Kesän Treenisuunnitelmani

Time, Prima Vista, Patternit, Polyrytmit, Intonaatio, Sävellajit, Kadenssit, Tyylitaju, Swing, 5 VS. 2, Klassiset Etydit, Sellosonaatit, Intervallit, Kromaattisuus, Modaaliset “W. Shorter” Kadenssit, Koronajamit, Kasvomaski-bänditreenit, Happilaiteavusteinen Puhallinsoitto, Saksofonin Desifiointi, ..

Mikä on tavoitteeni?

Meneekö kesä vain zillatessa..?

Onko minulla aikaa päivittäiseen eristäytymiseen keskellä pandemiaa?

Onko nuotinlukutaitoni kehittynyt tai biisivarastoni karttunut syyskuulle tultaessa, voisinko tehdä suunnitelman jo ennen rantakelejä?

Harjoittelu ja tavoitteiden asettaminen

Tässä artikkelissa paneudumme erityisesti omaan henkilökohtaiseen soitonharjoitteluun, joka on, tai jonka ainakin pitäisi olla jokaisen muusikon jokapäiväisiä rutiineja.

Soittajan oma sisäinen halu kehittyä muusikkona ja oman instrumenttinsa parissa motivoi keskittyneeseen soitonharjoitteluun. Motivaatio vahvistaa harjoittelun tehokkuutta ja rutiiniksi muodostunut jokapäiväinen harjoittelu tuntuu luontevalle, eikä vaadi erityisiä ponnisteluja.

  • Tarvitaan tavoitteisiin tähtäävä treenisuunnitelma, jonka avulla kehittyminen haluamaamme suuntaan tulee mahdolliseksi.
TREENIKESÄ-2020

Omistaudu asialle

Taitavat ja tyylitietoiset soittajat ovat upottaneet tuntikausia omien musiikillisten työkalujen ja soittotaidon kehittämiseen. He ovat omistautuneet asialle ja työskennelleet sen eteen pitkäjänteisesti, usein jopa vuosikausia. Opiskelun alussa ei lopullinen tavoiteesi ole välttämättä selkiytynyt, eikä sen sitä tarvitse vielä ollakkaan. Kuva tavoitteestasi kirkastuu kyllä matkanvarrella.
Kun tavoite on selkeä, se voidaan kartoittaa osa-alueittain, jolloin tehokkaampi harjoittelu ja heikkouksien parantaminen tulee mahdolliseksi. Soittoharrastuksen alkuvaiheessa oman soitonopettajan neuvot ja opastus ovat ensiarvoisen tärkeäitä. Parhainkaan kirja tai sovellus ei voi korvata ammattitaitoista soitonopettajaa.

Tämän kirjan tarkoitus on olla apuna tavoitteisiin johtavien portaiden luomisessa, sekä antaa samalla potkua niiden ylöspäin kipuamisessa. Yksi tavoitteista voisi esimerkiksi olla improvisoinnin hallitseminen kolmen soinnun bluesissa pelkästään bluesasteikkoa käyttäen. Tämän hetkinen tavoiteesi voi kuitenkin myöhemmin osoittautua ”portaaksi” tai ”välietapiksi” matkalla kohti uutta korkeampana siintävää suurempaa ja haasteellisempaa määränpäätä.
Lopullista tavoitetta voitaisiin kutsua vaikka ”mestari tavoitteeksi”, joka on suora käännös englanninkielisestä termistä ”master goal”.

Tässä sinulle neuvoja, jotka on hyvä pitää mielessä:

  • Harjoittele soittimen hallintaa ja soiton teknisiä osa-alueita aina
    ajatuksen kanssa ja keskittyneesti. Näin melodialinjojen hahmottaminen,
    sanavaraston kartuttaminen, soittotekninen kehittyminen ja syvempi
    oppiminen on tehokkaampaa.
  • ”Keskity kuuntelemaan, mitä sanot”. Lisää oppimisen tehokkuutta
    säveltapailun keinoin. Muusikon tärkein ”työkalu”, sävelkorva kehittyy myös
    harjoittelun yhteydessä. Tehokkaan harjoittelun myötä opit erottamaan
    muun muassa intervalleja, asteikoita, sointuja ja kadensseja kuulemastasi
    musiikista paremmin. Hyräile, laula tai vihellä ja pyri kuulemaan melodia
    mielessäsi jo ennen sen soittamista.

Rytmiikka ja rytminen tarkkuus eli ”time”(taimi) ovat rytmimusiikin ja yhtyesoiton tärkeimpiä elementtejä. Tämän vuoksi ne on hallittava ja pystyttävä toteuttamaan selkeästi itse soittotilanteessa. Harjoittelun yhteydessä on hyvä käyttää metronomia, jonka avulla vahvistamme sisäistä pulssia ja yhteissoiton vaatimaa muiden soittajien kuuntelutaitoa. Ilman näitä ominaisuuksia soittaminen on sekavaa, eikä yhdessä muiden soittajien kanssa musisoiminen luonnistu. Toki tämäkin taito kehittyy tekemällä, mutta on reilua soittokavereitakin kohtaan harjoitella myös itsenäisesti metronomin ja komppitaustojen kanssa. Metronomin kanssa harjoittelusta kerron erityisesti sitä käsittelevässä artikkelissa.

  • Keskity rytmiseen puoleen aina mitä tahansa muutakin osa-aluetta
    harjoitellessasi.
  • Luo soittoosi rytminen jäntevyys ja syke jo harjoitellessasi.
    Ajattele soitintasi perkussiiviselta kantilta. Soita sitä ikään kuin rumpua.
  • Haluamme ilmaista musiikin avulla erilaisia tunnetiloja ja tyylillisiä vivahteita.
    Tyylitajun kehittäminen ja se miltä soittomme ja improvisaatiomme lopulta
    kuulostaa – yhdessä bändin kanssa tai ilman sitä – on pantava kehitystyön alle.
    Erilaisten tyylisuuntien ja niiden keskeisempien artistien kuunteleminen
    kehittää tyylituntemusta.
    Poimi itsellesi mieluisia soittajia ja kuuntele niitä analyyttisesti. Listaa
    harjoiteltavaan ohjelmistoosi sopivia ja mielekkäitä kappaleita. Muista, että
    valitset kappaleita, jotka ovat myös soittotaitoosi nähden mahdollista toteuttaa.

  • Tee harjoittelustasi säännöllinen rutiini
    Välillä tulee kausia, jolloin harjoittelet keskimääräistä enemmän, kun taas joskus sinusta saattaa tuntua siltä, ettet ehdi harjoittelemaan kuin muutaman kerran viikossa. Tämä on täysin normaalia, mutta kehittymisen kannalta tällöinkin olisi suotavampaa harjoitella vaikka 30 minuuttia päivittäin.
  • Jotta harjoittelu tulisi tehtyä mahdollisimman tehokkaasti, on oltava selkeitä tavoitteita ja pitkäjännitteisyyttä mennä niitä kohden. Tällöin treenisuunnitelmankin laatiminen on helpompaa. Parasta on kehittää päivittäisen harjoittelun metodi, jonka pitkäaikainen rutiininomainen toistaminen tuottaa halututtuja tuloksia. Kauas, ehkä puolen vuoden, tai vuoden päähän asetettu tavoite saavutetaan etenemällä tavoitteeseen ikään kuin portaittaisesti, askel kerrallaan.

Laatimasi treenisuunnitelman avulla opit hallitsemaan musiikin eri osa-alueita ja ilmaisemaan vivahteita eloisan kauniista, kuulakkaan selkeästä soitosta haluttaessa jopa rumaan ja aggressiiviseen.

Kartutat repertuaaria ja ”sanavarastoa”. Harjoittelet intonaatiosta ja rytmisestä ilmaisustasi parempia.


Säännölliset julkiset esiintymiset toimivat harjoittelun motivaattoreina. Niistä saadaan lisää potkua omien heikkouksien parantamiseen ja esimerkiksi uusien kappaleiden ulkoa opetteluun.

On hyvä muistaa, ettei ilman virheiden tekemistä pääse kehitystäkään tapahtumaan.

Suunnitelmassa on määriteltävä ja kuvattava nämä portaat, joita pitkin tavoitteeseen edetään. Nämä ”portaat” voivat sisältää myös pienempiä välitavotteita, joita saavutettuasi tiedät eteneväsi suurempaa tavoitetta kohden. Tietysti on niin, että mitä korkeammalla tavoitteet ovat, sitä enemmän harjoitustunteja ja omistautumista vaaditaan.

On tutkittua tietoa siitä, ettei ihminen pysty toimimaan keskittyneesti enempää kuin noin 45 minuutin ajan – tai jopa vähemmänkin. Tämän jälkeen keskittymiskyky herpaantuu ja kehon fyysinen rasituskin kasvaa. Olisikin hyvä pitää pieniä, vaikka vartin, taukoja treenirupeamien välissä ja tehdä jotain aivan muuta, juoda vaikka kupponen kuumaa kahvia. Harjoittelun tauotuksella ehkäisemme myös kehon fyysisten rasitusvammojen syntyä.


Treenaamisen avuksi

  • Tauota harjoitteluasi. (esim. 45min välein 15min tauko)
  • Muista kehon rentous myös harjoitellessa. Harjoittelutilassa olisi hyvä olla peili, josta muun muassa ryhtiä ja ansatsia voidaan tarvittaessa tarkkailla.
  • On hyödyllisempää treenata säännöllisesti vaikka puoli tuntia päivittäin kuin viisi tuntia vain kerran viikossa.
  • Jos harjoittelu ei ole keskittynyttä, saattaa siitä olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Maltti on siis valttia tässäkin asiassa.
  • Lämmittele aluksi esimerkiksi skaaloja soittamalla. (n.5-15min)
  • Haastavammat, eniten keskittymistä vaativat, ja jopa vastenmieliset asiat kannattaa sijoittaa harjoittelun alkupäähän. Jos esimerkiksi nuotinluku tuntuu vaikealta, voidaan päivittäinen 15 minuutin prima vista –harjoittelu tehdä heti lämmittelyn jälkeen.
  • Älä ”rohmua” ja hukuttaudu informaatio tulvaan, vaan kehitä soiton eri osa-alueita yksi kerrallaan, rauhallisesti ja aluksi hitaissa tempoissa.
  • On tärkeää soittaa harjoitukset aluksi riittävän hitaasti, jotta ne menevät oikein. Ei siis liian nopeissa tempoissa ”vähän sinne päin”.
  • Toista laatimaasi harjoitussuunnitelmaa sinnikkäästi ja vain yhteen asiaan kerrallaan keskittyen. Pitkäjänteisyys tuottaa tuloksia!

Tavoitteiden asettelussa voidaan käyttää apuna soitonopettajaa ja/tai mahdollisia kurssitutkintovaatimuksia. On kuitenkin suotavaa luoda vahva ja kauaskantoinen mielikuva siitä, minkälaisina soittajina itsemme näemme portaat ylös asti, tavoitteeseen asteltuamme. Tämä mielikuva toimii harjoittelun tehostajana, motivaattorina ja tukee itse tekemisen ”flow”-tilaa.

Harjoittelussa tärkeää:

-Johdonmukaisuus
-Toisto
-Keskittyminen
-Määrätietoisuus
-Järjestelmällisyys
-Yksi asia kerrallaan

Kehitys ei tietenkään tapahdu hetkessä ja notkahduksiakin tapahtuu. Joskus saattaa tuntua siltä ettei soitto suju ollenkaan ja ettei kehitystäkään tapahdu. Soiton sujuvuuteen vaikuttaa yleinen mieliala ja sen hetkinen keskittymiskyky. Hyvin nukutun yön jälkeen olo tuntuu virkeältä, mieli on rauhallinen ja keskittyminen soittoon on parempi.

Pidä treenipäiväkirjaa

Harjoittelun ja edistymisen seuraamisen mahdollistamiseksi on hyödyllistä kirjata tehdyt harjoitukset treenipäiväkirjaan. Siihen voidaan kirjata halutessa myös yleisiä ajatuksia siitä, kuinka harjoittelu on ”tänään” sujunut. Päiväkirjan pito antaa mahdollisuuden harjoittelun analysointiin, ja sen johdonmukaisuuden tarkasteluun kirkkaammassa valossa. Treenipäiväkirjassa on muistissa asiat mitkä olet jo treenannut. Voit kirjata siihen esimerkiksi sävellajit jotka olet soittanut murtosoinnuin. Treenipäiväkirja tekee harjoittelusta johdonmukaisempaa!


Nauhoita ja videoi soittoasi.

Oman soiton nauhoittaminen ja videointi määräajoin antaa realistisemman kuvan kehityksestä. Nauhoituksesta kuullaan aina aito palaute ja tullaan tietoiseksi todellisesta tasosta soittajina. Aluksi oman soiton kuuleminen nauhalta saattaa tuntua karulta ja jopa lamauttavalta, -et ehkä kuulostakkaan niin hyvälle kuin kuvittelit. Kehityksen kannalta heikkouksien kohtaaminen on välttämätöntä, eikä siitä ole syytä lannistua.

Nauhoituksesta kuultavien heikkouksien varalle laaditaan päivittäisiä harjoitteita treenisuunnitelmaan. Määrätietoisesti ja järjestelmällisesti astelemme portaita ylös kohti parempaa soittotaitoa.

  • Keskity erityisesti heikkouksiesi parantamiseen ja aseta ne treenisuunnitelman kärkeen. Kun harjoittelet, älä käytä aikaasi jammailuun tai jo opittujen asioiden luritteluun! Jamit ovat asia erikseen.
    Täytä portaiden yläpäähän, oikeallepuolelle kolme omaa tavoitettasi ja portaat, eli pienemmät välietapit, joiden avulla ylös tavoitteisiin kohoaminen on mahdollista. Voit päivittää suunnitelmaasi ja asettaa välietappeja matkan varrelle myöhemminkin.

Monta erilaista lähestymistapaa samaan rytmikuvioon

abanqua-afro-1


Printtaa rytminuotit täältä.


Mitä nämä harjoitukset ovat?

  • Juuret afrikkalaisessa ja afro-kuubalaisessa musiikissa.
  • Nyt harjoittelun pääpaino rytmiikassa.
  • Muista tämä: Rytmimusiikin rytmiikka on ennen kaikkea kielellinen ilmiö – puhutaan ns. vokaalisesta konseptiosta. Harjoittele kaikki rytmisi aina ensin puheäänellis-laulullisesti, rytmirunona; silloin olet koko ajan varmalla pohjalla.
  • Ne tähtäävät soittosi rytmiikan kehittämiseen ja ns. ”timen” (rytmin ajoittamisen) parantamiseen.
  • Koko jutun idea on HEMIOLI, jolloin lähdetään liikkeelle sykkeestä, joka voidaan jaksottaa sekä kahteen että kolmeen. Näin syntyvissä ”tahdeissa” luodaan vastarytmejä ”2 vastaan kolmea” ja ”3 vastaan kahta” – tämä on polyrytmiikan alkuidea.
  • Nyt ”kaikki ovat rumpaleita” – pidä ajatus tiiviisti mukana.
  • Aluksi: Harjoittele ja hahmota rytmit ensin laulaen ja siirry vasta tämän jälkeen soittamaan ne soittimellasi. – Laita kädet ja jalat liikkumaan, anna suun käydä koko ajan!

Miksi näitä kannattaa harjoitella?

