Artikulaatiomerkit puhaltajille

printtiversio

Puhallinsoittajan artikulaatio

Ehkä jo hieman kulunut lause: ”Kaikki vastaukset löytyvät levyhyllystäsi”, pätee myös artikulaatiosta puhuttaessa. Rytmimusiikki on periytynyt kuulonvaraisesti ja etenkin improvisaatioon suuresti pohjautuva jazz-musiikki sooloineen nuotinnetaan usein hyvin pelkistetysti. On siis ymmärrettävä ja opittava lukemaan nuottia tyylinmukaisesti.

Paras tapa oppia artikuloimaan tyylinmukaisesti on esikuvien imitointi. Musiikkityylikohtaisten suunnannäyttäjien ja suurten artistien kuunteleminen ja imitoiminen toimii tapana oppia tyylinmukainen ”kieli”. Tyylisuuntien kirjoon mahtuu lukuisa määrä suunnannäyttäjiä. Tyyli- ja musiikkitradition tuntemus ja musiikkihistorian tietämys auttavat ymmärtämään myös artikulaation ja fraseerauksen parissa. Jazz-, funk-, R&B- ja blues-musiikin artikulaatio ja fraseeraus ovat usein lähellä toisiaan. Esimerkiksi funk-musiikissa 16-osanuotit voidaan soittaa myös kolmimuunteisesti.

Puhallinsektion artikulaatio ja fraseeraus toimii paremmin kun soittajien käsitys niistä on yhtenäinen. Hyväksi ja toimivaksi todettu tapa on harjoittaa sektion stemmat yhdessä laulamalla. Melodiat ja yhtenäiset stemmat opetellaan artikuloimaan ja kielittämään ilmavirran ja lauluäänen avulla ennen lopullista soittimien kanssa soittamista.

Stemmikset puhallinsektion kanssa:

  • kirjoitetaan foneettiset tavut nuottien alle, ikään kuin laulunsanoiksi (duu, ba, dat, da, jne.)
  • merkitään yhteiset hengityspaikat
  • merkitään nuottiin myös yhtenäiset ja tarkat nuottien rytmiset lopetuspaikat. Katkaistaanko nuotti esimerkiksi ennen kolmatta iskua vai kolmannella iskulla?
  • Stemmojen yhdessä laulamisessa keskitytään artikulointiin ja fraseeraukseen. Lauluäänellä, eikä sävelpuhtaudellakaan ei ole niin suurta merkitystä.
  • pääpaino on rytmiikassa

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *