Valmiina Jameihin

Valmiina Jameihin

Jameihin osallistujalta vaaditaan soittimen hallinnan perustaidot ja kyky musiikin hahmottamiseen. Kun sinulla on tunne, että olet valmis esiintymään, astu lavalle arkailematta!

Jamit ovat soittajien keskeinen tapa tehdä yhdessä. Ne ovat tilaisuuksia, joissa muusikot pääsevät kokeilemaan taitojaan ja  harjoittelemaan esiintymistä. Jameissa on usein tapana kisata leikkimielisesti, tutustua ja ottaa ”kaksintaisteluita” improvisaation keinoin. Positiivinen ja energinen tunnelma tarttuu soittajista myös koko klubin jamiyleisöön.

Jameissa jaetaan usein musiikillisia ajatuksia ja kokemuksia. Keskusteluissa kuulee puhuttavan esimerkiksi tulevista keikoista, kuka soittaa missäkin ja milloin, uusista tai vanhoista kuumista äänilevyistä sekä jaetaan vinkkejä ja tietoutta artisteista, joihin ei ehkä ilman muiden soittajien jakamia ajatuksia olisi törmännyt.

Jamit ovat paljon muutakin kuin oman soittotaidon esittelyä: ne ovat sosiaalinen kohtaaminen muusikoiden ja kollegoiden kanssa, ne ovat soittamisen ja treenaamisen paloa lisäävä voima.

Joskus jameja voidaan verrata improvisoituihin bänditreeneihin, joita esitetään yleisölle, kun taas toisella kertaa paikalle pölähtää joku jo kuuluisampi bändi soittamaan muutaman biisin omasta ohjelmistostaan. Kaikki on sallittua ja lava on vapaa!

Jamien ohjelmisto soitetaan yleensä muistinvaraisesti ja ilman nuotteja. Kulloisenkin kappaleen solisti on aina bändin johtajan roolissa ja ilmoittaa sävellajin, tempon, tyylin, rakenteen, mahdolliset lopetukset ynnä muut seikat.

On myös mahdollista että nuotteja on jaossa jamien järjestäjän puolesta, tai että osa muusikoista tuovat omat nuottinsa muille soittajille mukanaan. Vaihtuvia solisteja säestävältä bändiltä vaaditaan yleensä laajan ohjelmiston osaamista ulkoa. Tarvittaessa ”realbookin” telineeseen nostaminen ei ole yhtään huono idea.

Kulloisenkin kappaleen ehdottanut solisti on kuitenkin se, jolta yleisökin odottaa varmuutta musiikin esittämisessä. Tässä tilanteessa nuotti voi olla turvana, vaikkei sitä varsinaisesti tarvisikaan. Säännöt jameissa ovat tässäkin mielessä varsin vapaat.

Hyvin onnistuneiden jamien tunnusmerkkinä voidaan mainita kannustava ja positiivinen tunnelataus, jolloin myös uudet ja kokemattomammat soittajat tuntevat itsensä tervetulleiksi ja toivotuiksi.

Jamien yhteissoitto ja niissä vallitseva tunnelma ei ole julkinen prima vista- tai nuotinlukuharjoitus, vaan  niiden on tarkoitus viihdyttää yleisöä. Jamien tunnelma onkin usein rento ja iloinen. 

Jamit jännittävät niin uusia tulokkaita kuin kokeneempiakin soittajia. Itseään taitavampien soittajien kuuleminen voi lisätä adrenaliinin määrää kehossa ja nostaa jännitystasoa. Joskus saattaa tuntua siltä, että yleisökin on täynnä vain tarkkakorvaisia muusikoita ja heidän kriittisiä katseitaan. Soolon soitto voi tuntua hyvinkin raadolliselta, kuin oman itsensä julkiselta avautumiselta muiden arvosteltavaksi. Sitähän se oikeastaan onkin. Solisti kertoo onnistuessaan oman tarinansa musiikin ja improvisaation keinoin. Joillakuilla on enemmän sanottavaa, kun taas toisilla asia saattaa tulla nopeastikin kerrottua. Toiset voivat kertoa oman tarinansa muutaman kauniin sävelen keinoin esimerkiksi rauhallisen balladin kautta. Oma improvisointi, soundi, ja se miltä kuulostat, on hyvinkin henkilökohtaista. On ymmärrettävää, että improvisointi voi usein jännittää, koska siinä laittaa peliin soittonsa lisäksi oman persoonansa.

Yhdessä tekemisen meininki ja se, että jokainen ylittää vuorollaan itsensä, luo jameihin mukavan tunnelman. Tietysti itse kukin haluaa soittaa mahdollisimman hyvin, mutta kuten elävässä musiikissa on usein tapana, virheitä sattuu ja tapahtuu. Livemusiikin hienous on juuri siinä, että kaikkea voi sattua.  Se on tässä ja nyt!

”Seuraavissa jameissa soitan taas paremmin” -asenteella eteenpäin.

Jameissa käyvien soittajien ohjelmisto poikkeaa usein kaupungeittain. 
Jamien genre (blues, rock, jazz, funk, latin, brazil, R&B, R.A.P; Hip Hop, free, soul, folk, free jazz, elektro, jne.) määrittää pääpiirteittäin tyylisuunnan ja antaa vihjeen soitettavasta ohjelmistosta. Suosituimmat kappaleet vaihtelevat myös instrumenttikohtaisesti.

Jos haluaa mukaan jameihin, kannattaa tutustua aktiivisiin muusikoihin ja selvittää mitä jameissa soitetaan. Yleisimmistä kappaleista eri musiikki genrejen jameissa on olemassa valmiita listoja. Näihin ohjelmistoihin on aikojen saatossa valikoitunut tunnettuja kappaleita, joita nimitetään standardeiksi.

Kun puhutaan jazz-jameista, voidaan listata useita standardeja, jotka kaikkien jazz-muusikoiden olisi hyvä osata ulkoa (in the pocket). Standardi-kappaleiden sointuvaihdokset ovat myös vakiintuneita ja noudattavat usein alkuperäisen sävellyksen harmoniaa. Jazz-muusikoiden tapana on usein  luoda kappaleisiin lisäjännitettä ja sävyeroja käyttäen erilaisia korvaus-sointuja. Tämä on sidoksissa solistiin, jota kuuntelemalla säestäjät poimivat lennosta omat korvaussointunsa. Onnistuessaan jamien soittajat loihtivat kappaleesta omanlaisen ja persoonallisen kokonaisuuden.

Puhallinsoittajana bluesjameissa pääsee hienosti alkuun ja soolon soittamisen makuun jo osaamalla pelkästään blues- ja pentatoniset asteikot muutamassa yleisimmässä sävellajissa (E, A, Bb, F). Bluesjamit ovat usein kitaristivoittoisia ja soinnut pohjautuvat heille mielekkäisiin ja helpposoittoisempiin sävellajeihin. Koska blueskappaleiden säveltäjät ovat olleet usein kitaristeja, ovat sävellajitkin valikoituneet heille mielekkäimpiin ja helpposoittoisempiin sävellajeihin (E, A).

Suurin osa blues-jameissa soitettavista kappaleista pohjautuvat perinteiseen 12-tahdin blues-rakenteeseen, jossa soitettavan kappaleen sävellajin I, IV ja V asteen soinnut vaihtavat keskenään paikkaa samassa tutussa järjestyksessä.

Perinteisestä 12:sta tahdin blueskierrosta poiketessaan soinnut pohjautuvat usein sävellajin I, IV ja V asteen ”perussoinnuille”. Tällöin kappaleen rakenteen ja sointuvaihdokset voi poimia harjaantumattomammallakin nuottikorvalla. Bluesjameissa soittaminen onnistuu siis vaikka kappaleet eivät olisikaan entuudestaan tuttuja!

Funk-, rock-, folk-, R&B-, R.A.P.-, soul-, ja muiden vastaavien genrejen jameissa on puolestaan omat soittolistansa ja yleisimmät kappaleensa, joihin olisi hyvä tutustua ennen lavalle nousemista.

Bonuksen saa tietysti, kun on harjoitellut muutaman genren ohjelmistoon kuuluvan kappaleen ja osaa soittaa ne ilman nuotteja. On avartavaa ja piristävää käydä soittamassa myös jameissa, joiden ohjelmisto koostuu muustakin kuin omasta mielimusiikista. Uskaltautuessaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle on tuloksena lähes väistämättä kasvu ja kehitys omassa muusikkoudessaan.

Pidä mielessä:

  •  Uskalla ottaa riskejä. Soita soolo! Se kannattaa.
  •  Opettele soolokappaleesi perinpohjaisesti, ”etu- ja takaperin”.
  • Kaikkia opeteltuja ”likkejä” tai fraaseja ei kannata soittaa jokaiseen sooloon.
  • Anna tilaa muille solisteille.
  • Soolon soittajat vaihtuvat yleensä kappaleittain.
  • Tauot pistävät musiikin hengittämään.
  •  Vähemmän on usein enemmän – Less is More
  • Soita soolosi vain hyvin harjoittelemiisi kappaleisiin.
  • Treenaa kappaleet ja opettele ne ulkoa.
  • Opettele kuuntelemaan muita soittajia.
  •  Soolon aloitus ja lopetus ovat tärkeitä.
  • Opettele rakentamaan sooloosi tarina, kaari, juoni, eräänlainen     punainen lanka.
  • Onko täydellistä sooloa koskaan soitettukaan?
  • Kunnioita kappaleen tunnelmaa.
  • Jos soitat kappaleen teemamelodian, päätä soitatko sen yhden vai kaksi kertaa kappaleen alussa ja lopussa.
  • Sopikaa soitatteko teemat yksin vai yhdessä.
  • Tiedä miten kappale lopetetaan, onko siinä kertauksia, mahdollista Codaa, tai muuta huomioitavaa.
  • Kappaleen sointukierron tunteminen kuulonvaraisesti päästää sinut pälkähästä, jos tiput rakenteesta.
  • Kasvata jami-ohjelmistoasi ja kertaa kappaleiden sointukiertoja ja teemoja säännöllisin väliajoin.
  • Tee oma ”jami-mappi”.
Jamit New Yorkin Smalls-klubilla

Afro Tallinn Beat Orchestra

Soundi ja Intonaatio

Soundi on hyvän “timen”, eli rytmisesti tarkan soiton kanssa yksi tärkeimmistä asioista kaikille soittajille.

Soundin muodostavat äänenväri, sointi, nyanssit, artikulaatio ja dynamiikka, kaikki yhdessä. Voidaan puhua että “soittajalla on hyvä soundi”, ja tällöin viittaamme äänenvärin ja artikulaation lisäksi myös soittajan tyyliin. Soundi kattaa siis muutakin kuin instrumentin soinnin ja äänenvärin.

Ihmiset kuuntelevat mielellään muusikoita, joilla on heidän oma persoonallinen soundinsa. Tyylillisesti kehittyneen ja oman persoonallisen soundin eteen on tietysti tehtävä kova työ, johon soittimen harjoittelun lisäksi lukeutuu muun muassa soolojen nuotintaminen ja analyyttinen kuuntelu.

