Soitetaan harjoitukset aluksi metronomin kanssa ja kuten kaikessa harjoittelussa, asetetaan lähtötempo sopivan hitaaksi. Ei sorruta liian nopeaan lähtötempoon ja uuden materiaalin rohmuamiseen. * Opitaan mieluummin se yksi asia heti alkuun oikein, kuin monta asiaa hutaisemalla.
Hyvä vinkki harjoitustempon nostamiseen: Kolmen onnistuneen soittosuorituksen jälkeen on lupa tempon lisäämiseen.
Toinen tempon asettamisen vinkki: Mikä olisi tämän päivän temposi? Kuunnellaan sisäistä pulssia ja asetetaan se metronomiin. Onnistuisiko harjoituksen soittaminen tähän tempoon?
Kuunnellaan miltä artikulaatio esimerkki-äänitteillä kuulostaa. Äänitteiden mukana soittaminen melodialinjanjaa tuplaamalla onnistuu mukavasti metronomin kanssa harjoittelun jälkeen. Harjoittelun apuna voidaan käyttää sovellusta tai soitinta, jolla silmukoiden luonti, transponointi ja tempon hidastaminen ilman sävelkorkeuden muuttumista äänitteiltä onnistuu. (esim.Transcribe ja Tempo SlowMo)
* Samojen virheiden toistaminen turhan nopeassa tempossa teettää vain tuplasti enemmän töitä. Virheiden pois oppiminen on käytännössä uuden oppimista haastavampaa ja vaatii enemmän toistoja.
Jotta soivan äänen tuottaminen millä tahansa soittimella olisi tarkoituksenmukaista ja musikaalista, on sen periaatteessa oltava soittajan mielessä jo ennen sen syntymistä. Soittajan kyky tuottaa kuva soivasta musiikista omaan mieleensä kertoo hänen musikaalisuudestaan.
Soitonharjoittelu ilman soitinta, tai toiselta nimeltään mentaalinen harjoittelu on siis täysin mahdollista. Puhallinsoittajana voit tehostaa harjoitusta ajatelemalla soittimesi sormituksia samalla kun laulat tai hyräilet melodiaa mielessäsi.
Tällainen harjoittelu vaatii keskittymiskykyä ja säveltapailutaitoja. Mentaalinen harjoittelu on aina tehokasta ja sen hyöty suhteessa itse soittimen kanssa tehtyyn harjoitteluun voi olla jopa suurempi. Tavanomaisessa soittimen kanssa tehdyssä harjoittelussa keskittymisen on joskus tapana herpaantua, jolloin harjoittelukin saattaa muuttua vain tuttujen sävelkuvioiden ”jammailuksi”. Mentaalinen harjoittelu puolestaan ei ole mahdollista ilman kokonaisvaltaista keskittymistä. Soittimen kanssa tehdyssäkin harjoittelussa olisi pyrittävä samanlaiseen ja aina yhtä hyvään keskittymiseen.
Kun soittaja on täysin keskittynyt soitoon ja ilmaisuunsa on esiintyminenkin vakuuttavampaa. Tässä tapauksessa soittaja ajatteltee ja kuuntelee jokaista soittamaansa säveltä yhteydessä muuhun soivaan musiikkiin.
Harjoiteltavan ohjelmiston läpikäyminen omassa mielessä, ja vaikka silmät kiinni hyräillen on hyödyllistä ja parantaa kappaleiden muistamista.
Myös esiintymisen harjoitteluun tämä toimii. Oman itsesi ajatteleminen ja visualisointi esiintymislavalle keskelle valokeilaa, suuren yleisön eteen herättää aitoja tuntemuksia. Esiintymisjännityksen lieventämiseen mentaaliharjoittelusta on apua. Parhaassa tapauksessa mielikuvasta syntyvä tunne voi harjoituksen tekijälle olla jopa niinkin aito että sydämensyke kiihtyy ja kädetkin alkavat hikoilla. Tällätavoin voidaan tietoisesti harjoitella tilannetta, jolloin todellisessa konserttissa tilanne tuntuukin tutummalta ja turvallisemmalta, eikä jännitys pääse muodostumaan epämiellyttäväksi ja itse soittamista haittaavaksi tekijäksi.
Oman ohjelmiston läpi käyminen ilman soitinta on suotavaa. Jo pelkkien rytmienkin laulaminen metronomin säestyksellä on tehokasta treeniä.
Clave-rytmit ovat keskeinen elementti kuubalaisessa-, afrikkalaisessa ja brasilialaisessa musiikissa. Clave on toistuva yhden tai kahden tahdin mittainen rytmikuvio.
Tämä harjoitus on hyvä kaikille muusikoille ja soittajille. On tärkeää hahmottaa rytmiset elementit musiikissa ja harjoitella niitä vaikkapa laulamalla niitä oman mielimusiikin päälle.
Kokonaisen, ytimekkään ja täysin soivan sävelen lisäksi käytetään pehmeää ja “tuhisevaa” soundia, jota kutsutaan subtone:ksi. Äänessä kuulostaa olevan enemmän ilmaa sen suhisevan sointinsa vuoksi. Säveltä puhallettaessa ansatsi pidetään mahdollisimman kevyenä ja alahuuli koskettaa värähtelevää ruokolehteä hieman pidemmältä matkalta. Alahuuli voi koskettaa jopa aivan lehden kärkeäkin, etenkin pienillä äänenvoimakkuuksilla soitettaessa. Tapoja lopullisen tuloksen saavuttamiseen on tässäkin tapauksessa monia, jokainen löytäköön sen itselleen sopivimman ja mielekkäimmän tavan tuottaa tämä pehmeäsävyinen subtone.
David Liebman puhuu osuvasti huulen rullausliikkeestä (rolling motion) korkeiden ja matalien äänien välillä. Ansatsi sijoittuu enemmän eteenpäin korkeita säveliä soitettaessa, kun puolestaan matalia ääniä puhallettaessa huuli rullautuu ulospäin, ansatsin liikkuessa kohti ruokolehden kärkeä. Subtonen pehmeitä säveliä soitettaessa alahuuli on rullautunut samaan tapaan kuin alimpia säveliä soitettaessa. Kevyen puristuksen lisäksi alahuulen pehmeämpi sisäpuoli voi koskettaa värähtälevää ruokolehteä ja jopa osittain aivan sen kärkeäkin. On mahdollista soittaa hienon kuuloinen subtone-sävel myös alahuuli sisäänpäinkin käännettynä.
Huom ! Tapoja on monia.
Subtone on käyttökelpoinen työkalu luomaan rauhallista tunnelmaa
Subtone-äänenväriä käytetään usein balladeja soitettaessa
Pidä mielessä:
Tulos syntyy usein yrityksen ja erehdyksen kautta Kokeile ja varioi
Luo mielikuvia: Lämmintä ilmaa kylmiin “pakkassormiin”, jne.
Kuuntele torven läpi kulkevan ilman liikettä, tuhinaa ja lämmintä hönkäilyä
Alahuulen tuntuma ja asento löytyy v:een ja f:än väliltä
Kokeile kääntää alahuulen sisäpuoli ruokolehden kärkeä vasten.
