Artikulaatio

Ehkä jo hieman kulunut lause: ”Kaikki vastaukset löytyvät levyhyllystäsi”, pätee myös artikulaatiosta puhuttaessa. Rytmimusiikki on periytynyt kuulonvaraisesti ja etenkin improvisaatioon suuresti pohjautuva jazz-musiikki sooloineen nuotinnetaan usein hyvin pelkistetysti. On siis ymmärrettävä ja opittava lukemaan nuottia tyylinmukaisesti.

Paras tapa oppia artikuloimaan tyylinmukaisesti on esikuvien imitointi. Musiikkityylikohtaisten suunnannäyttäjien ja suurten artistien kuunteleminen ja imitoiminen toimii tapana oppia tyylinmukainen ”kieli”. Tyylisuuntien kirjoon mahtuu lukuisa määrä suunnannäyttäjiä. Tyyli- ja musiikkitradition tuntemus ja musiikkihistorian tietämys auttavat ymmärtämään myös artikulaation ja fraseerauksen parissa. Jazz-, funk-, R&B- ja blues-musiikin artikulaatio ja fraseeraus ovat usein lähellä toisiaan. Esimerkiksi funk-musiikissa 16-osanuotit voidaan soittaa myös kolmimuunteisesti.

Puhallinsektion artikulaatio ja fraseeraus toimii paremmin kun soittajien käsitys niistä on yhtenäinen. Hyväksi ja toimivaksi todettu tapa on harjoittaa sektion stemmat yhdessä laulamalla. Melodiat ja yhtenäiset stemmat opetellaan artikuloimaan ja kielittämään ilmavirran ja lauluäänen avulla ennen lopullista soittimien kanssa soittamista.

Stemmikset puhallinsektion kanssa:

  • kirjoitetaan foneettiset tavut nuottien alle, ikään kuin laulunsanoiksi (duu, ba, dat, da, jne.)
  • merkitään yhteiset hengityspaikat
  • merkitään nuottiin myös yhtenäiset ja tarkat nuottien rytmiset lopetuspaikat. Katkaistaanko nuotti esimerkiksi ennen kolmatta iskua vai kolmannella iskulla?
  • stemmojen yhdessä laulamisessa keskitytään artikulointiin ja fraseeraukseen. Lauluäänellä, eikä sävelpuhtaudellakaan ei ole niin suurta merkitystä.
  • pääpaino on rytmiikassa

Printtaa artikulaatiomerkit ja transponoidut harjoitukset tästä

Lataa harjoitusäänitteet tästä

Artikulaatioharjoituksia puhallinsoittajille

Harjoitellaan glissandoja, lähestytään säveliä joko kromaattisesti tai sävellajin nuotteja pitkin, bendataan, taivutellaan, lisätään slurreja ja painotetaan nuotteja eritavoin. Tämä on kolmas artikulaatioharjoitus, johon kuuluu neljä soittotehtävää.

Big band ja yhtyesoitossa erilaiset artikulointitavat tulevat tutuksi. Jotta puhallinsektio toimii hyvin yhdessä on kaikilla sen soittajilla oltava samanlainen käsitys artikulaatiosta ja fraseerauksesta. Sektio toimii yhdessä tavallaan kuin yksi soitin.

Torvi- tai puhallinsektion olisi suotavaa kokoontua pitämään stemmiksiä mahdollisimman usein, näin yhteissoitto muodostuu yhtenemäisemmäksi ja tiukemman kuuloiseksi. Itsenäinen soittimen harjoittelu on tietysti asia erikseen, jota jokainen toteuttaa säännöllisesti.

 

Kerro hieman itsestäsi..

Kerro hieman itsestäsi.
Pieni kysely kiinnostuksistasi.
Valitse soittimesi tai lähimpänä oleva vaihtoehto.
Mikä on lähimpänä kuvaamaan mielimusiikkiasi.
Mikä näistä vaihtoehdoista on lähimpänä suhteestasi soittamiseen tai laulamiseen.
Meneekö prima vistana?
Mikä kuvastaa itseäsi parhaiten? Valitse lähimpänä oleva vaihtoehto.
Valitse sopivin vaihtoehto.
Anna palaute halutessasi.
Laita ulkomaan suunta tarvittaessa.

Subtone

Kokonaisen, ytimekkään ja täysin soivan sävelen lisäksi käytetään pehmeää ja “tuhisevaa” soundia, jota kutsutaan subtone:ksi. Äänessä kuulostaa olevan enemmän ilmaa sen suhisevan sointinsa vuoksi. Säveltä puhallettaessa ansatsi pidetään mahdollisimman kevyenä ja alahuuli koskettaa värähtelevää ruokolehteä hieman pidemmältä matkalta. Alahuuli voi koskettaa jopa aivan lehden kärkeäkin, etenkin pienillä äänenvoimakkuuksilla soitettaessa. Tapoja lopullisen tuloksen saavuttamiseen on tässäkin tapauksessa monia, jokainen löytäköön sen itselleen sopivimman ja mielekkäimmän tavan tuottaa tämä pehmeäsävyinen subtone.

 

David Liebman puhuu osuvasti huulen rullausliikkeestä (rolling motion) korkeiden ja matalien äänien välillä. Ansatsi sijoittuu enemmän eteenpäin korkeita säveliä soitettaessa, kun puolestaan matalia ääniä puhallettaessa huuli rullautuu ulospäin, ansatsin liikkuessa kohti ruokolehden kärkeä. Subtonen pehmeitä säveliä soitettaessa alahuuli on rullautunut samaan tapaan kuin alimpia säveliä soitettaessa. Kevyen puristuksen lisäksi alahuulen pehmeämpi sisäpuoli voi koskettaa värähtälevää ruokolehteä ja jopa osittain aivan sen kärkeäkin. On mahdollista soittaa hienon kuuloinen subtone-sävel myös alahuuli sisäänpäinkin käännettynä.

Huom ! Tapoja on monia.

  • Subtone on käyttökelpoinen työkalu luomaan rauhallista tunnelmaa
  • Subtone-äänenväriä käytetään usein balladeja soitettaessa

Pidä mielessä:

  • Tulos syntyy usein yrityksen ja erehdyksen kautta
    Kokeile ja varioi
  • Luo mielikuvia: Lämmintä ilmaa kylmiin “pakkassormiin”, jne.
  • Kuuntele torven läpi kulkevan ilman liikettä, tuhinaa ja lämmintä hönkäilyä
  • Alahuulen tuntuma ja asento löytyy v:een ja f:än väliltä
  • Kokeile kääntää alahuulen sisäpuoli ruokolehden kärkeä vasten.
  • Kuuntele äänitteitä subtonea käyttävistä puhaltajista: Esim. Ben Webster, Coleman Hawkins, Lester Young, jne.
  • Kuunteleminen on yhtä tärkeää kuin soittotekniikan treenaaminenkin. Selkeän ja vahvan kuulokuvan ansiosta saavutetaan tulokset tehokkaammin
  • Muodosta itsellesi selkeä käsitys soundista, jota tavoittelet

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

 

Palaute Puupuhallin.fi:lle

Hankin alusta loppuun asti huoltamanne King:in C-Melodyn 40-luvulta.
Työn jälki on moitteeton, koneisto on säädetty tikkiin,
saksofoni soi hienosti, sormio ja soittaminen tuntuu kevyeltä.
Intonaatio on soittimessa hyvä ja äänet syttyvät vaivattomasti.

Suosittelen Puupuhallin.fi:n huolto ja korjauspalveluja kaikille puupuhaltajille tasosta riippumatta.

Pepa Päivinen
Saksofonisti, UMO Big Band
Helsingissä 21.2.2018

Duuriasteikon Moodit

Duuriasteikkoon rakentuvien moodien eli kirkkosävellajien nimet ovat peräisin muinaisen Kreikan maakuntien nimistä.

Nämä moodit tai toiselta nimeltään kirkkosävellajit voidaan jakaa duuri- ja mollisävyisiin moodeihin:

Duurisävyisiä moodeja ovat jooninen eli duuriasteikko, sekä lyydinen ja miksolyydinen.

Mollisävyisiä moodeja ovat doorinen, fryyginen ja aiolinen.

Duuriasteikon seitsemännelle sävelelle rakentuvaa “riitasointista” lokrista moodia ei juurikaan käytetä modaalisessa musiikissa.

  • Yksittäisen kadenssissa esiintyvän vähennetyn kolmisoinnun(dimisointu), sekä laajemman m7b5-nelisoinnun(puolidimisointu) “päälle” soitettava lokrinen moodi toki sopii.

Moodit voidaan luokitella kirkkausjärjestykseen sointinsa perusteella

1. lyydinen Kirkkain
2. jooninen  
3. miksolyydinen  
4. doorinen   
5. aiolinen   
6. fryyginen   
7. lokrinen Tummin

C-duuriasteikosta syntyvät moodit ja niiden sävelet intervallein moodin perussäveleen nähden

Myös muilla asteikoilla, kuten melodisella- ja harmonisella mollilla, pentatonisilla- ja blues-asteikolla on omat moodinsa.

Moodeja rakentuu aina jokaiselle asteikon sävelelle. Esimerkiksi pentatoniselle asteikolle moodeja muodostuu yhteensä viisi kappaletta, koska asteikossakin on viisi säveltä. Myöhemmin esittelen melodisen mollin moodit, joita käytetään erityisesti jazz-musiikissa.

Kutakin moodia värittävät sävelet (engl.color tones) voidaan myös laittaa tärkeysjärjestykseen. Karaktäärisäveliksi kutsutaan säveliä jotka luovat kullekkin moodille ominaisen soinnin (ns.”klangin”). Karaktäärisävelet on alleviivattu alla näkyvään taulukkoon ja ovat ensimmäisessä sarakkeessa.

123456
¨     lyydinen#11S7S3S695
¨     jooninen(1)S74S3S695
¨     jooninen(2)S7S39S65(ei4)
¨     miksolyydinen(1)p74S3S695
¨     miksolyydinen(2)p7S39S65(ei4)
¨     doorinenS6p3p7954
¨     aiolinenp695p3p74
¨     fryyginenp954p7p3p6
¨     lokrinenvä5p9p7p6p34

Moodin soinnin merkkaaminen improvisoinnissa tai modaalisen sävellyksen melodiassa edellyttää karaktäärisävelen käyttöä. Tärkeimmät värittävät äänet antavat sävelmälle nimensäkin mukaan lisää väriä. Modaalisissa sävellyksissä ei koskaan pureta musiikin jännitettä “perusduuriin” tai moodin “juurisävellajiin”, kuten tonaalisessa musiikissa tehdään.

Kaikille puhallinsoittajille ja muillekkin solistisille soittajille, rumpaleille ja laulajille olisi suotavaa istahtaa pianon ääreen ja soittaa moodeja yhdessä harmonian säestyksellä. kuunnella erilaisia sointuhajoituksia (voicings) ja eritoten karaktäärisävelten sointia yhdessä moodiin kuuluvien kolmi- ja nelisointujen kanssa. Hyödyllistä olisi tehdä myös omaa analyysiä siitä minkälaisen tunteen, värin, tuoksun tai asian kukin moodi tuo mieleen. Kirjan lopussa esittelen suositeltavaa opiskelumateriaalia mistä löytyy aineistoa modaalisesta harmoniasta enemmän kiinnostuneille.

Harmoniasoitin mahdollistaa nimensäkin mukaan useamman yhtäaikaisen äänen eli harmonian soittamisen, mitä ei omalla soittimella voida toteuttaa. Akustinen piano on parhaasta päästä tähän tarkoitukseen. Se mahdollistaa harmonian ja melodian yhtäaikaisen soittamisen ja on lisäksi visuaalisesti helppo hahmottaa. Akustiset soittimet antavat realistisemman kuvan sointujen “klangista”, koska jokainen ääni muodostaa luonnollisen yläsävelsarjan. Digitaalinen äänitekniikka on kehittynyt huimasti muttei voi korvata aitoa akustista soitinta ja sen luonnollista resonanssia.

Tässä oma listani duurin moodien tuomista mielikuvista

  1. Lyydinen – kuulas, kirkas, kylmä, urbaani, kevyt, turkoosi/vaalean sininen
  2. Jooninen – vakaa, rauhallinen, koulumainen, toiveikas, keltainen
  3. Miksolyydinen – etsiskelevä, staattinen, kelluva, rokahtava, oranssi/punainen
  4. Doorinen – epävarma, boheemi, The Doors(bändi),  mietteliäs, vihreä
  5. Aiolinen – surullinen, synkkä, romanttinen, virsimäinen,  violetti/valkoinen
  6. Fryyginen – juutalainen, itämainen, salaperäinen,  savuinen, eksoottinen, mausteinen,  samenttinen, tummanpunainen
  7. Lokrinen – ilkeä, kireä, kitkerä, ruma, rauhaton, samea, harmaa