sointuja ja kadensseja kuulemastasi musiikista paremmin. Hyräile, laula tai vihellä ja pyri kuulemaan melodia mielessäsi jo ennen sen soittamista.

Rytmiikka ja rytminen tarkkuus eli ”time”(taimi) ovat rytmimusiikin ja yhtyesoiton tärkeimpiä elementtejä. Tämän vuoksi ne on hallittava ja pystyttävä toteuttamaan selkeästi itse soittotilanteessa. Harjoittelun yhteydessä on hyvä käyttää metronomia, jonka avulla vahvistamme sisäistä pulssia ja yhteissoiton vaatimaa muiden soittajien kuuntelutaitoa. Ilman näitä ominaisuuksia soittaminen on sekavaa, eikä yhdessä muiden soittajien kanssa musisoiminen luonnistu. Toki tämäkin taito kehittyy tekemällä, mutta on reilua soittokavereitakin kohtaan harjoitella myös itsenäisesti metronomin ja komppitaustojen kanssa. Metronomin kanssa harjoittelusta kerron erityisesti sitä käsittelevässä artikkelissa.

  • Keskity rytmiseen puoleen aina mitä tahansa muutakin osa-aluetta harjoitellessasi. Luo soittoosi rytminen jäntevyys ja syke jo harjoitellessasi. Ajattele soitintasi perkussiiviselta kantilta. Soita sitä ikään kuin rumpua.

Haluamme ilmaista musiikin avulla erilaisia tunnetiloja ja tyylillisiä vivahteita. Tyylitajun kehittäminen ja se miltä soittomme ja improvisaatiomme lopulta kuulostaa – yhdessä bändin kanssa tai ilman sitä – on pantava kehitystyön alle.

Erilaisten tyylisuuntien ja niiden keskeisempien artistien kuunteleminen kehittää tyylituntemusta.

Poimi itsellesi mieluisia soittajia ja kuuntele niitä analyyttisesti. Listaa harjoiteltavaan ohjelmistoosi sopivia ja mielekkäitä kappaleita. Muista, että valitset kappaleita, jotka ovat myös soittotaitoosi nähden mahdollista toteuttaa.

Laatimasi treenisuunnitelman avulla opit hallitsemaan musiikin eri osa-alueita ja ilmaisemaan vivahteita eloisan kauniista, kuulakkaan selkeästä soitosta haluttaessa jopa rumaan ja aggressiiviseen. Kartutat repertuaaria ja ”sanavarastoa”. Harjoittelet intonaatiosta ja rytmisestä ilmaisustasi parempia.

Säännölliset julkiset esiintymiset toimivat harjoittelun motivaattoreina. Niistä saadaan lisää potkua omien heikkouksien parantamiseen ja esimerkiksi uusien kappaleiden ulkoa opetteluun. On hyvä muistaa, ettei ilman virheiden tekemistä pääse kehitystäkään tapahtumaan.

Tee harjoittelustasi säännöllinen rutiini

Välillä tulee kausia, jolloin harjoittelet keskimääräistä enemmän, kun taas joskus sinusta saattaa tuntua siltä, ettet ehdi harjoittelemaan kuin muutaman kerran viikossa. Tämä on täysin normaalia, mutta kehittymisen kannalta tällöinkin olisi suotavampaa harjoitella vaikka 30 minuuttia päivittäin.

Jotta harjoittelu tulisi tehtyä mahdollisimman tehokkaasti, on oltava selkeitä tavoitteita ja pitkäjännitteisyyttä mennä niitä kohden. Tällöin treenisuunnitelmankin laatiminen on helpompaa. Parasta on kehittää päivittäisen harjoittelun metodi, jonka pitkäaikainen rutiininomainen toistaminen tuottaa halututtuja tuloksia.

Kauas, ehkä puolen vuoden, tai vuoden päähän asetettu tavoite saavutetaan etenemällä tavoitteeseen ikään kuin portaittaisesti, askel kerrallaan. Suunnitelmassa on määriteltävä ja kuvattava nämä portaat, joita pitkin tavoitteeseen edetään. Nämä ”portaat” voivat sisältää myös pienempiä välitavotteita, joita saavutettuasi tiedät eteneväsi suurempaa tavoitetta kohden. Tietysti on niin, että mitä korkeammalla tavoitteet ovat, sitä enemmän harjoitustunteja ja omistautumista vaaditaan.

On tutkittua tietoa siitä, ettei ihminen pysty toimimaan keskittyneesti enempää kuin noin 45 minuutin ajan – tai jopa vähemmänkin. Tämän jälkeen keskittymiskyky herpaantuu ja kehon fyysinen rasituskin kasvaa. Olisikin hyvä pitää pieniä, vaikka vartin, taukoja treenirupeamien välissä ja tehdä jotain aivan muuta, juoda vaikka kupponen kuumaa kahvia. Harjoittelun tauotuksella ehkäisemme myös kehon fyysisten rasitusvammojen syntyä.

