Artikulaatioharjoitukset Huilulle

Soitetaan harjoitukset aluksi metronomin kanssa ja kuten kaikessa harjoittelussa, asetetaan lähtötempo sopivan hitaaksi. Ei sorruta liian nopeaan lähtötempoon ja uuden materiaalin rohmuamiseen. * Opitaan mieluummin se yksi asia heti alkuun oikein, kuin monta asiaa hutaisemalla.

  • Hyvä vinkki harjoitustempon nostamiseen: Kolmen onnistuneen soittosuorituksen jälkeen on lupa tempon lisäämiseen.
  • Toinen tempon asettamisen vinkki: Mikä olisi tämän päivän temposi? Kuunnellaan sisäistä pulssia ja asetetaan se metronomiin. Onnistuisiko harjoituksen soittaminen tähän tempoon?

Kuunnellaan miltä artikulaatio esimerkki-äänitteillä kuulostaa. Äänitteiden mukana soittaminen melodialinjanjaa tuplaamalla onnistuu mukavasti metronomin kanssa harjoittelun jälkeen. Harjoittelun apuna voidaan käyttää sovellusta tai soitinta, jolla silmukoiden luonti, transponointi ja tempon hidastaminen ilman sävelkorkeuden muuttumista äänitteiltä onnistuu. (esim.Transcribe ja Tempo SlowMo)

* Samojen virheiden toistaminen turhan nopeassa tempossa teettää vain tuplasti enemmän töitä. Virheiden pois oppiminen on käytännössä uuden oppimista haastavampaa ja vaatii enemmän toistoja.

Printtaa nuotit täältä!

Artikulaatio

Ehkä jo hieman kulunut lause: ”Kaikki vastaukset löytyvät levyhyllystäsi”, pätee myös artikulaatiosta puhuttaessa. Rytmimusiikki on periytynyt kuulonvaraisesti ja etenkin improvisaatioon suuresti pohjautuva jazz-musiikki sooloineen nuotinnetaan usein hyvin pelkistetysti. On siis ymmärrettävä ja opittava lukemaan nuottia tyylinmukaisesti.

Paras tapa oppia artikuloimaan tyylinmukaisesti on esikuvien imitointi. Musiikkityylikohtaisten suunnannäyttäjien ja suurten artistien kuunteleminen ja imitoiminen toimii tapana oppia tyylinmukainen ”kieli”. Tyylisuuntien kirjoon mahtuu lukuisa määrä suunnannäyttäjiä. Tyyli- ja musiikkitradition tuntemus ja musiikkihistorian tietämys auttavat ymmärtämään myös artikulaation ja fraseerauksen parissa. Jazz-, funk-, R&B- ja blues-musiikin artikulaatio ja fraseeraus ovat usein lähellä toisiaan. Esimerkiksi funk-musiikissa 16-osanuotit voidaan soittaa myös kolmimuunteisesti.

Puhallinsektion artikulaatio ja fraseeraus toimii paremmin kun soittajien käsitys niistä on yhtenäinen. Hyväksi ja toimivaksi todettu tapa on harjoittaa sektion stemmat yhdessä laulamalla. Melodiat ja yhtenäiset stemmat opetellaan artikuloimaan ja kielittämään ilmavirran ja lauluäänen avulla ennen lopullista soittimien kanssa soittamista.

Stemmikset puhallinsektion kanssa:

  • kirjoitetaan foneettiset tavut nuottien alle, ikään kuin laulunsanoiksi (duu, ba, dat, da, jne.)
  • merkitään yhteiset hengityspaikat
  • merkitään nuottiin myös yhtenäiset ja tarkat nuottien rytmiset lopetuspaikat. Katkaistaanko nuotti esimerkiksi ennen kolmatta iskua vai kolmannella iskulla?
  • stemmojen yhdessä laulamisessa keskitytään artikulointiin ja fraseeraukseen. Lauluäänellä, eikä sävelpuhtaudellakaan ei ole niin suurta merkitystä.
  • pääpaino on rytmiikassa

Printtaa artikulaatiomerkit ja transponoidut harjoitukset tästä

Lataa harjoitusäänitteet tästä

Artikulaatioharjoituksia puhallinsoittajille

Harjoitellaan glissandoja, lähestytään säveliä joko kromaattisesti tai sävellajin nuotteja pitkin, bendataan, taivutellaan, lisätään slurreja ja painotetaan nuotteja eritavoin. Tämä on kolmas artikulaatioharjoitus, johon kuuluu neljä soittotehtävää.

Big band ja yhtyesoitossa erilaiset artikulointitavat tulevat tutuksi. Jotta puhallinsektio toimii hyvin yhdessä on kaikilla sen soittajilla oltava samanlainen käsitys artikulaatiosta ja fraseerauksesta. Sektio toimii yhdessä tavallaan kuin yksi soitin.

Torvi- tai puhallinsektion olisi suotavaa kokoontua pitämään stemmiksiä mahdollisimman usein, näin yhteissoitto muodostuu yhtenemäisemmäksi ja tiukemman kuuloiseksi. Itsenäinen soittimen harjoittelu on tietysti asia erikseen, jota jokainen toteuttaa säännöllisesti.