Tässä luvussa tarkastelemme puupuhallinten soundia äänenvärin ja intonaation kannalta:

Puhallinsoittimissa äänen synnyttämiseen tarvitaan ilmavirta, jonka alkusysäys lähtee syvältä palleasta. Ruokolehtisoittimissa, kuten saksofonissa ja klarinetissa, äänen syntymiseen vaikuttaa ruokolehti, joka värähtelee suukappaleen läpi puhallettavan ilmavirran avulla. Värähtelevä ruokolehti saa ilmapatsaat sen molemmin puolin värähtelemään, kun se vuoroin sulkee ja vuoroin avaa suukappaleesta virtaavan ilman reitin. Tämä ilmanpainevaihtelu ruokolehden molemmin puolin synnyttää ilmapatsaassa ja soittimessa resonanssin, jonka kuulemme soivana äänenä.

Huilun ääni puolestaan syntyy, kun ilmavirta jakautuu suukappaleen puhallusaukossa ja vaihtaa jatkuvasti reittiään särmän puolelta toiselle. Tämä tapahtuma saa huilussa olevan ilmapatsaan värähtelemään.

Puhallinsoittimessa olevan ilmapatsaan pituutta muuttamalla muutetaan soivan sävelen korkeutta. Mitä pidempi ilmapatsas tai “soiva putki” on, sitä matalampi ääni vastaavasti syntyy. Puupuhaltimissa ilmapatsaan pituutta voi säädellä avaamalla ja sulkemalla soittimessa olevia reikiä sormilla tai läppämekanismien avulla.

Mielikuva “soundi lähtee palleasta” on osittain totta, sillä hengitystekniikan toimiessa ilmapatsas ulottuu sitä kontrolloivasta palleasta soittimeen saakka ja ruokolehti värähtelee ilmapatsaiden keskiössä. Kun harjoittelee oikean hengitystekniikan, on muu soundiharjoittelu tällöin tukevalla perustalla. Oikeastaan ilman oikeaa hengitystekniikkaa hyvän soundin saavuttaminen on miltei mahdotonta, äänen jäädessä ohueksi ja puhalluksen pinnalliseksi.

On hyvä olla selkeä mielikuva siitä, miltä haluaa kuulostaa ja millainen on omasta mielestä hyvä soundi. Kuuntele esikuviasi rakentaaksesi itsellesi vahvempaa käsitystä hyvästä soundista ja siitä, miltä haluat itse kuulostaa.

Puhallinsoittajille soundia ja intonaatiota parantavia harjoituksia ovat yläsävel-, vire- ja pitkien sävelten dynamiikkaharjoitukset (cresc./dim.). Soittajan ambituksen eli soitettavissa olevan sävelalueen kasvattaminen ja altissimo-rekisterin, hengitystekniikan ja intonaation harjoittelun ohella soundikin paranee. Kaikki nämä osa-alueet tukevat luonnollisestikin toisiaan.

Jokaisen soittajan oma fysiologia vaikuttaa soundiin: soittajalla on eri muotoinen kitalaki, suuontelo ja kurkunpää. Kielen asennollakin on suuri merkitys soundiin. Sitä voi vaikka kokeilla soittamalla pitkiä ääniä ja kuvittelemalla laulavansa samalla eri vokaaleja muuttaen kielen asentoa: a, e, i, u, y, ä ja ö. Kuuntele, miten kukin vokaali värittää soundiasi, ja poimi niistä mieleisesi. Yy, ee, ja ii soivat kirkkaimmin.

Soittajalla mieleinen soundi voi syntyä esimerkiksi jostain iin ja een välimaastosta. Harjoittele vokaalien eri yhdistelmiä myös laulamalla. Eri puhekielistä löytyy vokaaleja, jotka ääntyvät kahden vokaalin väliltä, esimerkiksi Tanskan kielessä ään ja öön väli ja viron kielessä yyn ja uun väli. Tarpeen tullen voit käyttää eri vokaaleja myös efektin omaisesti lisäämään sointikirjoasi. Mahdollisuus melodioiden viheltämiseen kertoo myös kielen asennon merkityksestä, lisäksi se on hyvää harjoitusta intonaatiollesi.

Suukappaleen osuus lopulliseen soundiin on merkittävämpi kuin itse “torviosalla”, olettaen tietysti, että soitin on muuten kunnossa ja vireessä eikä siinä ole haitallisia ääneen vaikuttavia vuotoja. Puhallinsoittajan fyysinen kuntokin vaikuttaa hengitystekniikan kautta soundiin. Soittajan on itsekin oltava “vireessä”, jotta soitto soi. Parempi vireystila mahdollistaa myös tarkemman rytmisen ilmaisun. Kun yleiskunto on hyvä, myös keskittyminen on parempi.

Hyvä intonaatio tarkoittaa vireistä soittoa. Oma soittimen vireinen soitto vaatii jokaisen yksittäisen äänen harjoittelua toisen äänilähteen kanssa. 

Unisonon eli kahden saman sävelen ja puhtaiden intervallien vireen kuulee parhaiten äänten huojuntaa tarkkailemalla. Kitaran virityksessä tähän huojuntaan törmää käytännössä useimmin. Kun vire kahden kielen välillä on lähes sama, taajuuseroista johtuva huojunta on kuultavissa. Mitä lähemmäksi samaa virettä äänen tulevat, sen harvemmaksi huojunta muuttuu ja kun vireet ovat samat, huojunta katoaa käytännössä kokonaan. Tässä tilanteessa on vain kaksi samalla taajuudella soivaa kieltä.

Puhallinsoittimissa on aina säveliä, jotka ovat joko ala- tai ylävireisiä. Säännöllisten intonaatioharjoitusten avulla opit virittämään myös soittimesi ongelmaäänet vireeseen. Yleisimpiä vireongelmia syntyy etenkin ylärekisterissä. Korkeampi sävel on vaikeampi soittaa puhtaasti. Saksofonin soitossa on yleistä puristaa yläsävelet ylävireisiksi liian tiukan ansatsin vuoksi. Tämä korostuu yleensä vielä kovaa soitettaessa. Alimmat sävelet saattavat puolestaan jäädä roikkumaan alavireisiksi.

Äärirekisterien vireongelmiin voi vaikuttaa ansatsilla. Joustamalla alaleukaa kevyesti eteenpäin annamme ruokolehdelle enemmän pituutta ja tilaa värähdellä ja ylärekisterin sävelien vire ei pääse nousemaan ylävireiseksi. Sama voidaan tehdä päinvastaisella liikkeellä alaäänissä, jos ne ovat alavireisiä. Kielen asennolla on tässäkin tilanteessa suuri merkitys. Ei ole olemassa täysin vireisiä puhallinsoittimia, vaan niitä pitää opetella soittamaan vireisesti.

Viritystason hallinta äärinyansseissa, eli soitettaessa erittäin hiljaa tai kovaa, on kaikilla puhallinsoittimilla vaativaa. Klarinetti soi helposti ylävireisesti, kun soitetaan hiljaa, kun taas lujaa soitettaessa vire roikkuu. Saksofonilla ja huilulla tämä ilmiö on yleensä päinvastainen. Soittimen lämpenemisestä johtuva virityksen nousu on varsinkin klarinetilla huomattava sen lieriömäisestä muodosta johtuen. Soittimen, tai oikeastaan ilmavirran lämpötilan muutos (yleensä nouseminen), voi vaikuttaa jopa puoli sävelaskelta puhaltimen sävelkorkeuteen.

Olisi suotavaa harjoitella intonaatiota jo soittoharrastuksen alkumetreiltä asti, jottei korva tottuisi epävireisiin asteikkoihin. On olemassa väärä käsitys siitä, että kun yksi puhaltimen ääni viritetään mittarilla vireeseen, kaikki muutkin äänet olisivat silloin vireessä. Luonnollisen yläsävelsarjan muodostuksen vuoksi on hyvä harjoitella intonaatiota myös pianon ja muiden akustisten soittimien kanssa.

Parhaiten harjoitus toimii Unisonon ja puhtaiden intervallien kanssa, kuten edellä mainittiin. On kuitenkin hyvä muistaa, että akustiset soittimet kuten piano tai kitara on viritetty tasavireisesti, joten intervallit itse soittimessa eivät ole “puhtaita” vaan pyöristettyjä. Intonaatioharjoittelua on kuitenkin parempi tehdä akustisten soittimien ja yksittäisten sävelien kanssa, koska digitaalinen soitin ei muodosta luonnollista yläsävelsarjaa.

Viritysmittari toimii parhaiten ”puhalla ensin ja katso vasta sitten” -periaatteella. On tärkeämpää oppia soittamaan vireisesti korvan kuin mittarin avulla. Soita sävel siis ensin reilusti ja tarkasta vire mittarista vasta sen jälkeen.

KIELITYS

Kielen kärki koskettaa kevyesti ruokolehden kärkeä

Ruokolehtisoittimen kielitys tarkoittaa äänen aloittamista siten, että soittajan kieli koskettaa ruokolehden kärkeä. Kielitystapoja on useita, ja kaikilla niillä saavutetaan äänenaluke, joka vaihtelee legatomaisen kevyestä taa-tavasta raskaaseen, paukahtavaan ”släppikieleen”. Mitä suurempi osa kielestä osuu lehteen, sitä raskaampaa kielitys on: ruokolehti voi suorastaan paukahtaa soimaan! Jazzsoiton yksi erikoisuus on niin sanottu puolikieli, jolloin ruokolehti puolittain vaimennetaan kevyellä kielen kosketuksella – tapoja on monia.

Kielityksen keveyteen sisältyy monia etuja, kuten mahdollisuus nopeaan artikulaatioon ja tätä kautta aiempaa nopeampi soittotekniikka, legatomaisempi ja kauniimpi artikulaatio sekä parempi fraseerauksen kontrolli. Kun kieli osuu vain vähän lehteen, äänenaluke eli atakki on nopeampi ja itse soiva sävel syttyy nopeammin.

Oikeaoppisessa kielityksessä soittajan kielen kärki osuu aivan ruokolehden kärkeen tai sen alapuolelle ja kielen takaosan reunat koskettavat ylähampaita kuten lausuttaessa yy, ee tai ii. Kielitystä voi aluksi harjoitella dyy-tavulla ja sen jälkeen puhaltaa kirkkaammin soivia vokaaleja käyttäen sekä kielen asentoa vaihtaen. Näin itse kielityksestä aiheutuvat äänet minimoidaan ja sävelen legatomaisempi sointi maksimoidaan. (ks. kuva1)

Kielitystä voi harjoitella laittamalla kielen kärki ruokolehteä vasten samalla puhaltaen ilmanpaine valmiiksi ja päästämällä kieli lehdeltä. Seuraavaksi annetaan ilman suhista kielityksen jälkeen ilman, että ruokolehti varsinaisesti soi.

Tämän harjoituksen avulla pyrimme saamaan atakin eli äänen syttymisen mahdollisimman nopeaksi, niin hiljaisilla kuin kovillakin voimakkuuksilla. Aloittelijoilla niin äänen syttyminen kuin intonaatiokin ovat vasta työn alla, ja vaatii viikkojen ja kuukausienkin harjoittelua saada nämä asiat kuntoon.

Hyvä harjoitus kielityksen keveyden ja ”puolikielen” harjoitteluun on ensin puhaltaa pelkkää ilmaa, siis tuottaa pelkkää suhinaa, ja samanaikaisesti asettaa kieli kevyesti ruokolehdelle kielityksen tapaan. Seuraavaksi voi soittaa pitkän sävelen ja samanaikaisesti hyvin kevyesti asettaa kieli värähtelevälle ruokolehdelle; jotkut asettavat sen kärkeen, toiset hiukan sivuun – tapoja on monia. Kielen kärki voi osua lehden keskelle tai hieman keskikohdan toiselle puolelle. Sävelen on tarkoitus soida yhtäjaksoisesti, mutta kielen kevyt kosketus vain vaimentaa sointia.

Puolikielitystekniikka liittyy olennaisena osana jazzfraseeraukseen, ja sen avulla soitettavien fraasien dynamiikka paranee.

Puhallinsoittimissa ilmanpaine ja virtaus on jatkuva ja vain kielityksen avulla artikuloimme ja aksentoimme säveliä halutulla tavalla mahdollisimman monipuolisesti. Ilman jatkuvaa ilmavirtausta fraasin sävelet jäävät irtonaiseksi eikä musikaalinen kaari pääse syntymään.

Nopeampaan staccatomaiseen artikulointiin käytetään niin sanottua tuplakielitystä, jossa ka-tavun luoma kielityksen kaltainen atakki ja tavanomainen kielitys vuorottelevat.

Kielen takaosa koskettaa kitalakea samaan tapaan kuin lausuttaessa “ka”. Ilmanpaine tässä tapauksessa saa aikaan lähes normaalin kielityksen kaltaisen äänenalukkeen, vaikkei kieli varsinaisesti ruokolehteä kosketakaan.

Saksofonin Sormitukset

Tässä piirtämäni sormitukset kaikille saksofoneille. Baritonisaksofonin alinta a-säveltä ja altissimo-rekisterin korkeiden sävelten sormituksia lukuunottamatta, kaikki on mukana. Muistakaa hyvä sointi ja intonaatio kaikissa sävelissä, sekä hiljaa tai kovaa soittaessa.

vain yksityiseen käyttöön – kopioiminen opetuskäyttöön vain tekijän luvalla
vain yksityiseen käyttöön – kopioiminen opetuskäyttöön vain tekijän luvalla
vain yksityiseen käyttöön – kopioiminen opetuskäyttöön vain tekijän luvalla

Printtaa sormitukset tästä.

Harjoittelu ja tavoitteiden asettaminen

Soittajan oma sisäinen halu kehittyä muusikkona ja oman instrumenttinsa parissa motivoi keskittyneeseen soitonharjoitteluun. Motivaatio vahvistaa harjoittelun tehokkuutta ja rutiiniksi muodostunut jokapäiväinen harjoittelu tuntuu luontevalle, eikä vaadi erityisiä ponnisteluja.

  • Tavoitteisiin tähtäävä treenisuunnitelma auttaa kehittymään haluamaan suuntaan

 

Omistaudu asialle

Taitavat ja tyylitietoiset soittajat ovat upottaneet tuntikausia omien musiikillisten työkalujen ja soittotaidon kehittämiseen. He ovat omistautuneet asialle ja työskennelleet sen eteen pitkäjänteisesti vuosia.

Soitonopiskelijan lopullinen tavoite ei alussa ole välttämättä selkiytynyt, eikä sen sitä tarvitse vielä ollakaan. Kuva tavoitteesta kirkastuu kyllä matkan varrella.

Selkeä tavoite voidaan jakaa osa-alueisiin, jolloin tehokkaampi harjoittelu ja heikkouksien parantaminen tulee mahdolliseksi. Soittoharrastuksen alkuvaiheessa oman soitonopettajan neuvot ja opastus ovat ensiarvoisen tärkeitä. Parhainkaan kirja tai sovellus ei korvaa ammattitaitoista soitonopettajaa.

 

Pidä mielessä:

  • Harjoittele soittimen hallintaa ja soiton teknisiä osa-alueita aina ajatuksen kanssa ja keskittyneesti. Näin melodialinjojen hahmottaminen, sanavaraston kartuttaminen, soittotekninen kehittyminen ja syvempi oppiminen on tehokkaampaa.
  • ”Keskity kuuntelemaan, mitä sanot”. Lisää oppimisen tehokkuutta säveltapailun keinoin. Muusikon tärkein työkalu, sävelkorva, kehittyy harjoittelun yhteydessä. Tehokkaan harjoittelun myötä opit erottamaan muun muassa intervalleja, asteikkoja, sointuja ja kadensseja kuulemastasi musiikista paremmin. Hyräile, laula tai vihellä ja pyri kuulemaan melodia mielessäsi jo ennen sen soittamista.

 

Rytmiikka ja rytminen tarkkuus eli ”time” (taimi) ovat rytmimusiikin ja yhtyesoiton tärkeimpiä elementtejä. Tämän vuoksi ne on hallittava ja pystyttävä toteuttamaan selkeästi itse soittotilanteessa. Harjoittelun yhteydessä on hyvä käyttää metronomia, jonka avulla sisäinen pulssi ja yhteissoiton vaatima muiden soittajien kuuntelutaito vahvistuvat. Ilman näitä ominaisuuksia soittaminen on sekavaa, eikä yhdessä muiden soittajien kanssa musisoiminen luonnistu. Toki tämäkin taito kehittyy tekemällä, mutta on reilua soittokavereitakin kohtaan harjoitella myös itsenäisesti metronomin ja komppitaustojen kanssa. Metronomin kanssa harjoittelusta kerron erityisesti sitä käsittelevässä artikkelissa.

 

  • Keskity rytmiseen puoleen aina mitä tahansa muutakin osa-aluetta harjoitellessasi. Luo soittoosi rytminen jäntevyys ja syke jo harjoitellessasi. Ajattele soitintasi perkussiivisena soittimena. Soita sitä ikään kuin rumpua.

 

Musiikin avulla pyritään ilmaisemaan erilaisia tunnetiloja ja tyylillisiä vivahteita. Tyylitajua, soittoa ja improvisaatiota on kehitettävä alusta alkaen sekä bändin kanssa että itsenäisesti. Erilaisten tyylisuuntien ja niiden keskeisimpien artistien analyyttinen kuunteleminen kehittää tyylituntemusta.

Listaa itsellesi mieluisia soittajia ja kuuntele niitä analyyttisesti. Valitse harjoiteltavaan ohjelmistoon sopivia ja mielekkäitä kappaleita. Kannattaa valita kappaleita, jotka ovat soittotaitoosi nähden toteutettavissa.

Laatimasi treenisuunnitelman avulla opit hallitsemaan musiikin eri osa-alueita ja ilmaisemaan vivahteita eloisan kauniista, kuulakkaan selkeästä soitosta haluttaessasi jopa rumaan ja aggressiiviseen. Kartutat repertuaaria ja ”sanavarastoa” Harjoittelemalla saat intonaatiosta ja rytmisestä ilmaisustasi parempia.

Säännölliset julkiset esiintymiset toimivat harjoittelun kannusteina. Niistä saa lisää potkua omien heikkouksien parantamiseen ja esimerkiksi uusien kappaleiden ulkoa opetteluun. On hyvä muistaa, ettei ilman virheiden tekemistä pääse kehitystäkään tapahtumaan.

 

Tee harjoittelusta säännöllinen rutiini

Välillä harjoittelet keskimääräistä enemmän, kun taas joskus ehdt harjoittelemaan vain muutaman kerran viikossa. Tämä on täysin normaalia, mutta kehittymisen kannalta tällöinkin olisi suotavampaa harjoitella vaikka 30 minuuttia päivittäin.

Jotta harjoittelu tulisi tehtyä mahdollisimman tehokkaasti, on oltava selkeät tavoitteet ja pitkäjänteisyyttä mennä niitä kohti. Tällöin treenisuunnitelman laatiminen on helpompaa. Parasta on kehittää päivittäisen harjoittelun metodi, jonka pitkäaikainen rutiininomainen toistaminen tuottaa ajan myötä haluttuja tuloksia.

Kauas, ehkä puolen vuoden tai vuoden päähän, asetettu tavoite saavutetaan etenemällä sitä kohti ikään kuin portaittaisesti, askel kerrallaan. Suunnitelmassa on määriteltävä ja kuvattava nämä portaat, joita pitkin tavoitteeseen edetään. Portaat voivat sisältää myös pienempiä välitavoitteita, joita saavutettuasi tiedät eteneväsi suurempaa tavoitetta kohden. Mitä korkeammalla tavoitteet ovat, sitä enemmän harjoitustunteja ja omistautumista vaaditaan.

On tutkittua tietoa siitä, ettei ihminen pysty toimimaan keskittyneesti enempää kuin noin 45 minuutin ajan – tai jopa vähemmänkin. Tämän jälkeen keskittymiskyky herpaantuu ja kehon fyysinen rasituskin kasvaa. Olisikin hyvä pitää pieniä taukoja treenirupeamien välissä ja tehdä jotain aivan muuta, juoda vaikka kupponen kuumaa kahvia. Harjoittelun tauotuksella ehkäistään myös kehon fyysisten rasitusvammojen syntyä.

 

Treenaamisen avuksi

  • Tauota harjoitteluasi (esimerkiksi 45 min välein 15 min tauko)
  •  Muista kehon rentous myös harjoitellessa. Harjoittelutilassa olisi hyvä olla peili, josta muun muassa ryhtiä ja ansatsia voidaan tarvittaessa tarkkailla.
  •  On hyödyllisempää treenata säännöllisesti vaikka puoli tuntia päivittäin kuin viisi tuntia vain kerran viikossa.
  •  Jos harjoittelu ei ole keskittynyttä, saattaa siitä olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Maltti on siis valttia tässäkin asiassa.
  •  Lämmittele aluksi esimerkiksi skaaloja soittamalla (noin 515 minuuttia)
  •  Haastavammat, eniten keskittymistä vaativat, ja jopa vastenmieliset asiat kannattaa sijoittaa harjoittelun alkupäähän. Jos esimerkiksi nuotinluku tuntuu vaikealta, voidaan päivittäinen 15 minuutin prima vista -harjoittelu tehdä heti lämmittelyn jälkeen.
  • Älä rohmua ja hukuttaudu informaatiotulvaan, vaan kehitä soiton eri osa-alueita yksi kerrallaan.
  • On tärkeää soittaa harjoitukset aluksi riittävän hitaasti, jotta ne menevät oikein. Ei siis liian nopeissa tempoissa ”vähän sinne päin”.
  • Toista laatimaasi harjoitussuunnitelmaa sinnikkäästi ja vain yhteen asiaan kerrallaan keskittyen. Pitkäjänteisyys tuottaa tuloksia!

 

Tavoitteiden asettelussa voidaan käyttää apuna soitonopettajaa tai mahdollisia kurssitutkintovaatimuksia. On suotavaa luoda vahva ja kauaskantoinen mielikuva siitä, minkälaisena soittajana itsensä näkee tavoitteen saavutettuaan. Tämä mielikuva toimii harjoittelun tehostajana, motivaattorina ja tukee tekemisen flow-tilaa.

 

Harjoittelussa tärkeää:

  •  Johdonmukaisuus
  • Toisto
  • Keskittyminen
  • Määrätietoisuus
  • Järjestelmällisyys
  • Yhteen asiaan kerrallaan keskittyminen

 

Kehitys ei tietenkään tapahdu hetkessä ja notkahduksia tapahtuu. Joskus saattaa tuntua siltä, ettei soitto suju ollenkaan ja ettei kehitystäkään tapahdu. Soiton sujuvuuteen vaikuttaa yleinen mieliala ja sen hetkinen keskittymiskyky. Hyvin nukutun yön jälkeen olo tuntuu virkeältä, mieli on rauhallinen ja keskittyminen soittoon on parempi.

 

Treenipäiväkirja tekee harjoittelusta johdonmukaisempaa!

Harjoittelun ja edistymisen seuraamisen mahdollistamiseksi on hyödyllistä kirjata tehdyt harjoitukset treenipäiväkirjaan. Siihen voidaan kirjata halutessa myös yleisiä ajatuksia siitä, kuinka harjoittelu on sinä päivänä sujunut. Päiväkirjan pito mahdollistaa harjoittelun analysoinnin, ja sen johdonmukaisuuden tarkastelun kirkkaammassa valossa. Treenipäiväkirjassa on muistissa asiat mitkä olet jo treenannut. Voit kirjata siihen esimerkiksi murtosoinnuin soittamasi sävellajit. Treenipäiväkirja tekee harjoittelusta johdonmukaisempaa!

 

Nauhoita ja videoi soittoasi

Oman soiton nauhoittaminen ja videointi määräajoin antaa realistisemman kuvan kehityksestä. Nauhoituksesta kuuluu aina aito palaute, jolloin tullaan tietoiseksi todellisesta tasosta soittajana. Aluksi oman soiton kuuleminen nauhalta saattaa tuntua karulta ja jopa lamauttavalta et ehkä kuulostakaan niin hyvältä kuin kuvittelit. Kehityksen kannalta heikkouksien kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä, eikä siitä ole syytä lannistua.

Nauhoituksesta kuuluvien heikkouksien varalle kannattaa laatia päivittäisiä harjoitteita treenisuunnitelmaan. Määrätietoisen ja järjestelmällisen harjoittelun keinoin edetään kohti parempaa soittotaitoa.

Keskity erityisesti olennaisten heikkouksien (esimerkiksi intonaatio, time, sointi, fraseeraus, artikulaatio, jne.) parantamiseen ja aseta ne treenisuunnitelman kärkeen.

– Kun harjoittelet itsenäisesti, keskity siihen äläkä käytä aikaasi jammailuun tai jo opittujen asioiden toistoon! Jamit ovat täysin eri asia.

Täytä portaiden oikealle puolelle kolme omaa tavoitettasi. Askelmat eli pienemmät välietapit mahdollistavat tavoitteiden saavuttamisen.

Voit päivittää suunnitelmaasi ja asettaa välietappeja matkan varrelle myöhemminkin.

 

 

Tallenna

Tallenna

Harjoittelu ja tavotteiden asettelu

Artikulaatioharjoitukset Huilulle

Soitetaan harjoitukset aluksi metronomin kanssa ja kuten kaikessa harjoittelussa, asetetaan lähtötempo sopivan hitaaksi. Ei sorruta liian nopeaan lähtötempoon ja uuden materiaalin rohmuamiseen. * Opitaan mieluummin se yksi asia heti alkuun oikein, kuin monta asiaa hutaisemalla.

  • Hyvä vinkki harjoitustempon nostamiseen: Kolmen onnistuneen soittosuorituksen jälkeen on lupa tempon lisäämiseen.
  • Toinen tempon asettamisen vinkki: Mikä olisi tämän päivän temposi? Kuunnellaan sisäistä pulssia ja asetetaan se metronomiin. Onnistuisiko harjoituksen soittaminen tähän tempoon?

Kuunnellaan miltä artikulaatio esimerkki-äänitteillä kuulostaa. Äänitteiden mukana soittaminen melodialinjanjaa tuplaamalla onnistuu mukavasti metronomin kanssa harjoittelun jälkeen. Harjoittelun apuna voidaan käyttää sovellusta tai soitinta, jolla silmukoiden luonti, transponointi ja tempon hidastaminen ilman sävelkorkeuden muuttumista äänitteiltä onnistuu. (esim.Transcribe ja Tempo SlowMo)

* Samojen virheiden toistaminen turhan nopeassa tempossa teettää vain tuplasti enemmän töitä. Virheiden pois oppiminen on käytännössä uuden oppimista haastavampaa ja vaatii enemmän toistoja.

Printtaa nuotit täältä!

Harjoitukset ilman soitinta

Jotta soivan äänen tuottaminen millä tahansa soittimella olisi tarkoituksenmukaista ja musikaalista, on sen periaatteessa oltava soittajan mielessä jo ennen sen syntymistä. Soittajan kyky tuottaa kuva soivasta musiikista omaan mieleensä kertoo hänen musikaalisuudestaan.

Soitonharjoittelu ilman soitinta, tai toiselta nimeltään mentaalinen harjoittelu on siis täysin mahdollista. Puhallinsoittajana voit tehostaa harjoitusta ajatelemalla soittimesi sormituksia samalla kun laulat tai hyräilet melodiaa mielessäsi.

Tällainen harjoittelu vaatii keskittymiskykyä ja säveltapailutaitoja. Mentaalinen harjoittelu on aina tehokasta ja sen hyöty suhteessa itse soittimen kanssa tehtyyn harjoitteluun voi olla jopa suurempi. Tavanomaisessa soittimen kanssa tehdyssä harjoittelussa keskittymisen on joskus tapana herpaantua, jolloin harjoittelukin saattaa muuttua vain tuttujen sävelkuvioiden ”jammailuksi”. Mentaalinen harjoittelu puolestaan ei ole mahdollista ilman kokonaisvaltaista keskittymistä. Soittimen kanssa tehdyssäkin harjoittelussa olisi pyrittävä samanlaiseen ja aina yhtä hyvään keskittymiseen.

Kun soittaja on täysin keskittynyt soitoon ja ilmaisuunsa on esiintyminenkin vakuuttavampaa. Tässä tapauksessa soittaja ajatteltee ja kuuntelee jokaista soittamaansa säveltä yhteydessä muuhun soivaan musiikkiin.

Harjoiteltavan ohjelmiston läpikäyminen omassa mielessä, ja vaikka silmät kiinni hyräillen on hyödyllistä ja parantaa kappaleiden muistamista.

Myös esiintymisen harjoitteluun tämä toimii. Oman itsesi ajatteleminen ja visualisointi esiintymislavalle keskelle valokeilaa, suuren yleisön eteen herättää aitoja tuntemuksia. Esiintymisjännityksen lieventämiseen mentaaliharjoittelusta on apua. Parhaassa tapauksessa mielikuvasta syntyvä tunne voi harjoituksen tekijälle olla jopa niinkin aito että sydämensyke kiihtyy ja kädetkin alkavat hikoilla. Tällätavoin voidaan tietoisesti harjoitella tilannetta, jolloin todellisessa konserttissa tilanne tuntuukin tutummalta ja turvallisemmalta, eikä jännitys pääse muodostumaan epämiellyttäväksi ja itse soittamista haittaavaksi tekijäksi.

Oman ohjelmiston läpi käyminen ilman soitinta on suotavaa. Jo pelkkien rytmienkin laulaminen metronomin säestyksellä on tehokasta treeniä.

Nuotit näkyviin

Clave-rytmit ovat keskeinen elementti kuubalaisessa-, afrikkalaisessa ja brasilialaisessa musiikissa. Clave on toistuva yhden tai kahden tahdin mittainen rytmikuvio.

Tämä harjoitus on hyvä kaikille muusikoille ja soittajille. On tärkeää hahmottaa rytmiset elementit musiikissa ja harjoitella niitä vaikkapa laulamalla niitä oman mielimusiikin päälle.

Artikulaatio

Ehkä jo hieman kulunut lause: ”Kaikki vastaukset löytyvät levyhyllystäsi”, pätee myös artikulaatiosta puhuttaessa. Rytmimusiikki on periytynyt kuulonvaraisesti ja etenkin improvisaatioon suuresti pohjautuva jazz-musiikki sooloineen nuotinnetaan usein hyvin pelkistetysti. On siis ymmärrettävä ja opittava lukemaan nuottia tyylinmukaisesti.

Paras tapa oppia artikuloimaan tyylinmukaisesti on esikuvien imitointi. Musiikkityylikohtaisten suunnannäyttäjien ja suurten artistien kuunteleminen ja imitoiminen toimii tapana oppia tyylinmukainen ”kieli”. Tyylisuuntien kirjoon mahtuu lukuisa määrä suunnannäyttäjiä. Tyyli- ja musiikkitradition tuntemus ja musiikkihistorian tietämys auttavat ymmärtämään myös artikulaation ja fraseerauksen parissa. Jazz-, funk-, R&B- ja blues-musiikin artikulaatio ja fraseeraus ovat usein lähellä toisiaan. Esimerkiksi funk-musiikissa 16-osanuotit voidaan soittaa myös kolmimuunteisesti.

Puhallinsektion artikulaatio ja fraseeraus toimii paremmin kun soittajien käsitys niistä on yhtenäinen. Hyväksi ja toimivaksi todettu tapa on harjoittaa sektion stemmat yhdessä laulamalla. Melodiat ja yhtenäiset stemmat opetellaan artikuloimaan ja kielittämään ilmavirran ja lauluäänen avulla ennen lopullista soittimien kanssa soittamista.

Stemmikset puhallinsektion kanssa:

  • kirjoitetaan foneettiset tavut nuottien alle, ikään kuin laulunsanoiksi (duu, ba, dat, da, jne.)
  • merkitään yhteiset hengityspaikat
  • merkitään nuottiin myös yhtenäiset ja tarkat nuottien rytmiset lopetuspaikat. Katkaistaanko nuotti esimerkiksi ennen kolmatta iskua vai kolmannella iskulla?
  • stemmojen yhdessä laulamisessa keskitytään artikulointiin ja fraseeraukseen. Lauluäänellä, eikä sävelpuhtaudellakaan ei ole niin suurta merkitystä.
  • pääpaino on rytmiikassa

Printtaa artikulaatiomerkit ja transponoidut harjoitukset tästä

Lataa harjoitusäänitteet tästä

Artikulaatioharjoituksia puhallinsoittajille

Harjoitellaan glissandoja, lähestytään säveliä joko kromaattisesti tai sävellajin nuotteja pitkin, bendataan, taivutellaan, lisätään slurreja ja painotetaan nuotteja eritavoin. Tämä on kolmas artikulaatioharjoitus, johon kuuluu neljä soittotehtävää.

Big band ja yhtyesoitossa erilaiset artikulointitavat tulevat tutuksi. Jotta puhallinsektio toimii hyvin yhdessä on kaikilla sen soittajilla oltava samanlainen käsitys artikulaatiosta ja fraseerauksesta. Sektio toimii yhdessä tavallaan kuin yksi soitin.

Torvi- tai puhallinsektion olisi suotavaa kokoontua pitämään stemmiksiä mahdollisimman usein, näin yhteissoitto muodostuu yhtenemäisemmäksi ja tiukemman kuuloiseksi. Itsenäinen soittimen harjoittelu on tietysti asia erikseen, jota jokainen toteuttaa säännöllisesti.