  • Harjoitukset avaavat rytmisen maailman aivan uudella lailla.
  • Kolmimuunteinen rytmiikka tulee entistä tutummaksi uudesta näkökulmasta.
  • Jazzfraseeraus hahmottuu entistä selkeämmin.
  • Soittosi muuttuu ”timen” kehittyessä levollisemmaksi.
  • Rytminen tarkkuutesi paranee entisestään.
  • Soittosi istuu paremmin yhtyeen muiden soittajien soittoon.
  • Et ole enää rytmisektiosta erillään ajelehtiva epämääräinen ”lautta” vaan olennainen osa kokonaisuutta.
  • Koko bändin rytmiikka paranee (kaikilla soittajilla vastuu rytmiikasta).
  • Improvisointisi muuttuu rytmisesti jäntevämmäksi.

Mikä on tavoite?

  • Tavoitteena on pystyä ajattelemaan yhtä aikaa sekä kahteen että kolmeen. Tai tarkemmin sanottuna pitäisi pystyä vaihtamaan hahmotusta salamannopeasti kahdesta kolmeen ja päinvastoin. 
  • Tietoisuus polyrytmisistä kerroksista avaa eteesi aivan uuden maailman.

Miten näitä harjoitellaan?

  • Tietoisesti ja keskittyneesti.
  • Kädet/jalat apuna, suu käy koko ajan rytmirunoa tuottaen, jotta muistaisit, mitä olet tekemässä! Tämä on kaikkein tärkein asia koko harjoittelun kannalta.
  • Ensin syke on joko kahteen tai kolmeen.
  • Sekä metronomin, että taustanauhojen säestyksellä.
  • Ei rohmuten ja kiirehtien, yksi asia kerrallaan.
  • Vähitellen pyritään säilyttämään samanaikainen tietoisuus molemmista rytmisistä kerroksista (”kahteen” ja ”kolmeen”) koko harjoituksen ajan.

Mitkä asiat tulevat tutuiksi?

  • ”Kaksi vasten kolmea” ja ”kolme vasten kahta” – polyrytmiset ilmiöt.
  • Myös ”kolme vasten neljää” ja ”neljä vasten kolmea” eli voisi ajatella: jazzvalssi neljään menevän sykkeen päälle.
  • 6/8 – tahtilajin rytmiikan suhde shuffleen ja swingiin 4/4 – tahtilajissa.
  • Kolmimuunteisuus.

Mitä kannattaa muistaa?

  • Älä tee asiasta liian vaikeaa – kiiruhda hitaasti.
  • Lue ilmiöistä myös kirjallisuudesta, tutki ja omaksu.
  • Muusikot käytävät samoista asioista usein vähän eri nimityksiä, älä anna tämän seikan hämätä.
  • Harjoitteluun määrätietoisuutta ja pitkäjännitteisyyttä!
  • Keskity vain yhteen asiaan kerrallaan.
  • Kuuntele ja etsi polyrytmisiä ilmiöitä äänilevyiltä, mitä löydätkään afrikkalaisesta, intialaisesta,  kuubalaisesta ja afro-amerikkalaisesta musiikista. Kuuletko polyrytmsiä ilmiöitä esimerkiksi R’n B, R.A.P ja jazzmusiikista?

Valmiina Jameihin

Valmiina Jameihin

Jameihin osallistujalta vaaditaan soittimen hallinnan perustaidot ja kyky musiikin hahmottamiseen. Kun sinulla on tunne, että olet valmis esiintymään, astu lavalle arkailematta!

Jamit ovat soittajien keskeinen tapa tehdä yhdessä. Ne ovat tilaisuuksia, joissa muusikot pääsevät kokeilemaan taitojaan ja  harjoittelemaan esiintymistä. Jameissa on usein tapana kisata leikkimielisesti, tutustua ja ottaa ”kaksintaisteluita” improvisaation keinoin. Positiivinen ja energinen tunnelma tarttuu soittajista myös koko klubin jamiyleisöön.

Jameissa jaetaan usein musiikillisia ajatuksia ja kokemuksia. Keskusteluissa kuulee puhuttavan esimerkiksi tulevista keikoista, kuka soittaa missäkin ja milloin, uusista tai vanhoista kuumista äänilevyistä sekä jaetaan vinkkejä ja tietoutta artisteista, joihin ei ehkä ilman muiden soittajien jakamia ajatuksia olisi törmännyt.

Jamit ovat paljon muutakin kuin oman soittotaidon esittelyä: ne ovat sosiaalinen kohtaaminen muusikoiden ja kollegoiden kanssa, ne ovat soittamisen ja treenaamisen paloa lisäävä voima.

Joskus jameja voidaan verrata improvisoituihin bänditreeneihin, joita esitetään yleisölle, kun taas toisella kertaa paikalle pölähtää joku jo kuuluisampi bändi soittamaan muutaman biisin omasta ohjelmistostaan. Kaikki on sallittua ja lava on vapaa!

Jamien ohjelmisto soitetaan yleensä muistinvaraisesti ja ilman nuotteja. Kulloisenkin kappaleen solisti on aina bändin johtajan roolissa ja ilmoittaa sävellajin, tempon, tyylin, rakenteen, mahdolliset lopetukset ynnä muut seikat.

On myös mahdollista että nuotteja on jaossa jamien järjestäjän puolesta, tai että osa muusikoista tuovat omat nuottinsa muille soittajille mukanaan. Vaihtuvia solisteja säestävältä bändiltä vaaditaan yleensä laajan ohjelmiston osaamista ulkoa. Tarvittaessa ”realbookin” telineeseen nostaminen ei ole yhtään huono idea.

Kulloisenkin kappaleen ehdottanut solisti on kuitenkin se, jolta yleisökin odottaa varmuutta musiikin esittämisessä. Tässä tilanteessa nuotti voi olla turvana, vaikkei sitä varsinaisesti tarvisikaan. Säännöt jameissa ovat tässäkin mielessä varsin vapaat.

Hyvin onnistuneiden jamien tunnusmerkkinä voidaan mainita kannustava ja positiivinen tunnelataus, jolloin myös uudet ja kokemattomammat soittajat tuntevat itsensä tervetulleiksi ja toivotuiksi.

Jamien yhteissoitto ja niissä vallitseva tunnelma ei ole julkinen prima vista- tai nuotinlukuharjoitus, vaan  niiden on tarkoitus viihdyttää yleisöä. Jamien tunnelma onkin usein rento ja iloinen. 

Jamit jännittävät niin uusia tulokkaita kuin kokeneempiakin soittajia. Itseään taitavampien soittajien kuuleminen voi lisätä adrenaliinin määrää kehossa ja nostaa jännitystasoa. Joskus saattaa tuntua siltä, että yleisökin on täynnä vain tarkkakorvaisia muusikoita ja heidän kriittisiä katseitaan. Soolon soitto voi tuntua hyvinkin raadolliselta, kuin oman itsensä julkiselta avautumiselta muiden arvosteltavaksi. Sitähän se oikeastaan onkin. Solisti kertoo onnistuessaan oman tarinansa musiikin ja improvisaation keinoin. Joillakuilla on enemmän sanottavaa, kun taas toisilla asia saattaa tulla nopeastikin kerrottua. Toiset voivat kertoa oman tarinansa muutaman kauniin sävelen keinoin esimerkiksi rauhallisen balladin kautta. Oma improvisointi, soundi, ja se miltä kuulostat, on hyvinkin henkilökohtaista. On ymmärrettävää, että improvisointi voi usein jännittää, koska siinä laittaa peliin soittonsa lisäksi oman persoonansa.

Yhdessä tekemisen meininki ja se, että jokainen ylittää vuorollaan itsensä, luo jameihin mukavan tunnelman. Tietysti itse kukin haluaa soittaa mahdollisimman hyvin, mutta kuten elävässä musiikissa on usein tapana, virheitä sattuu ja tapahtuu. Livemusiikin hienous on juuri siinä, että kaikkea voi sattua.  Se on tässä ja nyt!

”Seuraavissa jameissa soitan taas paremmin” -asenteella eteenpäin.

Jameissa käyvien soittajien ohjelmisto poikkeaa usein kaupungeittain. 
Jamien genre (blues, rock, jazz, funk, latin, brazil, R&B, R.A.P; Hip Hop, free, soul, folk, free jazz, elektro, jne.) määrittää pääpiirteittäin tyylisuunnan ja antaa vihjeen soitettavasta ohjelmistosta. Suosituimmat kappaleet vaihtelevat myös instrumenttikohtaisesti.

Jos haluaa mukaan jameihin, kannattaa tutustua aktiivisiin muusikoihin ja selvittää mitä jameissa soitetaan. Yleisimmistä kappaleista eri musiikki genrejen jameissa on olemassa valmiita listoja. Näihin ohjelmistoihin on aikojen saatossa valikoitunut tunnettuja kappaleita, joita nimitetään standardeiksi.

Kun puhutaan jazz-jameista, voidaan listata useita standardeja, jotka kaikkien jazz-muusikoiden olisi hyvä osata ulkoa (in the pocket). Standardi-kappaleiden sointuvaihdokset ovat myös vakiintuneita ja noudattavat usein alkuperäisen sävellyksen harmoniaa. Jazz-muusikoiden tapana on usein  luoda kappaleisiin lisäjännitettä ja sävyeroja käyttäen erilaisia korvaus-sointuja. Tämä on sidoksissa solistiin, jota kuuntelemalla säestäjät poimivat lennosta omat korvaussointunsa. Onnistuessaan jamien soittajat loihtivat kappaleesta omanlaisen ja persoonallisen kokonaisuuden.

Puhallinsoittajana bluesjameissa pääsee hienosti alkuun ja soolon soittamisen makuun jo osaamalla pelkästään blues- ja pentatoniset asteikot muutamassa yleisimmässä sävellajissa (E, A, Bb, F). Bluesjamit ovat usein kitaristivoittoisia ja soinnut pohjautuvat heille mielekkäisiin ja helpposoittoisempiin sävellajeihin. Koska blueskappaleiden säveltäjät ovat olleet usein kitaristeja, ovat sävellajitkin valikoituneet heille mielekkäimpiin ja helpposoittoisempiin sävellajeihin (E, A).

Suurin osa blues-jameissa soitettavista kappaleista pohjautuvat perinteiseen 12-tahdin blues-rakenteeseen, jossa soitettavan kappaleen sävellajin I, IV ja V asteen soinnut vaihtavat keskenään paikkaa samassa tutussa järjestyksessä.

Perinteisestä 12:sta tahdin blueskierrosta poiketessaan soinnut pohjautuvat usein sävellajin I, IV ja V asteen ”perussoinnuille”. Tällöin kappaleen rakenteen ja sointuvaihdokset voi poimia harjaantumattomammallakin nuottikorvalla. Bluesjameissa soittaminen onnistuu siis vaikka kappaleet eivät olisikaan entuudestaan tuttuja!

Funk-, rock-, folk-, R&B-, R.A.P.-, soul-, ja muiden vastaavien genrejen jameissa on puolestaan omat soittolistansa ja yleisimmät kappaleensa, joihin olisi hyvä tutustua ennen lavalle nousemista.

Bonuksen saa tietysti, kun on harjoitellut muutaman genren ohjelmistoon kuuluvan kappaleen ja osaa soittaa ne ilman nuotteja. On avartavaa ja piristävää käydä soittamassa myös jameissa, joiden ohjelmisto koostuu muustakin kuin omasta mielimusiikista. Uskaltautuessaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle on tuloksena lähes väistämättä kasvu ja kehitys omassa muusikkoudessaan.

Pidä mielessä:

  •  Uskalla ottaa riskejä. Soita soolo! Se kannattaa.
  •  Opettele soolokappaleesi perinpohjaisesti, ”etu- ja takaperin”.
  • Kaikkia opeteltuja ”likkejä” tai fraaseja ei kannata soittaa jokaiseen sooloon.
  • Anna tilaa muille solisteille.
  • Soolon soittajat vaihtuvat yleensä kappaleittain.
  • Tauot pistävät musiikin hengittämään.
  •  Vähemmän on usein enemmän – Less is More
  • Soita soolosi vain hyvin harjoittelemiisi kappaleisiin.
  • Treenaa kappaleet ja opettele ne ulkoa.
  • Opettele kuuntelemaan muita soittajia.
  •  Soolon aloitus ja lopetus ovat tärkeitä.
  • Opettele rakentamaan sooloosi tarina, kaari, juoni, eräänlainen     punainen lanka.
  • Onko täydellistä sooloa koskaan soitettukaan?
  • Kunnioita kappaleen tunnelmaa.
  • Jos soitat kappaleen teemamelodian, päätä soitatko sen yhden vai kaksi kertaa kappaleen alussa ja lopussa.
  • Sopikaa soitatteko teemat yksin vai yhdessä.
  • Tiedä miten kappale lopetetaan, onko siinä kertauksia, mahdollista Codaa, tai muuta huomioitavaa.
  • Kappaleen sointukierron tunteminen kuulonvaraisesti päästää sinut pälkähästä, jos tiput rakenteesta.
  • Kasvata jami-ohjelmistoasi ja kertaa kappaleiden sointukiertoja ja teemoja säännöllisin väliajoin.
  • Tee oma ”jami-mappi”.
Jamit New Yorkin Smalls-klubilla

Afro Tallinn Beat Orchestra

Soundi ja Intonaatio

Soundi on hyvän “timen”, eli rytmisesti tarkan soiton kanssa yksi tärkeimmistä asioista kaikille soittajille.

Soundin muodostavat äänenväri, sointi, nyanssit, artikulaatio ja dynamiikka, kaikki yhdessä. Voidaan puhua että “soittajalla on hyvä soundi”, ja tällöin viittaamme äänenvärin ja artikulaation lisäksi myös soittajan tyyliin. Soundi kattaa siis muutakin kuin instrumentin soinnin ja äänenvärin.

Ihmiset kuuntelevat mielellään muusikoita, joilla on heidän oma persoonallinen soundinsa. Tyylillisesti kehittyneen ja oman persoonallisen soundin eteen on tietysti tehtävä kova työ, johon soittimen harjoittelun lisäksi lukeutuu muun muassa soolojen nuotintaminen ja analyyttinen kuuntelu.

Tässä luvussa tarkastelemme puupuhallinten soundia äänenvärin ja intonaation kannalta:

Puhallinsoittimissa äänen synnyttämiseen tarvitaan ilmavirta, jonka alkusysäys lähtee syvältä palleasta. Ruokolehtisoittimissa, kuten saksofonissa ja klarinetissa, äänen syntymiseen vaikuttaa ruokolehti, joka värähtelee suukappaleen läpi puhallettavan ilmavirran avulla. Värähtelevä ruokolehti saa ilmapatsaat sen molemmin puolin värähtelemään, kun se vuoroin sulkee ja vuoroin avaa suukappaleesta virtaavan ilman reitin. Tämä ilmanpainevaihtelu ruokolehden molemmin puolin synnyttää ilmapatsaassa ja soittimessa resonanssin, jonka kuulemme soivana äänenä.

Huilun ääni puolestaan syntyy, kun ilmavirta jakautuu suukappaleen puhallusaukossa ja vaihtaa jatkuvasti reittiään särmän puolelta toiselle. Tämä tapahtuma saa huilussa olevan ilmapatsaan värähtelemään.

Puhallinsoittimessa olevan ilmapatsaan pituutta muuttamalla muutetaan soivan sävelen korkeutta. Mitä pidempi ilmapatsas tai “soiva putki” on, sitä matalampi ääni vastaavasti syntyy. Puupuhaltimissa ilmapatsaan pituutta voi säädellä avaamalla ja sulkemalla soittimessa olevia reikiä sormilla tai läppämekanismien avulla.

Mielikuva “soundi lähtee palleasta” on osittain totta, sillä hengitystekniikan toimiessa ilmapatsas ulottuu sitä kontrolloivasta palleasta soittimeen saakka ja ruokolehti värähtelee ilmapatsaiden keskiössä. Kun harjoittelee oikean hengitystekniikan, on muu soundiharjoittelu tällöin tukevalla perustalla. Oikeastaan ilman oikeaa hengitystekniikkaa hyvän soundin saavuttaminen on miltei mahdotonta, äänen jäädessä ohueksi ja puhalluksen pinnalliseksi.

On hyvä olla selkeä mielikuva siitä, miltä haluaa kuulostaa ja millainen on omasta mielestä hyvä soundi. Kuuntele esikuviasi rakentaaksesi itsellesi vahvempaa käsitystä hyvästä soundista ja siitä, miltä haluat itse kuulostaa.

Puhallinsoittajille soundia ja intonaatiota parantavia harjoituksia ovat yläsävel-, vire- ja pitkien sävelten dynamiikkaharjoitukset (cresc./dim.). Soittajan ambituksen eli soitettavissa olevan sävelalueen kasvattaminen ja altissimo-rekisterin, hengitystekniikan ja intonaation harjoittelun ohella soundikin paranee. Kaikki nämä osa-alueet tukevat luonnollisestikin toisiaan.

Jokaisen soittajan oma fysiologia vaikuttaa soundiin: soittajalla on eri muotoinen kitalaki, suuontelo ja kurkunpää. Kielen asennollakin on suuri merkitys soundiin. Sitä voi vaikka kokeilla soittamalla pitkiä ääniä ja kuvittelemalla laulavansa samalla eri vokaaleja muuttaen kielen asentoa: a, e, i, u, y, ä ja ö. Kuuntele, miten kukin vokaali värittää soundiasi, ja poimi niistä mieleisesi. Yy, ee, ja ii soivat kirkkaimmin.

Soittajalla mieleinen soundi voi syntyä esimerkiksi jostain iin ja een välimaastosta. Harjoittele vokaalien eri yhdistelmiä myös laulamalla. Eri puhekielistä löytyy vokaaleja, jotka ääntyvät kahden vokaalin väliltä, esimerkiksi Tanskan kielessä ään ja öön väli ja viron kielessä yyn ja uun väli. Tarpeen tullen voit käyttää eri vokaaleja myös efektin omaisesti lisäämään sointikirjoasi. Mahdollisuus melodioiden viheltämiseen kertoo myös kielen asennon merkityksestä, lisäksi se on hyvää harjoitusta intonaatiollesi.

Suukappaleen osuus lopulliseen soundiin on merkittävämpi kuin itse “torviosalla”, olettaen tietysti, että soitin on muuten kunnossa ja vireessä eikä siinä ole haitallisia ääneen vaikuttavia vuotoja. Puhallinsoittajan fyysinen kuntokin vaikuttaa hengitystekniikan kautta soundiin. Soittajan on itsekin oltava “vireessä”, jotta soitto soi. Parempi vireystila mahdollistaa myös tarkemman rytmisen ilmaisun. Kun yleiskunto on hyvä, myös keskittyminen on parempi.

Hyvä intonaatio tarkoittaa vireistä soittoa. Oma soittimen vireinen soitto vaatii jokaisen yksittäisen äänen harjoittelua toisen äänilähteen kanssa. 

Unisonon eli kahden saman sävelen ja puhtaiden intervallien vireen kuulee parhaiten äänten huojuntaa tarkkailemalla. Kitaran virityksessä tähän huojuntaan törmää käytännössä useimmin. Kun vire kahden kielen välillä on lähes sama, taajuuseroista johtuva huojunta on kuultavissa. Mitä lähemmäksi samaa virettä äänen tulevat, sen harvemmaksi huojunta muuttuu ja kun vireet ovat samat, huojunta katoaa käytännössä kokonaan. Tässä tilanteessa on vain kaksi samalla taajuudella soivaa kieltä.

Puhallinsoittimissa on aina säveliä, jotka ovat joko ala- tai ylävireisiä. Säännöllisten intonaatioharjoitusten avulla opit virittämään myös soittimesi ongelmaäänet vireeseen. Yleisimpiä vireongelmia syntyy etenkin ylärekisterissä. Korkeampi sävel on vaikeampi soittaa puhtaasti. Saksofonin soitossa on yleistä puristaa yläsävelet ylävireisiksi liian tiukan ansatsin vuoksi. Tämä korostuu yleensä vielä kovaa soitettaessa. Alimmat sävelet saattavat puolestaan jäädä roikkumaan alavireisiksi.

Äärirekisterien vireongelmiin voi vaikuttaa ansatsilla. Joustamalla alaleukaa kevyesti eteenpäin annamme ruokolehdelle enemmän pituutta ja tilaa värähdellä ja ylärekisterin sävelien vire ei pääse nousemaan ylävireiseksi. Sama voidaan tehdä päinvastaisella liikkeellä alaäänissä, jos ne ovat alavireisiä. Kielen asennolla on tässäkin tilanteessa suuri merkitys. Ei ole olemassa täysin vireisiä puhallinsoittimia, vaan niitä pitää opetella soittamaan vireisesti.

Viritystason hallinta äärinyansseissa, eli soitettaessa erittäin hiljaa tai kovaa, on kaikilla puhallinsoittimilla vaativaa. Klarinetti soi helposti ylävireisesti, kun soitetaan hiljaa, kun taas lujaa soitettaessa vire roikkuu. Saksofonilla ja huilulla tämä ilmiö on yleensä päinvastainen. Soittimen lämpenemisestä johtuva virityksen nousu on varsinkin klarinetilla huomattava sen lieriömäisestä muodosta johtuen. Soittimen, tai oikeastaan ilmavirran lämpötilan muutos (yleensä nouseminen), voi vaikuttaa jopa puoli sävelaskelta puhaltimen sävelkorkeuteen.

Olisi suotavaa harjoitella intonaatiota jo soittoharrastuksen alkumetreiltä asti, jottei korva tottuisi epävireisiin asteikkoihin. On olemassa väärä käsitys siitä, että kun yksi puhaltimen ääni viritetään mittarilla vireeseen, kaikki muutkin äänet olisivat silloin vireessä. Luonnollisen yläsävelsarjan muodostuksen vuoksi on hyvä harjoitella intonaatiota myös pianon ja muiden akustisten soittimien kanssa.

Parhaiten harjoitus toimii Unisonon ja puhtaiden intervallien kanssa, kuten edellä mainittiin. On kuitenkin hyvä muistaa, että akustiset soittimet kuten piano tai kitara on viritetty tasavireisesti, joten intervallit itse soittimessa eivät ole “puhtaita” vaan pyöristettyjä. Intonaatioharjoittelua on kuitenkin parempi tehdä akustisten soittimien ja yksittäisten sävelien kanssa, koska digitaalinen soitin ei muodosta luonnollista yläsävelsarjaa.

Viritysmittari toimii parhaiten ”puhalla ensin ja katso vasta sitten” -periaatteella. On tärkeämpää oppia soittamaan vireisesti korvan kuin mittarin avulla. Soita sävel siis ensin reilusti ja tarkasta vire mittarista vasta sen jälkeen.

Saksofonin Sormitukset

Tässä piirtämäni sormitukset kaikille saksofoneille. Baritonisaksofonin alinta a-säveltä ja altissimo-rekisterin korkeiden sävelten sormituksia lukuunottamatta, kaikki on mukana. Muistakaa hyvä sointi ja intonaatio kaikissa sävelissä, sekä hiljaa tai kovaa soittaessa.

vain yksityiseen käyttöön – kopioiminen opetuskäyttöön vain tekijän luvalla
vain yksityiseen käyttöön – kopioiminen opetuskäyttöön vain tekijän luvalla
vain yksityiseen käyttöön – kopioiminen opetuskäyttöön vain tekijän luvalla

Printtaa sormitukset tästä.

Kuinka Harjoittelen

Soittajan oma sisäinen halu kehittyä muusikkona ja oman instrumenttinsa parissa motivoi keskittyneeseen soitonharjoitteluun. Motivaatio vahvistaa harjoittelun tehokkuutta ja rutiiniksi muodostunut jokapäiväinen harjoittelu tuntuu luontevalle, eikä vaadi erityisiä ponnisteluja.

  • Tarvitaan tavoitteisiin tähtäävä treenisuunnitelma, jonka avulla kehittyminen haluamaamme suuntaan tulee mahdolliseksi.

Omistaudu asialle

Taitavat ja tyylitietoiset soittajat ovat upottaneet tuntikausia omien musiikillisten työkalujen ja soittotaidon kehittämiseen. He ovat omistautuneet asialle ja työskennelleet sen eteen pitkäjänteisesti, usein jopa vuosikausia.

Opiskelun alussa ei lopullinen tavoiteesi ole välttämättä selkiytynyt, eikä sen sitä tarvitse vielä ollakkaan. Kuva tavoitteestasi kirkastuu kyllä matkanvarrella.

Kun tavoite on selkeä, se voidaan kartoittaa osa-alueittain, jolloin tehokkaampi harjoittelu ja heikkouksien parantaminen tulee mahdolliseksi. Soittoharrastuksen alkuvaiheessa oman soitonopettajan neuvot ja opastus ovat ensiarvoisen tärkeäitä. Parhainkaan kirja tai sovellus ei voi korvata ammattitaitoista soitonopettajaa.

Pidä Mielessä

  • Harjoittele soittimen hallintaa ja soiton teknisiä osa-alueita aina ajatuksen kanssa ja keskittyneesti. Näin melodialinjojen hahmottaminen, sanavaraston kartuttaminen, soittotekninen kehittyminen ja syvempi oppiminen on tehokkaampaa.
  • ”Keskity kuuntelemaan, mitä sanot”. Lisää oppimisen tehokkuutta säveltapailun keinoin. Muusikon tärkein ”työkalu”, sävelkorva kehittyy myös harjoittelun yhteydessä. Tehokkaan harjoittelun myötä opit erottamaan muun muassa intervalleja, asteikoita, sointuja ja kadensseja kuulemastasi musiikista paremmin. Hyräile, laula tai vihellä ja pyri kuulemaan melodia mielessäsi jo ennen sen soittamista.

Rytmiikka ja rytminen tarkkuus eli ”time”(taimi) ovat rytmimusiikin ja yhtyesoiton tärkeimpiä elementtejä. Tämän vuoksi ne on hallittava ja pystyttävä toteuttamaan selkeästi itse soittotilanteessa. Harjoittelun yhteydessä on hyvä käyttää metronomia, jonka avulla vahvistamme sisäistä pulssia ja yhteissoiton vaatimaa muiden soittajien kuuntelutaitoa. Ilman näitä ominaisuuksia soittaminen on sekavaa, eikä yhdessä muiden soittajien kanssa musisoiminen luonnistu. Toki tämäkin taito kehittyy tekemällä, mutta on reilua soittokavereitakin kohtaan harjoitella myös itsenäisesti metronomin ja komppitaustojen kanssa. Metronomin kanssa harjoittelusta kerron erityisesti sitä käsittelevässä artikkelissa.

  • Keskity rytmiseen puoleen aina mitä tahansa muutakin osa-aluetta harjoitellessasi. Luo soittoosi rytminen jäntevyys ja syke jo harjoitellessasi. Ajattele soitintasi perkussiiviselta kantilta. Soita sitä ikään kuin rumpua.

Haluamme ilmaista musiikin avulla erilaisia tunnetiloja ja tyylillisiä vivahteita. Tyylitajun kehittäminen ja se miltä soittomme ja improvisaatiomme lopulta kuulostaa – yhdessä bändin kanssa tai ilman sitä – on pantava kehitystyön alle.

Erilaisten tyylisuuntien ja niiden keskeisempien artistien kuunteleminen kehittää tyylituntemusta.

Poimi itsellesi mieluisia soittajia ja kuuntele niitä analyyttisesti. Listaa harjoiteltavaan ohjelmistoosi sopivia ja mielekkäitä kappaleita. Muista, että valitset kappaleita, jotka ovat myös soittotaitoosi nähden mahdollista toteuttaa.

Laatimasi treenisuunnitelman avulla opit hallitsemaan musiikin eri osa-alueita ja ilmaisemaan vivahteita eloisan kauniista, kuulakkaan selkeästä soitosta haluttaessa jopa rumaan ja aggressiiviseen. Kartutat repertuaaria ja ”sanavarastoa”. Harjoittelet intonaatiosta ja rytmisestä ilmaisustasi parempia.

Säännölliset julkiset esiintymiset toimivat harjoittelun motivaattoreina. Niistä saadaan lisää potkua omien heikkouksien parantamiseen ja esimerkiksi uusien kappaleiden ulkoa opetteluun. On hyvä muistaa, ettei ilman virheiden tekemistä pääse kehitystäkään tapahtumaan.

Tee harjoittelustasi säännöllinen rutiini

Välillä tulee kausia, jolloin harjoittelet keskimääräistä enemmän, kun taas joskus sinusta saattaa tuntua siltä, ettet ehdi harjoittelemaan kuin muutaman kerran viikossa. Tämä on täysin normaalia, mutta kehittymisen kannalta tällöinkin olisi suotavampaa harjoitella vaikka 30 minuuttia päivittäin.

Jotta harjoittelu tulisi tehtyä mahdollisimman tehokkaasti, on oltava selkeitä tavoitteita ja pitkäjännitteisyyttä mennä niitä kohden. Tällöin treenisuunnitelmankin laatiminen on helpompaa. Parasta on kehittää päivittäisen harjoittelun metodi, jonka pitkäaikainen rutiininomainen toistaminen tuottaa halututtuja tuloksia.

Kauas, ehkä puolen vuoden, tai vuoden päähän asetettu tavoite saavutetaan etenemällä tavoitteeseen ikään kuin portaittaisesti, askel kerrallaan. Suunnitelmassa on määriteltävä ja kuvattava nämä portaat, joita pitkin tavoitteeseen edetään. Nämä ”portaat” voivat sisältää myös pienempiä välitavotteita, joita saavutettuasi tiedät eteneväsi suurempaa tavoitetta kohden. Tietysti on niin, että mitä korkeammalla tavoitteet ovat, sitä enemmän harjoitustunteja ja omistautumista vaaditaan.

On tutkittua tietoa siitä, ettei ihminen pysty toimimaan keskittyneesti enempää kuin noin 45 minuutin ajan – tai jopa vähemmänkin. Tämän jälkeen keskittymiskyky herpaantuu ja kehon fyysinen rasituskin kasvaa. Olisikin hyvä pitää pieniä, vaikka vartin, taukoja treenirupeamien välissä ja tehdä jotain aivan muuta, juoda vaikka kupponen kuumaa kahvia. Harjoittelun tauotuksella ehkäisemme myös kehon fyysisten rasitusvammojen syntyä.

Treenaamisen avuksi

  • Tauota harjoitteluasi. (esim. 45min välein 15min tauko)
  • Muista kehon rentous myös harjoitellessa. Harjoittelutilassa olisi hyvä olla peili, josta muun muassa ryhtiä ja ansatsia voidaan tarvittaessa tarkkailla
  • On hyödyllisempää treenata säännöllisesti vaikka puoli tuntia päivittäin kuin viisi tuntia vain kerran viikossa.
  • Jos harjoittelu ei ole keskittynyttä, saattaa siitä olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Maltti on siis valttia tässäkin asiassa.
  • Lämmittele aluksi esimerkiksi skaaloja soittamalla. (n.5-15min)
  • Haastavammat, eniten keskittymistä vaativat, ja jopa vastenmieliset asiat kannattaa sijoittaa harjoittelun alkupäähän. Jos esimerkiksi nuotinluku tuntuu vaikealta, voidaan päivittäinen 15 minuutin prima vista –harjoittelu tehdä heti lämmittelyn jälkeen.
  • Älä ”rohmua” ja hukuttaudu informaatio tulvaan, vaan kehitä soiton eri osa-alueita yksi kerrallaan, rauhallisesti ja aluksi hitaissa tempoissa.
  • On tärkeää soittaa harjoitukset aluksi riittävän hitaasti, jotta ne menevät oikein. Ei siis liian nopeissa tempoissa ”vähän sinne päin”.
  • Toista laatimaasi harjoitussuunnitelmaa sinnikkäästi ja vain yhteen asiaan kerrallaan keskittyen. Pitkäjänteisyys tuottaa tuloksia!

Tavoitteiden asettelussa voidaan käyttää apuna soitonopettajaa ja/tai mahdollisia kurssitutkintovaatimuksia. On kuitenkin suotavaa luoda vahva ja kauaskantoinen mielikuva siitä, minkälaisina soittajina itsemme näemme portaat ylös asti, tavoitteeseen asteltuamme. Tämä mielikuva toimii harjoittelun tehostajana, motivaattorina ja tukee itse tekemisen ”flow”-tilaa.

Harjoittelussa tärkeää

  • Johdonmukaisuus
  • Toisto
  • Keskittyminen
  • Määrätietoisuus
  • Järjestelmällisyys
  • Yksi asia kerrallaan

Kehitys ei tietenkään tapahdu hetkessä ja notkahduksiakin tapahtuu. Joskus saattaa tuntua siltä ettei soitto suju ollenkaan ja ettei kehitystäkään tapahdu. Soiton sujuvuuteen vaikuttaa yleinen mieliala ja sen hetkinen keskittymiskyky. Hyvin nukutun yön jälkeen olo tuntuu virkeältä, mieli on rauhallinen ja keskittyminen soittoon on parempi.

Pidä treenipäiväkirjaa

– Se tekee harjoittelusta johdonmukaisempaa!

Harjoittelun ja edistymisen seuraamisen mahdollistamiseksi on hyödyllistä kirjata tehdyt harjoitukset treenipäiväkirjaan. Siihen voidaan kirjata halutessa myös yleisiä ajatuksia siitä, kuinka harjoittelu on ”tänään” sujunut. Päiväkirjan pito antaa mahdollisuuden harjoittelun analysointiin, ja sen johdonmukaisuuden tarkasteluun kirkkaammassa valossa. Treenipäiväkirjassa on muistissa asiat mitkä olet jo treenannut. Voit kirjata siihen esimerkiksi sävellajit jotka olet soittanut murtosoinnuin. Treenipäiväkirja tekee harjoittelusta johdonmukaisempaa!

Nauhoita ja videoi soittoasi

Oman soiton nauhoittaminen ja videointi määräajoin antaa realistisemman kuvan kehityksestä. Nauhoituksesta kuullaan aina aito palaute ja tullaan tietoiseksi todellisesta tasosta soittajina. Aluksi oman soiton kuuleminen nauhalta saattaa tuntua karulta ja jopa lamauttavalta, -et ehkä kuulostakkaan niin hyvälle kuin kuvittelit. Kehityksen kannalta heikkouksien kohtaaminen on välttämätöntä, eikä siitä ole syytä lannistua.

Nauhoituksesta kuultavien heikkouksien varalle laaditaan päivittäisiä harjoitteita treenisuunnitelmaan. Määrätietoisesti ja järjestelmällisesti astelemme portaita ylös kohti parempaa soittotaitoa.

–            Keskity erityisesti heikkouksiesi parantamiseen ja aseta ne             treenisuunnitelman kärkeen. Kun harjoittelet, älä käytä aikaasi jammailuun tai jo opittujen asioiden luritteluun! Jamit ovat asia erikseen.

Täytä portaiden yläpäähän, oikeallepuolelle kolme omaa tavoitettasi ja portaat, eli pienemmät välietapit, joiden avulla ylös tavoitteisiin kohoaminen on mahdollista. Voit päivittää suunnitelmaasi ja asettaa välietappeja matkan varrelle myöhemminkin.

 

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Harjoittelu ja tavoitteiden asettaminen

Soittajan oma sisäinen halu kehittyä muusikkona ja oman instrumenttinsa parissa motivoi keskittyneeseen soitonharjoitteluun. Motivaatio vahvistaa harjoittelun tehokkuutta ja rutiiniksi muodostunut jokapäiväinen harjoittelu tuntuu luontevalle, eikä vaadi erityisiä ponnisteluja.

  • Tavoitteisiin tähtäävä treenisuunnitelma auttaa kehittymään haluamaan suuntaan

 

Omistaudu asialle

Taitavat ja tyylitietoiset soittajat ovat upottaneet tuntikausia omien musiikillisten työkalujen ja soittotaidon kehittämiseen. He ovat omistautuneet asialle ja työskennelleet sen eteen pitkäjänteisesti vuosia.

Soitonopiskelijan lopullinen tavoite ei alussa ole välttämättä selkiytynyt, eikä sen sitä tarvitse vielä ollakaan. Kuva tavoitteesta kirkastuu kyllä matkan varrella.

Selkeä tavoite voidaan jakaa osa-alueisiin, jolloin tehokkaampi harjoittelu ja heikkouksien parantaminen tulee mahdolliseksi. Soittoharrastuksen alkuvaiheessa oman soitonopettajan neuvot ja opastus ovat ensiarvoisen tärkeitä. Parhainkaan kirja tai sovellus ei korvaa ammattitaitoista soitonopettajaa.

 

Pidä mielessä:

  • Harjoittele soittimen hallintaa ja soiton teknisiä osa-alueita aina ajatuksen kanssa ja keskittyneesti. Näin melodialinjojen hahmottaminen, sanavaraston kartuttaminen, soittotekninen kehittyminen ja syvempi oppiminen on tehokkaampaa.
  • ”Keskity kuuntelemaan, mitä sanot”. Lisää oppimisen tehokkuutta säveltapailun keinoin. Muusikon tärkein työkalu, sävelkorva, kehittyy harjoittelun yhteydessä. Tehokkaan harjoittelun myötä opit erottamaan muun muassa intervalleja, asteikkoja, sointuja ja kadensseja kuulemastasi musiikista paremmin. Hyräile, laula tai vihellä ja pyri kuulemaan melodia mielessäsi jo ennen sen soittamista.

 

Rytmiikka ja rytminen tarkkuus eli ”time” (taimi) ovat rytmimusiikin ja yhtyesoiton tärkeimpiä elementtejä. Tämän vuoksi ne on hallittava ja pystyttävä toteuttamaan selkeästi itse soittotilanteessa. Harjoittelun yhteydessä on hyvä käyttää metronomia, jonka avulla sisäinen pulssi ja yhteissoiton vaatima muiden soittajien kuuntelutaito vahvistuvat. Ilman näitä ominaisuuksia soittaminen on sekavaa, eikä yhdessä muiden soittajien kanssa musisoiminen luonnistu. Toki tämäkin taito kehittyy tekemällä, mutta on reilua soittokavereitakin kohtaan harjoitella myös itsenäisesti metronomin ja komppitaustojen kanssa. Metronomin kanssa harjoittelusta kerron erityisesti sitä käsittelevässä artikkelissa.

 

  • Keskity rytmiseen puoleen aina mitä tahansa muutakin osa-aluetta harjoitellessasi. Luo soittoosi rytminen jäntevyys ja syke jo harjoitellessasi. Ajattele soitintasi perkussiivisena soittimena. Soita sitä ikään kuin rumpua.

 

Musiikin avulla pyritään ilmaisemaan erilaisia tunnetiloja ja tyylillisiä vivahteita. Tyylitajua, soittoa ja improvisaatiota on kehitettävä alusta alkaen sekä bändin kanssa että itsenäisesti. Erilaisten tyylisuuntien ja niiden keskeisimpien artistien analyyttinen kuunteleminen kehittää tyylituntemusta.

Listaa itsellesi mieluisia soittajia ja kuuntele niitä analyyttisesti. Valitse harjoiteltavaan ohjelmistoon sopivia ja mielekkäitä kappaleita. Kannattaa valita kappaleita, jotka ovat soittotaitoosi nähden toteutettavissa.

Laatimasi treenisuunnitelman avulla opit hallitsemaan musiikin eri osa-alueita ja ilmaisemaan vivahteita eloisan kauniista, kuulakkaan selkeästä soitosta haluttaessasi jopa rumaan ja aggressiiviseen. Kartutat repertuaaria ja ”sanavarastoa” Harjoittelemalla saat intonaatiosta ja rytmisestä ilmaisustasi parempia.

Säännölliset julkiset esiintymiset toimivat harjoittelun kannusteina. Niistä saa lisää potkua omien heikkouksien parantamiseen ja esimerkiksi uusien kappaleiden ulkoa opetteluun. On hyvä muistaa, ettei ilman virheiden tekemistä pääse kehitystäkään tapahtumaan.

 

Tee harjoittelusta säännöllinen rutiini

Välillä harjoittelet keskimääräistä enemmän, kun taas joskus ehdt harjoittelemaan vain muutaman kerran viikossa. Tämä on täysin normaalia, mutta kehittymisen kannalta tällöinkin olisi suotavampaa harjoitella vaikka 30 minuuttia päivittäin.

Jotta harjoittelu tulisi tehtyä mahdollisimman tehokkaasti, on oltava selkeät tavoitteet ja pitkäjänteisyyttä mennä niitä kohti. Tällöin treenisuunnitelman laatiminen on helpompaa. Parasta on kehittää päivittäisen harjoittelun metodi, jonka pitkäaikainen rutiininomainen toistaminen tuottaa ajan myötä haluttuja tuloksia.

Kauas, ehkä puolen vuoden tai vuoden päähän, asetettu tavoite saavutetaan etenemällä sitä kohti ikään kuin portaittaisesti, askel kerrallaan. Suunnitelmassa on määriteltävä ja kuvattava nämä portaat, joita pitkin tavoitteeseen edetään. Portaat voivat sisältää myös pienempiä välitavoitteita, joita saavutettuasi tiedät eteneväsi suurempaa tavoitetta kohden. Mitä korkeammalla tavoitteet ovat, sitä enemmän harjoitustunteja ja omistautumista vaaditaan.

On tutkittua tietoa siitä, ettei ihminen pysty toimimaan keskittyneesti enempää kuin noin 45 minuutin ajan – tai jopa vähemmänkin. Tämän jälkeen keskittymiskyky herpaantuu ja kehon fyysinen rasituskin kasvaa. Olisikin hyvä pitää pieniä taukoja treenirupeamien välissä ja tehdä jotain aivan muuta, juoda vaikka kupponen kuumaa kahvia. Harjoittelun tauotuksella ehkäistään myös kehon fyysisten rasitusvammojen syntyä.

 

Treenaamisen avuksi

  • Tauota harjoitteluasi (esimerkiksi 45 min välein 15 min tauko)
  •  Muista kehon rentous myös harjoitellessa. Harjoittelutilassa olisi hyvä olla peili, josta muun muassa ryhtiä ja ansatsia voidaan tarvittaessa tarkkailla.
  •  On hyödyllisempää treenata säännöllisesti vaikka puoli tuntia päivittäin kuin viisi tuntia vain kerran viikossa.
  •  Jos harjoittelu ei ole keskittynyttä, saattaa siitä olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Maltti on siis valttia tässäkin asiassa.
  •  Lämmittele aluksi esimerkiksi skaaloja soittamalla (noin 515 minuuttia)
  •  Haastavammat, eniten keskittymistä vaativat, ja jopa vastenmieliset asiat kannattaa sijoittaa harjoittelun alkupäähän. Jos esimerkiksi nuotinluku tuntuu vaikealta, voidaan päivittäinen 15 minuutin prima vista -harjoittelu tehdä heti lämmittelyn jälkeen.
  • Älä rohmua ja hukuttaudu informaatiotulvaan, vaan kehitä soiton eri osa-alueita yksi kerrallaan.
  • On tärkeää soittaa harjoitukset aluksi riittävän hitaasti, jotta ne menevät oikein. Ei siis liian nopeissa tempoissa ”vähän sinne päin”.
  • Toista laatimaasi harjoitussuunnitelmaa sinnikkäästi ja vain yhteen asiaan kerrallaan keskittyen. Pitkäjänteisyys tuottaa tuloksia!

 

Tavoitteiden asettelussa voidaan käyttää apuna soitonopettajaa tai mahdollisia kurssitutkintovaatimuksia. On suotavaa luoda vahva ja kauaskantoinen mielikuva siitä, minkälaisena soittajana itsensä näkee tavoitteen saavutettuaan. Tämä mielikuva toimii harjoittelun tehostajana, motivaattorina ja tukee tekemisen flow-tilaa.

 

Harjoittelussa tärkeää:

  •  Johdonmukaisuus
  • Toisto
  • Keskittyminen
  • Määrätietoisuus
  • Järjestelmällisyys
  • Yhteen asiaan kerrallaan keskittyminen

 

Kehitys ei tietenkään tapahdu hetkessä ja notkahduksia tapahtuu. Joskus saattaa tuntua siltä, ettei soitto suju ollenkaan ja ettei kehitystäkään tapahdu. Soiton sujuvuuteen vaikuttaa yleinen mieliala ja sen hetkinen keskittymiskyky. Hyvin nukutun yön jälkeen olo tuntuu virkeältä, mieli on rauhallinen ja keskittyminen soittoon on parempi.

 

Treenipäiväkirja tekee harjoittelusta johdonmukaisempaa!

Harjoittelun ja edistymisen seuraamisen mahdollistamiseksi on hyödyllistä kirjata tehdyt harjoitukset treenipäiväkirjaan. Siihen voidaan kirjata halutessa myös yleisiä ajatuksia siitä, kuinka harjoittelu on sinä päivänä sujunut. Päiväkirjan pito mahdollistaa harjoittelun analysoinnin, ja sen johdonmukaisuuden tarkastelun kirkkaammassa valossa. Treenipäiväkirjassa on muistissa asiat mitkä olet jo treenannut. Voit kirjata siihen esimerkiksi murtosoinnuin soittamasi sävellajit. Treenipäiväkirja tekee harjoittelusta johdonmukaisempaa!

 

Nauhoita ja videoi soittoasi

Oman soiton nauhoittaminen ja videointi määräajoin antaa realistisemman kuvan kehityksestä. Nauhoituksesta kuuluu aina aito palaute, jolloin tullaan tietoiseksi todellisesta tasosta soittajana. Aluksi oman soiton kuuleminen nauhalta saattaa tuntua karulta ja jopa lamauttavalta et ehkä kuulostakaan niin hyvältä kuin kuvittelit. Kehityksen kannalta heikkouksien kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä, eikä siitä ole syytä lannistua.

Nauhoituksesta kuuluvien heikkouksien varalle kannattaa laatia päivittäisiä harjoitteita treenisuunnitelmaan. Määrätietoisen ja järjestelmällisen harjoittelun keinoin edetään kohti parempaa soittotaitoa.

Keskity erityisesti olennaisten heikkouksien (esimerkiksi intonaatio, time, sointi, fraseeraus, artikulaatio, jne.) parantamiseen ja aseta ne treenisuunnitelman kärkeen.

– Kun harjoittelet itsenäisesti, keskity siihen äläkä käytä aikaasi jammailuun tai jo opittujen asioiden toistoon! Jamit ovat täysin eri asia.

Täytä portaiden oikealle puolelle kolme omaa tavoitettasi. Askelmat eli pienemmät välietapit mahdollistavat tavoitteiden saavuttamisen.

Voit päivittää suunnitelmaasi ja asettaa välietappeja matkan varrelle myöhemminkin.

 

 

Tallenna

Tallenna

Harjoittelu ja tavotteiden asettelu