Treenaamisen avuksi

  • Tauota harjoitteluasi. (esim. 45min välein 15min tauko)
  • Muista kehon rentous myös harjoitellessa. Harjoittelutilassa olisi hyvä olla peili, josta muun muassa ryhtiä ja ansatsia voidaan tarvittaessa tarkkailla
  • On hyödyllisempää treenata säännöllisesti vaikka puoli tuntia päivittäin kuin viisi tuntia vain kerran viikossa.
  • Jos harjoittelu ei ole keskittynyttä, saattaa siitä olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Maltti on siis valttia tässäkin asiassa.
  • Lämmittele aluksi esimerkiksi skaaloja soittamalla. (n.5-15min)
  • Haastavammat, eniten keskittymistä vaativat, ja jopa vastenmieliset asiat kannattaa sijoittaa harjoittelun alkupäähän. Jos esimerkiksi nuotinluku tuntuu vaikealta, voidaan päivittäinen 15 minuutin prima vista –harjoittelu tehdä heti lämmittelyn jälkeen.
  • Älä ”rohmua” ja hukuttaudu informaatio tulvaan, vaan kehitä soiton eri osa-alueita yksi kerrallaan, rauhallisesti ja aluksi hitaissa tempoissa.
  • On tärkeää soittaa harjoitukset aluksi riittävän hitaasti, jotta ne menevät oikein. Ei siis liian nopeissa tempoissa ”vähän sinne päin”.
  • Toista laatimaasi harjoitussuunnitelmaa sinnikkäästi ja vain yhteen asiaan kerrallaan keskittyen. Pitkäjänteisyys tuottaa tuloksia!

Tavoitteiden asettelussa voidaan käyttää apuna soitonopettajaa ja/tai mahdollisia kurssitutkintovaatimuksia. On kuitenkin suotavaa luoda vahva ja kauaskantoinen mielikuva siitä, minkälaisina soittajina itsemme näemme portaat ylös asti, tavoitteeseen asteltuamme. Tämä mielikuva toimii harjoittelun tehostajana, motivaattorina ja tukee itse tekemisen ”flow”-tilaa.

Harjoittelussa tärkeää

  • Johdonmukaisuus
  • Toisto
  • Keskittyminen
  • Määrätietoisuus
  • Järjestelmällisyys
  • Yksi asia kerrallaan

Kehitys ei tietenkään tapahdu hetkessä ja notkahduksiakin tapahtuu. Joskus saattaa tuntua siltä ettei soitto suju ollenkaan ja ettei kehitystäkään tapahdu. Soiton sujuvuuteen vaikuttaa yleinen mieliala ja sen hetkinen keskittymiskyky. Hyvin nukutun yön jälkeen olo tuntuu virkeältä, mieli on rauhallinen ja keskittyminen soittoon on parempi.

Pidä treenipäiväkirjaa

– Se tekee harjoittelusta johdonmukaisempaa!

Harjoittelun ja edistymisen seuraamisen mahdollistamiseksi on hyödyllistä kirjata tehdyt harjoitukset treenipäiväkirjaan. Siihen voidaan kirjata halutessa myös yleisiä ajatuksia siitä, kuinka harjoittelu on ”tänään” sujunut. Päiväkirjan pito antaa mahdollisuuden harjoittelun analysointiin, ja sen johdonmukaisuuden tarkasteluun kirkkaammassa valossa. Treenipäiväkirjassa on muistissa asiat mitkä olet jo treenannut. Voit kirjata siihen esimerkiksi sävellajit jotka olet soittanut murtosoinnuin. Treenipäiväkirja tekee harjoittelusta johdonmukaisempaa!

Nauhoita ja videoi soittoasi

Oman soiton nauhoittaminen ja videointi määräajoin antaa realistisemman kuvan kehityksestä. Nauhoituksesta kuullaan aina aito palaute ja tullaan tietoiseksi todellisesta tasosta soittajina. Aluksi oman soiton kuuleminen nauhalta saattaa tuntua karulta ja jopa lamauttavalta, -et ehkä kuulostakkaan niin hyvälle kuin kuvittelit. Kehityksen kannalta heikkouksien kohtaaminen on välttämätöntä, eikä siitä ole syytä lannistua.

Nauhoituksesta kuultavien heikkouksien varalle laaditaan päivittäisiä harjoitteita treenisuunnitelmaan. Määrätietoisesti ja järjestelmällisesti astelemme portaita ylös kohti parempaa soittotaitoa.

–            Keskity erityisesti heikkouksiesi parantamiseen ja aseta ne             treenisuunnitelman kärkeen. Kun harjoittelet, älä käytä aikaasi jammailuun tai jo opittujen asioiden luritteluun! Jamit ovat asia erikseen.

Täytä portaiden yläpäähän, oikeallepuolelle kolme omaa tavoitettasi ja portaat, eli pienemmät välietapit, joiden avulla ylös tavoitteisiin kohoaminen on mahdollista. Voit päivittää suunnitelmaasi ja asettaa välietappeja matkan varrelle myöhemminkin.

 

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna