Valmiina Jameihin

Jameihin osallistujalta vaaditaan soittimen hallinnan perustaidot ja kyky musiikin hahmottamiseen. Kun sinulla on tunne, että olet valmis astumaan lavalle, älä arkaile!

Jamit ovat soittajien keskeinen tapa tehdä yhdessä. Ne ovat tilaisuuksia, joissa muusikot pääsevät kokeilemaan taitojaan ja  harjoittelemaan esiintymistä. Jameissa on usein tapana kisata leikkimielisesti, tutustua ja ottaa ”kaksintaisteluita” improvisaation keinoin. Positiivinen ja energinen tunnelma tarttuu soittajista myös koko klubin jamiyleisöön.

Jamit ovat tapahtuma, jossa jaetaan usein musiikillisia ajatuksia ja kokemuksia. Keskusteluissa kuulee usein puhuttavan esimerkiksi tulevista keikoista, kuka soittaa missäkin ja milloin,  uusista tai vanhoista kuumista äänilevyistä sekä jaetaan vinkkejä ja tietoutta artisteista, joihin ei ehkä ilman muiden soittajien jakamia ajatuksia olisi törmännyt.

Jamit ovat paljon muutakin kuin oman soittotaidon esittelyä: ne ovat sosiaalinen kohtaaminen muusikoiden ja kollegoiden kanssa, ne ovat soittamisen ja treenaamisen paloa lisäävä voima.

Joskus jameja voidaan verrata improvisoituihin bänditreeneihin, joita esitetään yleisölle, kun taas toisella kertaa paikalle pölähtää joku jo kuuluisampi bändi soittamaan muutaman biisin omasta ohjelmistostaan. Kaikki on sallittua ja lava on vapaa!

Jamien ohjelmisto soitetaan yleensä muistinvaraisesti ja ilman nuotteja. Kulloisenkin kappaleen solisti on aina bändin johtajan roolissa ja ilmoittaa sävellajin, tempon, tyylin, rakenteen, mahdolliset lopetukset ynnä muut seikat.

On myös mahdollista että nuotteja on jaossa jamien järjestäjän puolesta, tai että osa muusikoista tuovat omat nuottinsa muille soittajille mukanaan. Vaihtuvia solisteja säestävältä bändiltä vaaditaan yleensä laajan ohjelmiston osaamista ulkoa. Tarvittaessa ”realbookin” telineeseen nostaminen ei ole yhtään huono idea.

Kulloisenkin kappaleen ehdottanut solisti on kuitenkin se kaveri, jolta yleisökin odottaa varmuutta musiikin esittämisessä. Tässäkin tilanteessa nuotti voi olla turvana, vaikkei sitä varsinaisesti tarvisikaan. Säännöt jameissa ovat tässäkin mielessä varsin vapaat.

Hyvin onnistuneiden jamien tunnusmerkkinä voidaan mainita kannustava ja positiivinen tunnelataus, jolloin myös uudet ja kokemattomammat soittajat tuntevat itsensä tervetulleiksi ja toivotuiksi.

Jameissa esitettävän yhteissoiton ja niissä vallitsevan tunnelman olisi tarkoitus samalla viihdyttää myös yleisöä, eikä olla julkinen prima vista- tai nuotinlukuharjoitus. Jamien tunnelma onkin usein rento ja iloinen. Toki monia soittajia, niin uusia tulokkaita kuin kokeneempiakin, jamit jännittävät. Pelkästään itseään taitavampien soittajien kuuleminenkin lisää adrenaliinin määrää kehossa ja nostaa jännitystasoa. Joskus saattaa tuntua siltä, että yleisökin on täynnä vain tarkkakorvaisia muusikoita ja heidän kriittisiä katseitaan. Soolon soitto voi tuntua joskus hyvinkin raadolliselta, kuin oman itsensä julkiselta avautumiselta muiden arvosteltavaksi, ja sitähän se oikeastaan onkin. Solisti kertoo onnistuessaan oman tarinansa musiikin ja improvisaation keinoin. Joillakuilla on tuntuu olevan enemmänkin sanottavaa, kun taas toisilla asia saattaa tulla nopeastikin kerrottua. Toiset kertovat oman tarinansa vaikka rauhallisen ja hitaan balladin kautta vain muutaman kauniin sävelen keinoin. Oma improvisaatio, soundi, ja se miltä kuulostat, on hyvinkin henkilökohtaista. On ymmärrettävää, että improvisointi voi usein jännittää, koska siinä laittaa peliin soittonsa lisäksi oman persoonansa.

Yhdessä tekemisen meininki, se että jokainen ylittää vuorollaan itsensä, luo jameihin mukavan tunnelman. Tietysti jokainen haluaa soittaa mahdollisimman hyvin tai täydellisen soolon, mutta kuten elävässä musiikissa on usein tapana, virheitä sattuu ja tapahtuu. Livemusiikin hienoushan on juuri siinä, että kaikkea voi sattua, se on tässä ja nyt!

”Seuraavissa jameissa soitan taas paremmin -asenne” on hyvä pitää mielessä.

Jameissa käyvien soittajien ohjelmisto poikkeaa usein kaupungeittain, tai eri soittajien kesken, ja samassa kaupungissakin lista yleisimmistä jamibiiseistä yleensä vaihtelee. Tietysti jamien genre (blues, rock, jazz, funk, latin, brazil, R&B, R.A.P; Hip Hop, free, folk, free jazz, ja niin edelleen) määrittää pääpiirteittäin tyylisuunnan ja kertoo jo itsessään paljon, mitä biisejä niissä tullaan soittamaan.

Jos on mielenkiintoa jameja kohtaan ja haluaa niissä soittaa, on hyvä soluttautua porukkaan ja selvittää mitä muusikot kyseisissä jameissa soittavat. On olemassa valmiita listoja yleisimmistä kappaleista, mitä eri musiikki genrejen jameissa tykätään soittaa. Jamiohjelmistoihin on aikojen saatossa valikoitunut tunnettuja kappaleita, joita nimitetään standardeiksi. Kun puhumme jazz-jameista, voimme listata useita standardeja, jotka kaikkien jazz-muusikoiden ”pitäisi” tietää. Standardi-kappaleiden sointuvaihdokset ovat myös vakiintuneita ja noudattavat usein alkuperäisen sävellyksen harmoniaa. Jazz-muusikoiden tapana on usein kuitenkin luoda kappaleisiin lisäjännitettä ja sävyeroja käyttäen erilaisia korvaus-sointuja. Usein tämä on sidoksissa solistiin, jota kuuntelemalla säestäjät poimivat lennosta omat korvaus-sointunsa. Onnistuessaan jamien soittajat luovat kappaleesta omanlaisensa ja persoonallisemman kokonaisuuden.

Puhallinsoittajana bluesjameissa pääsee hienosti alkuun, ja soolon soittamisen makuun jo osaamalla pelkästään blues- ja pentatoniset asteikot muutamassa yleisimmässä sävellajissa. Bluesjamit ovat usein kitaristivoittoisia, ja soinnutkin pohjautuvat heille mielekkäisiin ja helpposoittoisempiin sävellajeihin. Toki blueskappaleiden säveltäjätkin ovat olleet usein kitaristeja, mikä puolestaan vaikuttaa suurissa määrin samaiseen asiaan.

Suurin osa blues-jameissa soitettavista kappaleista pohjautuvat perinteiseen 12-tahdin blues-rakenteeseen, jossa soitettavan kappaleen sävellajin I, IV ja V asteen soinnut vaihtavat keskenänsä paikkaa samassa ja tutussa järjestyksessä.

Perinteisestä 12:sta tahdin blueskierrosta poiketessaankin soinnut usein pohjautuvat sävellajin I, IV ja V asteen ”perussoinnuille”, joten jo vähän harjaantumattomammallakin nuottikorvalla voi kappaleen rakenteen ja sointuvaihdokset poimia. Bluesjameissa soittaminen onnistuu siis vaikka kappaleet eivät olisikaan entuudestaan tuttuja!

Funk-, rock-, folk-, R&B-, R.A.P.-, soul-, ja muiden vastaavien genrejen jameissa on puolestaan omat soittolistansa ja yleisimmät kappaleensa, joihin olisi hyvä tutustua ennen lavalle nousemista. Bonuksen saa tietysti, kun on harjoitellut muutaman genren ohjelmistoon sopivan kappaleen ja osaa soittaa ne ilman nuottejakin. On avartavaa ja piristävääkin käydä soittamassa myös jameissa, joiden ohjelmisto ei koostukaan omasta mielimusiikista.

Asioita joita on hyvä pitää mielessä:

  •  Uskalla ottaa riskejä. Soita soolo! Se kannattaa.
  •  Opettele soolokappaleesi perinpohjaisesti, ”etu- ja takaperin”.
  •  Älä soita sooloosi kaikkia “likkejä”, tai fraaseja, joita olet viime viikolla   opetellut.
  •  Anna tilaa muillekin solisteille.
  • Älä soita sooloja jokaiseen biisiin.
  •  Pidä taukoja ja anna musiikin hengittää.
  •  Vähempi on usein parempi.
  •  Älä soita sooloa kappaleeseen joka sinulla ei ole hyvin hallussa. Treenaa sitä ensin itseksesi ja opettele se ulkoa.
  •  Osaa kuunnella muita soittajia.
  •  Osaa aloittaa ja lopettaa soolo.
  •  Osaa tehdä sooloosi ”kaari”.
  •  Kunnioita kappaleen tunnelmaa.
  •  Jos soitat kappaleen teemamelodian, päätä soitatko sen yhden vai kaksi kertaa kappaleen alussa ja lopussa, sekä soitatko teemat yksin vai muiden kanssa.
  •  Tiedä miten kappale lopetetaan, onko siinä kertauksia, mahdollista Codaa, tai muuta huomioitavaa.
  •  Osaa kappaleen sointukierto myös kuulonvaraisesti. Jos tiput rakenteesta, tämä päästää sinut pälkähästä
  •  Kasvata jami-ohjelmistoasi, kertaa kappaleiden sointukiertoja ja teemoja säännöllisin väliajoin. Tee oma ”jami-mappi”.
Jamit New Yorkin Smalls-klubilla

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *